Vähemmän seiniä, enemmän osaajia.

Suomi tarvitsee tulevaisuudessa toivottavasti vähemmän seiniä ja yhä enemmän osaavaa henkilökuntaa huoltamaan, hoitamaan ja korjaamaan infrastruktuuria.

Tämä itsessään ei ole mitenkään uusi ajatus. Jos ajatellaan nykyistä tilannetta, jossa valtaosa työstä voidaan jo hoitaa etäpalvelutilauksina ja paikalle tilattavina, tarpeeseen vaadittavina asiantuntijoina – niin mikä olisikaan parempi suunta tulevaisuudelle, kuin siirtää osaajia pois tavanomaisesta työpaikkaan sidotusta työstä – yhä enemmän työn kohteeseen kulkevaksi työvoimaksi. Miten tämä voitaisiin toimivalla tavalla ratkaista?

Ongelma olisi varmasti ainakin sellainen, että systeemimme on rakennettu toimimaan etupainotteisesti niin, että palvelut ovat valmiina, odottamassa tarpeen käyttäjiä, tai oikeammin tarpeen potentiaalisia käyttäjiä.

Tämä on tehokas malli silloin kun palveluita tarvitaan, mutta tosiasiassa palveluita ei aina tarvita ihan niin paljoa kuin mitä on kapasiteettia.

En siis missään nimessä kannata sellaista ajattelutapaa, jossa henkilöstömenoista aletaan vähentämään vain säästösyistä, mutta jonkinlaiseen tehostamiseen meidän pitäisi mielestäni satsata. Kenties esimerkiksi työnkierto julkisten palveluiden sisällä pitäisi olla paljon yleisemmin hyödynnettyä. Kenties myös jonkinlainen sisäisten sijaisten järjestelmä voisi toimia. Eli osastomalli, jossa monen eri osaamisalueen ammattilaiset ikäänkuin hoitaisivat omaa työsarkaansa, mutta olisivat samaan aikaan myös siirrettävissä sellaiseen julkisen palvelun työhön, jossa olisi esimerkiksi merkittävää sijaistarvetta. kotiosastotyonkierto

Hyvin merkittäväksi tämä malli tekisi juuri SOTE – palveluiden toteuttamisen kunnallisten palveluiden, tai toisinsanoen – julkisten palveluiden puolella. Mielestäni olisikin eriarvoisen tärkeää, että SOTE – palveluita siirrettäisiin ensinnäkin tuotettavaksi asiakkaan luokse menevinä palveluina mahdollisimman paljon.

Tämä on pullonkaula, josta ollaan toistaiseksi säästetty, koska henkilöstömenot ovat toistaiseksi olleet se ”merkittävin” menoerä tuotettaessa sote – palveluita, mutta tässä kohtaa – tässä kohtaa mielestäni pitää haastaa hallitsevaa ajattelua.

Ihmisille annettavat sosiaalista hyvinvointia – ja terveyttä ylläpitävät, sekä edistävät palvelut eivät niinkään saa olla riippuvaisia siitä, missä palvelua toteutetaan, vaan siinä minkälaisella kompetenssilla palveluita toteutetaan. Tämä ei siis ole – missään nimessä puolustuspuhe tehokkuuden edistämiselle henkilöstöä karsimalla, vaan henkilöstön osaamisen lisäämiselle ja motivoimiselle paremman toimeentulon kautta niiltä osin, kuin säästöä asiakkaiden luokse kulkeutuvista palveluista yhteiskunnallisesti syntyy.

Tämän mallin ohella  pitäisi mielestäni ehdottomasti tehostaa aktiivista palveluiden monituottajamallia, jossa palveluiden vetovastuu määräytyisi tarpeen mukaan jotensakin tasajakoisen palveluiden toteuttamisen kautta julkisen, yksityisen ja esimerkiksi kolmannen sektorin kesken. Julkiset palvelut, jotka turvaavat kaikille kansalaisille palvelut tarvittaessa olisivat oma instanssinsa ja yksityisen puolen palvelut kilpailutettaisiin normaalisti sopimiskausien mukaan.

Tokikin tällainen malli edellyttää, että poliitikoilla ja päättäjillä ylipäätänsä olisi tahtoa valvonnan ja lainsäädännön uudenkaltaiselle tarkastelulle.

Hoitajien palkat nyt..

Liittokierros oli ja meni. Mitä saimme aikaiseksi. Taistelu oli kyllä käsinkosketeltavan kovaa ja yritys oli hyvä, mutta yllättikö lopputulos – ja jos yllätti, niin miten? Kenties itseäni sairaanhoitajana lopputulos yllätti enimissä määrin niiltä osin, että me hoitotyön koulutetut ammattilaiset hyväksyimme taistelun lopputuloksena yksinkertaisen, pitkäänjatkuneen huiputuksen poistamisen – ikäänkuin jonkinlaisena taisteluvoittona. Ei. Ei KIKY – tuntien poisto ollut mikään taisteluvoitto. Se oli tieto. KIKY – sopimus oli alunperinkin täysin mätä rosvous, jolla työnantajille annettiin ilmainen lahja ja ”mukaedistettiin” yksityisen sote – alan kilpailua julkisen palvelun palveluntuottajien ohella.

Miten kävi? Nousivatko palkat yksityisillä sote – palvelualoilla. Ehkä, mutta kuinka merkittävästi. Eivät kovinkaan merkittävästi. Mitä siis tapahtui. Tapahtui niin, että yksityisten palveluntuottajien sairaanhoitajien työtehtävät muuttuivat yhä selkeämmin sosiaalipalvelualojen vaativuutta vastaavaksi työksi. Toisinsanoen – palkat eivät ainoastaan jumahtaneet paikalleen, vaan ne sitoutettiin salaa ja väkipakolla yhä selkeämmin sairaanhoitajan osaamisalueelta sosiaalipalveluiden tarpeita vastaaviksi työtehtäviksi.Olen kirjoittanut tästä aiemmin blogimerkinnän, jonka voit käydä lukaisemassa klikkaamalla tästä.

