Narratiivisuus

Puhekielessä sanaa tarina (story) käytetään usein synonyymisesti sanan kertomus eli narratiivi kanssa. Tarinan käsitteellä viitataan erityisesti tapahtumasarjaan, josta kertomuksessa kerrotaan. Näin ollen tarina ja tarinan juoni ovat sukulaiskäsitteitä.  Tämä kuitenkin sillä erotuksella, että juoni järjestää tarinan kausaalisesti, eli niin sanotusti syy- seuraussuhteen mukaisesti ja tavoitteen mukaisesti, vastaten täten kysymykseen: miksi, kun taas tarina vastaa kysymykseen: Mitä sitten tapahtui.

Aika, paikka ja juoni muodostavat yhdessä tarinan, jossa tietyt henkilöt ja heidän piirteensä elävät elämäänsä. Narratiivisuus mielenterveyshoitotyössä on potilaan subjektiivinen tarina omasta elämästään. Hänen lähipiirillään on oma tarinansa, oma versionsa hänestä ja tähän tarinaan vaikuttavat kaikki ne osatekijät potilaan elämässä, jotka ovat kulloisenakin aikana vaikuttaneet hänen lähimmäistensä käsitykseen siitä, minkälainen potilas aina käytökseltään on, tiettyinä ajanjaksoina. Näiden tarinoiden henkilöissä kaikuu monikerroksinen, koko kulttuurin ja yhteiskunnallisen kontekstin sisältävä, sekä kertojan ja tarinaa tutkivan henkilön oman elämänsä monet eri minuudet.

Tarinan läpikäyminen on löytöretki elettyyn elämään, mutta siihen kuuluu oleellisesti myös aavistus tulevasta. Elämäkerrallisen lähestymistavan taustana voidaan pitää näkemystä elämän ja minäkuvan rakentumisesta erilaisina tarinoina. Eri tieteenaloilla elämäkerrallisen lähestymistavan taustalla olevia näkemyksiä leimaa vaihtelevuus, mutta myös yhteinen kiinnostus yksilön ainutkertaiseen tapaan kokea, ajatella ja toimia. Yksilön kokemusta voidaan pitää tarinoina, joissa tarinoiden henkilöt elävät ja uudelleen muovaavat tarinan sisältöä.

Kertomusten avulla ihmiskunta on kautta aikain muokannut asioiden järjestyksiä, yrittänyt ymmärtää oman aikansa ilmiöitä, muutoksia itsessään, ympäristössään ja maailmassa jossa he elävät. Kertomuksilla sijoitetaan oma minuus ja elämäntarina osaksi yhteisöä ja yhteisön jäsenten olemassaoloa. Kertominen palvelee ihmisen selviytymistä  tänään, huomenna ja tulevaisuudessa. Tämän lisäksi se antaa työkaluja muistelulle, menetysten käsittelylle,  unelmoinnille sekä tulevaisuuteen suuntautumiselle ja katoavaisuuden puhuttelulle. Kertominen liittyy oleellisesti mielensisäisiin tapahtumiin ja ulkoiseen toimintaan.

Elämäntarinan kertomisen myötä juuri mielenterveyshoitotyössä potilas voi kokea kestävänsä häpeän tunteen ja itseluottamuksen puutteen. Tästä seuraa usein asteittainen itsetunnon ja itsevarmuuden korjaantuminen.

 

www.mielenkartta.fi

Mainokset