Sinä olet tehy

Olemmeko me nyt sitten tyytyväisiä. Riippumatta siitä, missä työskentelemme, jäi palkkaan tuleva lisäosa nyt alle 80€:n korotukseen. Tämä on – jos nyt suoraan saa sanoa, silkkaa kusetusta.

Jo pelkästään KIKY – tuntien poisto jää tämän palkannousun jalkoihin. Veikkaan, että seuraavaksi meille selitetään palkkohen harmonisointia, joka siis on aivan varmasti tuloillaan – KORONAviruksen aiheuttamien yhteiskunnallisten menojen tiimoilta.

Ja tuskin tämä siihenkään jää.

Tämän jälkeen palaamme oletettavasti jonkinlaiseen uuteen KIKY – malliin, koska julkisten palveluiden pyörittäminen tulee verovaroin aivan liian kalliiksi.

Jo tällä hetkellä on valitettavan selväksi käynyt, että ne työtehtävät, joiden hoitamiseen lainsäädännön näkövinkkelistä tarvitaan hoitotyön koulutettu, alemman korkeakoulututkinnon omaava sairaanhoitaja – ollaan siirretty sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen palkkaluokkien piiriin, ja naamioitu toimimaan sosiaalipalvelualan työtehtävien alla, mutta kuitenkin täysin sairaanhoitajan työtehtäviä mukailevana työnä.

Tämä tulee lopulta koskettamaan jokaista ”ei-suoranaisesti-sairaalassa-työskentelevää” sairaanhoitajaa, ja siirtyy myös vähitellen sairaalaosastoille, esimerkiksi – aluksi juuri kenties mielenterveydenhoitotyön työtehtävien kautta. Hieman myöhemmin geriatrian puolelle, sitten lasten – ja nuorten hoitotyön pariin ja lopulta varmaankin koko terveydenhoitotyön sekä sairaanhoidon työtehtävien laajuudelle.

Se, koska tämä tulee tapahtumaan on vielä avoinna. Itse veikkaan noin kymmenentä vuotta, koska se näyttäisi olevan sykli jolla tämänkaltaisia muutoksia ollaan toteutettu.

 

Viinikanniemi.

Asia, josta varmaan kannattaisi näin Nokian asukkaana pitää näppinsä ja mielipiteensä erossa on Viinikanniemi. Se tuntuu juuri nyt jakavan ihmisten mielipiteitä todella rankasti. Itse en kuulu niihin Nokialaisiin, jotka vastustavat Viinikanniemen asunnoiksi, asuinalueeksi laittamista. Tosiasia on, että käytännössä koko tuo alue, Tervasuolta – Sorvaan ollaan jo asutettu. Ilman sen kummempaa huutoa. Itseasiassa, Viinikanniemen asuinalueeksi muuttamisen vastustamisen sijaan, olisi hyvä mieluummin pohtia sitä, että kun Nokian keskusta alkaa olemaan hiljentynyt, vastoin monien kuntalaisten toiveita, niin olisiko juuri ison tien varressa sijaitsevalla Tervasuo – Viinikanniemi alueella potentiaalia kasvattaa keskuuteensa jonkinlainen kauppa/palvelukeskittymä.

Tulee ehkä tavallaan yllätyksenä, mutta talouskasvun tien valitseminen tarkoittaa jatkuvaa talouskasvun tavoittelua. Asuinalueena Viinikanniemi on omanlaisensa, hienolla paikalla sijaitseva alue, joka varmasti tulee vetämään Nokialle varakasta väkeä. Varakas tai hyvintoimeentuleva väki tuo tullessaan Veroeuroja, palveluita ja haluttiinpa sitä tai ei – lisää kuntalaisia.

 

Screenshot_2020-05-31 Nokia City

 

Itse toivoisin, että jo valmiiksi asuinkäyttöön alustettu suunta Nokialla olisi yhä enemmän ja tehokkaammin asuinkäyttöön alustettu ja mahdollistaisi juuri palveluiden määrällistä lisääntymistä Nokian tuolla reunalla. Tämä ehkä itsessään mahdollistaisi myös sen, että Nokia ei enää niin selvästi olisi ohikuljettava kaupunki vaan enemmänkin kauttakuljettava kaupunki, jolla olisi kasvun ja kehityksen edellytyksiä yhä enemmän.

Toki ymmärrän myös Viinikanniemen asuinkäyttöön ottamisen vastustajia. Alue on lähellä erästä Nokian hienoimmista luontokohteista. Tarkoitan tällä Luodon saaren aluetta ja sitä ympäröiviä vesialueita.

Puheissa ollaan pohdittu myös Viinikanniemen lähisaarille vedettyjä siltayhteyksiä ja liikkumista helpottavien reittien luomista. En tarkkaan tiedä, ovatko nämä olleet vain puheita, ja jäävätkö nämä vain puheiksi.

Uskoisin kuitenkin, että laajentamalla Nokiaa enemmän tuolle suuntaa edistämme Nokian asemaa ja houkuttelevuutta ulkopuolelta tuleville palveluntuottajille ja tulevaisuuden veronmaksajille.

 

Nokia kehittyy..vai kehittyykö?

Nokia

Meitä Nokialaisia on tällä hetkellä noin 33 600 kappaletta. Asukasmäärämme kasvaa hitaasti mutta varmasti. Tosiasia on, että meitä pitäisi olla huomattavasti paljon enemmän, jotta vetovoimaisuutemme nousisi uusiin mittoihin. Nokia tarvitsee lisää asukkaita, yrittäjiä, asiakkaita ja veronmaksajia. Ainoa keino lisätä em. ryhmiä on tarjota kattava ja toimiva pohja, jossa on hyvä elää ja olla, mutta myös hyvät ja otolliset tulevaisuuden näkymät.

Nokian ongelma asukkaiden saralla ei ole aivan yksiselitteinen. Me olemme helposti ohikuljettava kaupunki – ja vielä toistaiseksi me jäämme vahvasti Tampereen, Ylöjärven, Pirkkalan ja monen muun lähikunnan varjoon.

 

NOKIAN KARTTA

Vielä toistaiseksi Ohikuljettava Nokia?

Nokian Kaupunkisuunnittelun ongelmana on, että isot tiet kulkevat Kaupunkimme ohitse, eivätkä niinkuin esimerkiksi Tampereella sen läpi. Samaa voidaan todeta melkeinpä minkä tahansa ison kaupungin kohdalla; kulkeminen tapahtuu Kaupungin kehityskeskittymän kautta, tai sen läpi.

Ajattelisin, että Nokian kaupungin laajenemisella on myönteisiä vaikutuksia väkimäärän kasvuun, mutta samaan aikaan myös palveluiden kehittymiseen. Tulevaisuuteen pitää kuitenkin pystyä katsomaan myös peruspalveluiden saralla.

Kenties keskustamme tai toissijainen ”keskustamme” siirtyy vuosien saatossa yhä enemmän Taivalkunnan -, Koskenmäki/Kehon -, Tervasuon – tai mahdollisesti jopa kolmenkulman suunnalle. Kenties, ja toivottavasti!

Itse olen näille näkymille täysin avoin ja odotan Nokian Kaupungin kehittymiseltä paljon. Mutta vaikka kaupunkimme keskusta liikkuisikin – suuntaan tai toiseen, on tämän hetken keskusta-asujien palvelut pystyttävä turvaamaan myös tulevaisuudessa.

Tulevaisuuden uskoa Nokialla lisää mielestäni ainakin Kolmenkulman yrityspuisto ja yritysten laajamittainen lisääntyminen alueella; näiltä osin tulevaisuus ei ihan kamala juttu tule olemaan.

Henkilökohtaisesti toivon, että Nokia kehittyisi Nokiana – yrittäjien ja yritysten asiaa edistämällä – asukkaiden tarpeet ja toiveet huomioiden sekä niin, että meillä olisi suunta kohti tulevaa – ei niinkään mennyttä kohti.

 

PERUSPALVELUT KUNTOON 

Nokian peruspalveluista merkittävimpiä menoeria tulevat edelleenkin jatkossa olemaan uusi terveyskeskus, koulujen uudelleenrakentaminen (homekorjaaminen) ja päivähoidon, sekä kotisairaanhoidon kehittäminen. Viimeisimmässä tulee edessä olemaan todella rankkaa puurtamista.

Aikaisempi kokonaisulkoistuspyrkimys Pihlajalinnan alaisuuteen oli huonompaan suuntaan mennyttä kunnallispolitiikkaa. Kokonaisulkoistuksen tarkoitusperät ovat edelleenkin hivenen auki, liittyen marssijärjestykseen, jolla kokonaisulkoistusta pyrittiin tekemään. Ensiksi oltiin kiinnostuneita itse palveluntuottajasta, ja vasta sitten alettiin selvittelemään palveluiden kattavuutta. Tähän ei terveyspalveluiden, lastensuojelun, vanhustenhuollon tai kotisairaanhoidon palveluissa tulisi enää mennä. Sen sijaan palveluita on kehitettävä juuri siihen suuntaan, jossa palveluita teetetään ja tuotetaan yhä enenevissä määrin, riittävällä resurssilla ihmisten koteihin – ja niille sijoille, joissa palvelu mahdollistaa vähäisellä resurssilla tuotetut laitos-/keskusmuotoiset palvelut.

Kokonaisulkoistuksen sijaan on suosittava siis ketteriä monituottajapalveluita, joissa päävetovastuu palveluiden tuotossa on julkisella palveluntuotannolla.

terveyskeskus Nokia

Nokian Entinen Terveyskeskus

Toki näiden palveluiden kuuluu vastata aitoon palvelun tarpeeseen; palveluntarpeen vähättelyllä saadaan aikaan ainoastaan monimutkaistuneita kuluja, monimutkaistuneita ongelmia ja tätä kautta lisääntynyttä palveluntarvetta, joka itsessään taas maksaa meille Nokian asukkaille enemmän.

TULEVAISUUS ON NUORISSA JA VERKOSSA.

On sanomattakin selvää, että tulevaisuuteen on mentävä isolla sykkeellä. Joko meillä on potentiaalia ja mielenkiintoa tulevaisuuteen tai sitten voimme yhtä hyvin heittää hanskat tiskiin jo nyt. Me tarvitsemme tulevaisuutta enemmän kuin tulevaisuus itsessään tarvitsee meitä – ja ainoa keino todella pärjätä tulevaisuudessa on hyödyntää tulevaisuuden tekniikkaa, ymmärrystä ja kouluttautuneita ihmisiä.

LANIT

Menneisyyteen meillä ei ole varaa enää palata, eikä tähän päivään voida oikein jäädä. Puheet siitä, että teollisuutta ja tekniikkaa säilyttävän kehittymisen pitää tapahtua meidän ehdoillamme ovat silkkaa huuhaata. Me tarvitsemme kilpailua, jossa kilpaillaan uusilla markkina-alustoilla, uusilla innovaatioilla ja uusilla tuotteilla sekä palveluilla. Toki vanhallekin teollisuudelle on tärkeä paikkansa, mutta se itsessään ei saa olla ainoa oljenkortemme.

Minä olen sanonut tämän aikaisemminkin, ja sanon sen jälleen. Tulevaisuutemme, kaikessa raskaudessaan on nuorissa ja nuorten kyvyssä hyödyntää osaamistaan ja kykyjään niin, että he pääsevät ”elämän syrjään” kiinni osaamisen, luoton, tunnustuksen ja parhaiden kykyjensä kautta!

Nokian kaupungin on siis panostettava nuoriinsa. Ja erityisesti niihin nuoriin, jotka haluavat mennä eteenpäin elämässään. On mahdollistettava kollektiivisia tietokonetapaamisia yhä tehokkaammin. On mahdollistettava terveitä, kehittäviä harrastuksia ja ennenkaikkea tarjottava pohja hyvän elämän alulle opintojen kautta.

Se minkä nuoret ovat ymmärtäneet jo vuosia sitten on verkkoalusteinen palveluiden tuotanto, palveluiden tarjonta ja liiketoimintojen lisäämisen mahdollisuudet.

nokian lukio

Se mitä tämä herättää tyypillisesti aikuisissa ihmisissä on useimmiten varsin pessimistinen ”mitä hemmettiä nyt taas!” – ajatus. Ja niin sen pitää ollakin! Sukupolvien välinen murros tapahtuu harvemmin täysin muitta mutkitta.

PALVELUT JOKO LUOVAT MARKKINOITA, TAI LAAHAAVAT NIIDEN PERÄSSÄ.

Ollaan esitetty, että yhteiskuntamme valuu maamme nykyhallituksen muassa tilanteeseen, jossa palvelut muuttavat veroja pakoon ulkomaille.

Ollaan esitetty, että ”ilmastonmuutoshömppä” ja liiallinen mukautuminen ajavat tehtaamme ja tuotantomme kiinaan, tai muihin maailman maihin, joissa vähät välitetään yhtään mistään. Ollaan esitetty, että jos me emme tee pitkäaikaista kovien arvojen politiikkaa – perinteinen teknologia, perinteinen teollisuus romuttuu isona kokonaisuutena Suomen talousalueella.

Nämä väitteet pitävät omalta osaltaan kaikki paikkaansa. Mikäli jatkamme sillä linjalla, jolla olemme jatkaneet kohta 40 vuotta.

Kehitys markkinatalouden saralla on – pidimmepä siitä tai emme – sellaista, jossa me olemme joko luomassa markkinoita, tai sitten seuraamassa niitä. Meidän ei pidä tyytyä siihen mitä meillä on. Meidän pitää mennä eteenpäin!

Jäämällä näille sijoille, jatkamalla uppiniskaisesti kilpailua ”perinteisen teollisuuden/tekniikan” saralla me päädymme lopulta kilpailemaan halpatuotannosta muiden halpatuotantomaiden kanssa – ja siitä ei todellakaan seuraa mitään hyvää palkkatyötätekeville, yrittäjille ja lopulta kansalaisille.

Samaa voidaan todeta tilanteesta meillä Nokialla. Me olemme joko luomassa jotain uutta ja ihmeellistä, tai sitten me seuraamme sitä, mitä tapahtuu kaikkialla muualla ja kuljemme perässä.

Oli miten oli – ensimmäinen askel tulevaisuuteen on otettava pian. Toistaiseksi tämän askeleen ottamiseksi ei tarvita isojakaan rahallisia satsauksia.

Tarvitaan kuitenkin aktiivista muutosjohtamista, uskallusta, rajoja rikkovaa toimintaa ja luottoa siihen, että tulevaisuus kantaa.

Menneisyydestä voimme ottaa oppia, mutta sinne me emme voi palata.

 

www.anttiolavisalonen.fi Lue loppuun

Mihin Menet – Nokian Sote – palvelut?

 

Yhteenliittymäsuunnitelmat Mänttä – Vilppula – Juupajoen kanssa taputeltiin pakettiin.

Meillä Nokialla huokaistiin monen kuntalaisen suulla helpotuksesta, mutta samalla varmaankin moniin Nokialaisiin mieliin nousi epäilys siitä, että oliko ratkaisu sittenkään oikea.

Riskit liittymisen puolesta olivat jo ennalta tiedossa, mutta tiedossa olivat myös riskit sen suhteen, mitä voi seurata liittymättä jättämisestä. Kunnallispolitiikassa asiasta käytiin ja tullaan varmaan käymään jatkossakin keskustelua vielä pitkään.

Ei sillä, etteikö Nokialla muitakin puitavia asioita olisi – unohtamatta Jättikoulua ja sen sijoituspaikkaa, Viinikanniemen leirintäalueen kohtaloa, tilannettamme kaupunkina, jonka ohi on helppo kulkea ja kaikkea muuta mahdollista taivaan ja maan väliltä.

Mutta sote – palvelut ja niiden järjestäminen…

Miksi tapahtui näin, miksi ei lähdetty luomaan liitosta, miksi liitos olisi voitu luoda – kuka oli kaiken takana ja oliko kaiken takana yhtään mitään oleellista.

Oliko mielenkiinto Mänttä – Vilppula – Juupajokea kohtaan Marraskuussa 2017 lähtölaukaus jollekin sellaiselle, mikä johti vääjäämättä kohti selvitystyön aloittamista Nokian SOTE – palveluiden täysimääräisestä ulkoistamisesta Nokialla.

Ja vaikka tosiasia onkin, että järjestys asioiden hoidossa oli jotensakin kieroutunut, on lopputulos sellainen, että nyt meillä Nokialla on edessämme uusi huominen, jossa oletettavasti tulee olemaan enemmän kysymysmerkkejä kuin monessa muussa poliittisessa liikahduksessa – Nokian kunnallispolitiikan saralla pitkiin aikoihin.

…mitä tästä eteenpäin?

Nokian SOTE – palveluiden ulkoistaminen ei suinkaan ollut ajatuksena täysin susi. Vaikkakin kokonaisulkoistukseen ryhtyminen itsessään ei ollut millään tavalla hyvä juttu.

Se mihin Meillä Nokialla olisi hyvä vastaisuudessa panostaa SOTE – palveluiden tuottamisessa olisi aktiivinen ja tehokas monituottajamalli – ja erityisesti sellainen monituottajamalli, jossa lisättäisiin pienten ja keskisuurten, motivoituneiden ja erikoistuneiden palveluntuottajien määrää sote – palveluiden saralla Nokian Kaupungissa, ja niin – että päävetovastuu sote – palveluiden tuotossa olisi jatkossakin Nokian Kaupungilla itsellään – unohtamatta tietenkään sitä, että osa palveluista voitaisiin tuottaa isojen terveysalan yritysten kautta.

Ratkaistavaksi jää, että mistä me saamme rahat sote – palveluiden tarjoamiseksi kuntalaisille Nokian Kaupungin alueella.

Ratkaistavaksi jää myös se, mihin suuntaan me Nokian sote – palveluiden tulevaisuuden näemme liukuvan.

Toivoa täytyy, että jatkossa suunnitelmia tehtäisiin tarpeen edellyttämällä tavalla, eikä muihin motiiveihin nojaten. Mitä ne ikinä sitten ovatkaan.

 

– Anttiolavi Salonen

Elina Lepomäen ulostulon ja Nokian Sote – palveluiden yksityistämisen yllättävä yhteys.

nokianvaakuna

Ei olisi ensimmäinen kerta kun vasta myöhemmin kevään kynnyksellä ymmärretään, että lumi ei pysy maassa kuin korkeintaan kesään asti. Sitten pitää jälleen odottaa seuraavaa talvea, jotta muistettaisiin millä leveysasteilla meillä suomessa asutaan. Koko suomi on – ei enempää, eikä vähempää kuin samoilla leveysasteilla kuin siperia tai alaska.

Ei olisi myöskään ensimmäinen kerta, kun kohtaamme tilanteen, jossa meitä ollaan kollektiivisesti vedätetty kahteen eri suuntaan. Elina Lepomäen ulostulo sote – ja maakuntauudistuksen romuttamiseksi saattaa olla ovelasti toteutettu jatko-osa Kokoomuksen jatkuvalle tarpeelle yksityistää kaikkinensa koko suomen verotusjärjestelmällä toteutettu palveluntarjonta.

Tämä kuulostaa kenties hieman omituiselta ajatukselta, mutta tosiasia on – että kävipä tässä nyt miten tahansa, niin yksityistämisen piiriin ollaan vahvasti sote – alalla menossa. Siitä ei kuitenkaan tiettävästi ole Sote – ja maakuntauudistusta vastustavassa, Elina Lepomäen ”pamfletissa” kuitenkaan kyse.

Kyse on oletettavasti sote – ja maakuntauudistuksen järjestelmällisestä kiertämisestä ja ns. ohituskaistan käyttämisestä Kokoomusvetoisen kunnallispolitiikan kautta. Toisinsanoen – pörssiyhtiöiden toteuttamasta shokkiaallosta koko sote – kentällä – ja erityisesti Kokoomuksen lempilapsen; yksityisen palveluntuotannon toteuttamisesti pörssiyhtiöiden kautta. 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että koska sote – ja maakuntauudistuksessa kunnallisten sote-palveluiden muuttaminen liikelaitoksiksi loisi yhtäältä kilpailutilanteen kunnallisten ja yksityisten palveluntarjoajien tarjoaman palvelun välille (ja saattaisi IHAN OIKEASTIKIN vaikuttaa palvelutuotannon hintoja laskevasti, ja tarjoten työntekijöilleen muutakin kuin ”eioota” -) voidaan tilanne ohittaa karsimalla välivaihe ja siirtyä suoraan yksityisten palveluntarjoajien monopolipalvelutuotantoon.  

Ongelmalliseksi onkin sote – kentällä havaittu, juuri yksityisen palveluntuotannon asiaa saarnaavien puolelta –  liikehdintä kunnallisten palveluntarjoajien liukumisesta suurena massana kohti omaa alustapalvelua, joka käytännössä ryhmittää em. palveluntarjoajat omaksi liikelaitoksekseen ja alkaa toimimaan isojen pörssiyhtiöiden tarjoamia sotepalveluntuottajia vastaan, luoden näin aitoa kilpailutilannetta sote -palvelukentälle.

Tämä luonnollisestikin olisi varsinainen ongelma – mitä tulee pääomasijoittajien asiaa ajavien asialle.

En epäile lainkaan etteikö sote – palveluita haluttaisi suomessa turvata. Lepomäen ulostulo oli kuitenkin juuri niin vaivalloinen kuin saattoi odottaakin. Tämän lisäksi Lepomäen ulostulosta saattoi lukea sen tosiasian, että se mihin ulostulo lopulta tähtäsi olikin vain ”viistokadun” luominen ja asian ”viranomaiskäytäntöjen” ohittaminen matkalla kohti sulavalinjaista yksityistämishanketta.

Tätä höystääkseen Kokoomuksen kärkinimet heittivät parhaat näyttelijänlahjansa peliin – luoden todellisen kummastuksen ilmekavalkaadin kaikkien mahdollisten medioiden etusivuille.

Ei voida olettaa, että Lepomäen latelema sumutus jäisi kuitenkaan tähän; ensi vuoden keväällä meillä suomessa on jälleen Eduskuntavaalit.

Liittyen juuri ensi vuonna järjestettäviin eduskuntavaaleihin – tämän päivän Yle – uutisissa uutisoitiin, että SDP on mennyt Kokoomuksen kannatuksen ohi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tämä kaikkinensa kertoo siitä, että tarvitaan ulospäin näkyviä taikatemppuja; jotain sellaisia, millä ne tähänkin asti Kokoomusta äänestäneet sairaanhoitajat, poliisit, pelastajat, palomiehet ja kaikki perustarpeiden toteutumisesta huolehtivat ammattilaiset palaisivat jälleen äänestämään tyhjiä lupailevaa Kokoomusta.

Tämä on kuitenkin vain eräänlainen sivujuonne Politiikan näytelmässä.

Päätarkoitus on sote – ja maakuntauudistuksen romuttaminen ja Sote – palveluita tarjoavien pörssiyhtiöiden esiinmarssitus sote-palvelukentille kautta koko suomen tasavallan.

Mitä tästä lopulta seuraa? Jo nyt voimme huomata, että kokoomuksen takalistoa nuolevien ääni on kasvanut huippulukemiin. Elina Lepomäestä ollaan leivottu uutta vapaussodan sankaritarta politiikan näyttämöllä ja koko kansakunnan sote – palvelujärjestelmän uudistajattarena.

Kukaan ei kuitenkaan esimerkiksi kysy, että miten kaikkien palveluiden yksityistäminen vaikuttaisi esimerkiksi reilun 250 000 sote – palveluita tarjoavan kunnallisen työntekijän taloustilanteeseen.

Yksityinen sote – palvelualan pörssiyhtiö ei suinkaan palkkaa 100% siitä väestä, jonka se jättää ”jälkeensä” yksityistämisen jälkeen.

Palkkausprosentti jäänee noin 55% – 70% hujakoille. Työehtosopimukset, joita yksityiset pörssiyhtiöt sote – palvelualan toimipisteissään tarjoavat ovat myöskin melkoinen pudotus julkisen palvelun toimintaa pyörittävien palkkoihin.

Esimerkiksi sostes:n tarjoama alkupalkka sairaanhoitajalle on noin 400 – 500e pienempi kuukaudessa, kuin julkisella puolella. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 6000 euron ansionmenetyksiä vuodessa. Kuka enää haluaa tehdä kolmivuorotyötä sote – alalla, kun palkasta napsaistaan vuositasolla 5000 – 6000e pois? En usko, että kukaan.

On kuitenkin huomioitava, että Suomalaiseen sote – kenttään on ilmestynyt – ikäänkuin ihmeen kaupalla, erilaisia seure (seuturekry) – palveluntarjoajia, joiden lainvoimaisuutta ja sijaispulaa helpottavaa rakennetta ollaan vahvasti ajettu esiin juuri Kokoomuspäättäjien puolelta.

Seuturekryjärjestelmä on ajoittain ihan toimiva ratkaisu, mutta palkkatyötä tekevälle sote – alan ammattilaiselle sen tarjoama työ on kaikkea muuta kuin toimiva kokonaisuus. Palkasta napsaistaan keskimäärin 200 – 300e pois aina kun palkka maksetaan, vaikka työntekijä tekisikin täysin samaa työtä kuin vakinainen henkilökunta.

Mistä pääsemmekin jälleen vuoteen 2008 ja Jyrki Kataiseen. Vuonna 2008 Jyrki Katainen lausui, että suomeen tarvitaan n. 1,8 miljoonaa ulkomaalaista työntekijää. Seuraavana vuonna – pitkälti Jyrki Kataisen aloitteen pohjalta suomeen rahdattiin läjäpäin Filippiiniläissairaanhoitajia. Tätä ennen tapahtuneesta ei pidä lainkaan väheksyä sitä tosiasiaa, että vuonna 2007 suomalaiset sairaanhoitajat vaativat tuntuvaa ansiotulon nousua.  Vuoteen 2011 mennessä valtaosa filippiiniläissairaanhoitajista oli poistunut maasta, koska heille tarjottu työehtosopimus oli kehnompi kuin suomalaisten sairaanhoitajien työehtosopimus.

LOPUKSI

Minä en oleta, että tässä olisi kyse sairaanhoitajista. Minä oletan – että tässä on tosiasiassa kyse – kuten mainitsin jo aikaisemmin; kilpailutilanteen ohittamisesta ja oman edun tavoittelemisesta politiikan saralla. Elina Lepomäen ulostulo tuskin on tarkoitettu parantamaan suomalaisten sote-palvelutyöntekijöiden tilannetta, saati sote – palveluita käyttävien arkea.

Hieman yksinkertaistaen toteankin – että Elina Lepomäen ulostulo sote – ja maakuntauudistuksen tiimoilta ei ole mitään muuta kuin halpa poliittinen temppu, jossa ajetaan ohi kaiken mahdollisen vapaan kilpailun ja luodaan automaatti, joka tarjoaa vain monopoliasemassa olevien pörssiyhtiöiden tarjoamia sosiaali – ja terveyspalveluita.

Minun, Nokialla asuvan kansalaisen näkövinkkelistä tämä on vain suuremmassa mittakaavassa tapahtuvaa – Nokian sote – palveluiden yksityistämishanketta vastaava tapahtuma, jossa mitään konkreettista vaihtoehtoa palveluiden kokonaisvaltaiselle yksityistämiselle ei olla etsimässä. On vain täydellinen yksityistäminen, ja sen kilpailijana sote – ja maakuntauudistus.

Kokoomuksen näkövinkkelistä nämä kaksi kilpailevat keskenään – ja tämän mittaluokan osingoista, saatavista tai poliittisista pisteistä puhuttaessa, mikään ei saa muodostua esteeksi.

Ei edes sote – ja maakuntauudistus.

 

Anttiolavi Salonen

www.mielenkartta.com

 

Välipäivitys: Nokia, Mänttä-Vilppula ja Juupajoki. Tunnelmia nyt.

 

nokianvaakuna

Olen ottanut tähän aihealueeseen useasti kantaa. Mitä minä toivon Nokia, Mänttä – Vilppula, Juupajoen yhteenliittymäasiasta seuraavan? En tiedä. Minulla ei tosiasiassa ole minkäänlaista selvää kuvaa siitä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Se mistä juonnan ajatukseni, jotka siis – pääosin ovat vastaan em. liittymää, ovat kuitenkin lopulta vain yhdenlainen näköala tähän kuumaan aiheeseen, jota Nokian kaupungin sote – palveluiden ympärillä käydään. Minun kantani asiaan on, että en kannata yhteenliittymää. Ymmärrän kuitenkin, että asiassa on paljon ratkottavaa ja ratkaistavaa.

Se mitä minä toivon, että asiaa ratkottaessa huomioitaisiin olisi yhteiskunnallinen valveutuneisuus joka tämän asian ympärillä kohisee. On turha vedota siihen, että ratkaisut tehdään selvityksen pohjalta, asiantuntijoiden toimesta – kun käytännössä kaikki tieto, mitä asiaan liittyvistä epäkohdista, positiivisista puolista ja mahdolliseen palveluntarjoajaan liittyvistä kysymyksistä on kaikkien saatavilla jo valmiiksi internetissä, työpajoissa, paneeleissa ja useiden moniammatillisten ryhmien valmistelemissa paketeissa.

On hyvä tehdä selväksi, että minä en niinkään vastusta ulkopuolista palveluiden tarjoajaa. Minä vastustan epäreilua tilannetta johon tällainen ulkopuolinen palveluntarjoaja ajaisi esimerkiksi sote – palveluissa työskentelevien ihmisten tilanteen. Pelkästään se tosiseikka, että palkat tulevat putoamaan reilusti sote – palveluissa työskentelevien ihmisten kohdalla on mielestäni epäreilu tapa tuottaa palvelua Nokialla. Eikä tässä puhuta mistään pienestä pudotuksesta; pahimmillaan puhutaan vuositulojen pudotuksesta, joka vastaa noin. 6000e:a. Se ei ole mitenkään mahdollista, siihen meillä ei ole varaa kaupunkina, kuntana eikä varmastikaan kenenkään kohdalla – henkilökohtaisesti.

Tiedän, että tämä kuulostaa itsekkäältä ajatukselta; itsehän työskentelen Nokian kaupungin sote – palveluissa sairaanhoitajana. Mahdollinen palkan alennus koskisi siis juuri minua. Kyllä. Se on täysin itsekästä puhetta.

Minä ja ne muut, joiden palkkaa tämä koskee, ja jotka eivät halua, että heidän palkkaansa esimerkiksi vuositasolla lasketaan 4000 – 6000e, ovat siis itsekkäitä.

Olenkin sitä mieltä, että minulta pitäisi ottaa vähintäänkin perhe pois, lapset ja auto pois ja koti pois – puhumattakaan lemmikkieläimistä – koska minä en pysty näistä  6000e vuodessa pienemmällä palkalla enää huolehtimaan.

Enää tästä kuviosta ei puutu kuin se, että Saul Schuback palkataan Nokian Kaupungin väestökoordinaattoriksi puhumaan heikommasta aineksesta.   

Kuten olen aiemminkin maininnut, vaikkakin hieman poikkitelaisesti puoluekantaani nähden – Selvitys on mielestäni ihan ok. Puoluekantani kuitenkin tämänkaltaisen, omien aivojen käyttämisen mahdollistaa. Siitä syystä olen ylpeä puoluekannastani!

Riippumatta tästä kysymyksiä jää kuitenkin auki. Voidaanko esimerkiksi selvityksen jälkeiseen pyyteettömyyteen ja riippumattomuuteen luottaa? Ja ei – en minäkään järin mielissäni ole siitä, että selvitys tulee maksamaan hitokseen paljon. Meiltä kaikilta Nokialaisiltahan sekin on pois.

Lähinnä minua kiinnostaa, että mitä tahoja asiassa tullaan sote – palveluiden järjestämistä koskevissa asioissa kuulemaan. Toisinsanoen- onko selvitysprosessi talouden-, politiikan vai sotepalveluasiantuntijoiden – vaiko näiden kaikkien tarjoamiin lähtökohtiin nojaava? Mikä painaa selvityksessä siis eniten?

Sen verran olen saanut infoa asian tiimoilta, että ” – – selvitys lähtee Nokian kaupungin asukkaiden edusta. Talous on yksi osa-alue, toinen on työpaikat täällä, ja kolmas on ne palvelut – -” ja, että ”virkamiestaho kaupungilta ja ulkopuolinen asiantuntija.”

Miksi nämä olisivat siis ongelmallisia vastauksia? Koska asiaa ollaan mediaan vuotaneiden tietojen perusteella valmisteltu jo marraskuulta. Tai silloin ollaan oltu yhteyksissä Mänttä – Vilppula, Juupajoen suuntaan ja esitetty kiinnostumista/halukkuutta yhteenliittymistä kohtaan.

Tämä ei muuten olisi ongelmallista – mutta, demokratiaa tuntevana ihmisenä on pakko kyseenalaistaa tapahtumien järjestys.

Demokratiassa järjestys pitäisi mielestäni olla sellainen, että ensin järjestetään selvitys ja sitten ollaan kiinnostuneita mahdollisista yhteenliittymän suuntaviivoista – ei niinkään toisinpäin.

Minusta tämä kuulostaa juuri tästä syystä poliittiselta peliltä ja poliittisten tahojen ajamalta asialta, eikä niinkään julkisuuteen annettujen tietojen perusteella tehtävästä selvityksestä.

Loppukaneettini tälle blogimerkinnälle olkoonkin seuraavanlainen:

Minä kannatan vahvaa palveluiden monituottajamallia. Sellaista, jossa palveluita tuotetaan kunnan/maakunnan, isojen yksityisten yritysten ja pienten motivoituneiden palveluntuottajien toimesta.

Minä en kannata monipoliasemaa palveluiden tuotannossa; vaihtoehtoja pitää olla!

Oli palveluntarjoajamme Nokian Kaupungin sote – palveluiden osalta kuka tahansa tulevaisuudessa, tulee sen vastata aidosti palvelunkäyttäjien tarpeeseen.

Tämän hetkiset askelmerkit eivät puhu sen puolesta kovinkaan lupaavaa – että nyt kaavailtu palveluntuottaja välttämättä yksin, monopoliasemassa ollessaan tulisi palvelunkäyttäjien tarpeeseen vastaamaan.

Oli lopputulos siis mikä tahansa – on meillä kaikilla peiliin katsomisen paikka edessämme.

Nyt eteemme hahmotellut suuntaviivat kertovat meille kaikille jotain siitä todellisuudesta, joka on vasta aluillaan.

Tällaisen yhteiskunnanko me haluamme?

Demokratiassa meillä on mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkusuuntaan.

Vaaditaan siis selityksiä yhdessä. Vaaditaan päättäjiltämme aitoa tietoa siitä, mihin meidän verorahamme menevät ja mitä heidän päätöksistään meille seuraa. 

Toivotan onnea ja jaksamista kaikille kuntalaisille, päättäjille ja viranomaisille.

Valitkaa kaikilta osin paras mahdollinen tulevaisuus Nokian Sote – palveluiden tuottajaksi. Älkää kiirehtikö, antakaa asiallisesti arvokasta tietoa meille Nokialaisille – kertokaa mitä oikeasti tapahtuu ja ennen kaikkea – pysykää sanomistenne ja kuntalaisten asian ajajina ja hyvinvoinnin takaajina! Kukaan meistä ei halua muistaa teitä yhden helvetin huonon päätöksen tekijöinä.

Ja muistakaa se kaikista tärkein:

Me ansaitsemme parempaa.

 

Anttiolavi Salonen

Nokia.

Hoitajien Ylityökielto vaarantaa potilasturvallisuuden?

hoitotyö 3

 

Eilen tuli jälleen kerran hieraistua näin sairaanhoitajamiekkosena silmiään, kun Suomen suurimman sairaanhoitopiirin Johtava Ylilääkäri Petri Bono totesi, että

”Kunta-alan ylityö- ja vuoronvaihtokielto voi vaarantaa pitkittyessään potilasturvallisuuden – -”.

Pitäisikö jättää tämä nyt hautumaan tähän hetkeksi.

Vai toistetaanko vielä kertaalleen se mitä Johtava Ylilääkäri Petri Bono totesi?

”Kunta-alan ylityö- ja vuoronvaihtokielto voi vaarantaa pitkittyessään potilasturvallisuuden”.

Puolitoista päivää YLITYÖ – ja VUORONVAIHTOKIELLOSSA (ei saa teettää lisätyötä toisessa toimipisteessä, esim. sijaisena.) ja potilasturvallisuus vaarantuu?

No, mitenkäs se nyt olikaan niiden palkankorotusten kanssa?

Kieltämättä aika arvokasta työtä me hoitohenkilökunnan jäsenet teemme, jos YLITÖILLÄ ja VUORONVAIHDOILLA (ei saa teettää lisätyötä toisessa toimipisteessä, esim. sijaisena.) pidetään ihmiset turvassa, kunnossa ja elossa.

Kyllä tässä nyt taas koetellaan Hoitoalan ihmisten kiltteyden ja vastuuntunnon rajoja.

Tosin, tämähän ei ole millään tavalla uutta. Vuonna 2007, kun me hoitoalan ihmiset uhkasimme lakolla, syytettiin meitä ahneiksi, pikkusieluisiksi ja ennenkaikkea potilaiden hengen, turvallisuuden ja terveyden vaarantaviksi, lihaviksi – ja ennenkaikkea liian pienellä koulutuksella, liikaa vaativiksi työntekijöiksi. Muistaakseni vuonna 2007 KOKOOMUS lupaili tuntuvaa palkankorotus – mikä ei koskaan sitten tapahtunutkaan.

Tapahtui kuitenkin seuraavaa; 

– Vuonna 2008 Jyrki Katainen vaatimalla vaati, että suomeen pitää luoda 1,8miljoonalle ulkomaalaiselle työpaikkoja. Tällä pohjustettiin uutta matalapalkka-alaa, johon esim. Juhana Vartiainen on myöhemmin ottanut vahvasti myönteisen kannan.

– Vuonna 2011, pääosin Kokoomuksen ja Jyrki Kataisen aloitteen pohjalta suomeen tuotiin Filippiiniläissairaanhoitajia tekemään ahneiden ja uhmakkaiden suomalaissairaanhoitajien työtehtäviä.

– Vuonna 2013 – 2014 Filippiiniläissairaanhoitajat olivat valtaosin kadonneet sairaanhoitotyötehtävistä, koska työnantajapuolen tarjoama  toimeentulo em. filippiiniläissairaanhoitajille oli (heikomman työehtosopimuksen varjolla) huonompi kuin kotimaisilla sairaanhoitajilla. Tätä ei oltu osattu odottaa; Filippiiniläissairaanhoitajat osasivatkin lukea ja keskustella suomalaisten sairaanhoitajien kanssa työehtosopimuksen sisällöstä!

– Vuosina 2013 – 2018 suomeen työskentelemään jääneet filippiiniläissairaanhoitajat ovat nyttemmin pääosin kelpuutettuja yksityisten terveysjättien lähihoitajiksi ja laitosapulaisiksi. Ja kuten arvata saattaa – heikommalla toimeentulolla kuin suomalainen lähi/perushoitaja tai laitosapulainen.

 

Mitä me siis tästä opimme?

Olisi ainakin hyvä muistaa, että vaikka kokoomuksen vaakunaan aina vaalien alla ilmestyykin sirppiä ja vasaraa tai melaa, tietokoneruutua, hirttoköyttä, partaterää… ihan mitä tahansa – niin ei. Kokoomus ei aja työtätekevien asiaa. Mutta koska Kokoomusta ei ihan kaikesta voi syyttää, niin meidän kannattaa nyt palata perustavanlaatuisen kysymyksen äärelle;

Mikä on ihmisten terveyden hinta? Onko se sellainen, jonka ylläpitämiseksi hoitajien pitää tehdä jatkuvasti ylitöitä, tai vaihdella toimipisteitä – jotta tarvittavat työtehtävät tulisi tehtyä?

Mikä on ihmiselle tarjottavan potilasturvallisuuden hinta? Onko se jotain sellaista, jonka ylläpitämiseksi hoitajien pitää tehdä jatkuvasti ylitöitä, tai vaihdella toimipisteitä – jotta tarvittavat työtehtävät tulisi tehtyä?

Mikä on ihmisen hengen hinta? Ja kenen vastuulla se on? Onko se yksittäisen työntekijän vastuulla? Työntekijän jolta edellytetään jatkuvaa joustoa työajan suhteen, ylitöiden muodossa, tai työntekemisen suhteen toisessa toimipisteessä vain, koska työresurssi halutaan pitää minimissä?

Vastaus näihin kaikkiin on; ei. Työntekijän vastuulla on tehdä työnsä niin hyvin kuin hän pystyy. Vastuu ei myöskään ole esimiehellä, eikä yksikön johtajalla.

Heidän tehtävänsä on resurssoida parhaan kykynsä mukaan työntekijöitä kentälle tekemään tätä tärkeää työtä.

Vastuu tästä kaikesta on lopulta siinä – miten me näemme koko SOTE – kentän merkityksen.

Jos ratkaisu vuodesta toiseen on, että säästöä luodaan tekemällä vääryyttä, jättämällä hoitamatta, siirtämällä vastuuta työntekijöiden niskoille niissä kysymyksissä, joihin vastaaminen on työntekijän ihmisarvoa, itsemääräämisoikeutta ja ammattitaitoa halveeraavaa, niin silloin meillä kenelläkään ei ole hyvä olla.

Me hoitotyötä tekevät ihmiset emme paljoa pyydä.

Me vastaamme ihmisten hyvinvoinnista, ihmisten terveydestä ja kaikkien julkisuuteen levinneiden asiantuntijalausuntojen perusteella myös ihmisten hengestä.

Eikö se ole riittävä syy vaatia ansaittua arvostusta yhteiskunnassa?

 

 

Anttiolavi Salonen, 

www.mielenkartta.com