Mitä on masennus?

Tuntuuko sinusta toisinaan, ettet osaa antaa pahalle ololle nimeä. Seisot kenties jonkinlaisen kuilun reunalla ilman, että sinulla on hajuakaan siitä mitä on tapahtumassa ja miksi. Olet jo pidemmän aikaa pohtinut mahdollisuutta, että jokin on huonosti, mutta et tiedä mistä aloittaa asioiden purkamista. Olet saattanut kuulla, että masennus on monimuotoinen ja moniasteinen psyykkinen häiriö ja syntyjään se on tavallisesti muodostunut pitkän ajan kuluessa useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Olet jo kenties osannut yhdistää toimintakykysi laskun ja masennuksen jollain tavalla yhteen, mutta et usko sitä todeksi. Elämänlaatusi on selkeästi heikentynyt, mutta ajattelet sen johtuvan kiireestä, niistä huonosti nukutuista öistä ja kenties siitä ohi menneestä mahdollisuudesta, siitä kuumeesta, flunssasta tai siitä pitkäksi venähtäneestä viikonlopusta. Kärsit mahdollisesti monista – erittäin monista selittämättömistä oireista ja olet tätäkin kautta löytänyt itsellesi jonkinlaisen tien jota seurata; pelkäät lääkärin juttusille menoa, koska kyseessä on todennäköisesti jokin vakava sairaus.

Masentunut ihminen selittää masennusoireensa useimmiten kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla, paitsi masennuksella. Jopa silloin, kun masentunut ihminen selittää masennustaan masennuksella tekee hän sen ikäänkuin seikkaperäisesti selitellen masennustaan muilla oletuksilla siitä, mihin hänen pitäisi ajatuksensa ja voimavaransa suunnata.

Masentunut ihminen on valmistellut itseään kokemaan masennuksensa jonkin muun olemassa olevan tekijän kautta sellaisenaan, eikä hän halua niin sanotusti ”antautua masennukselle”. Tämä on valitettavasti kuitenkin pahinta mitä masentunut ihminen voi tehdä. Kun ihminen on masentunut on hän sairas. Masennus on oire jostain, mikä pitää ratkaista ennenkuin elämä voi taas jatkua.

Et kai ajattelisi itseäsi tekemässä tiukkaa treeniä, tai hiihtolenkkiä kuumeessa, tai pahassa flunssassa? Miksi siis jättää pysähtymättä silloin, kun maailmasta kaikki värit ovat kadonneet ja elämä tuntuu toivottoman raskaalta? Olisi varsin hullua ajatella, että mitattuaan kuumeen olevan 38,5 celsiusastetta – ihminen kieltäisi kuumeen olemassaolon, tai niistettyään koko yön ja oltuaan nukkumatta ihminen kieltäisi olevansa flunssassa. Miksi me kuitenkin toimimme näin ahdistuneena? Miksi me ruokimme masennustamme loputtomiin ja  romahdamme lopulta voimattomina omaan pieneen tilaamme?

Syy tähän on yksinkertainen vaikka oirekuvaltaan masennus ei olekaan mitenkään päivänselvä juttu – me emme huomaa olevamme masentuneita. Masennusta ei voida alkuun mitata niinkuin kuumetta, tai todeta niinkuin flunssaa. Masentunut ihminen uskoo viimeiseen asti nousevansa ahdingosta vaikka todellisuudessa tie synkempään käy yhä synkemmäksi, yhä ahdistavammaksi, eikä poispääsy ole lainkaan käden ulottuvilla tai sen seuraavan kulman takana.

Voidaanko masennusta verrata mihinkään somaattiseen sairauteen, todella? Tosiasia on, että sitä ei tarvitse verrata mihinkään somaattiseen sairauteen pelkästään. Ihminen koostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta kokonaisuudesta – ja on myös hengellinen olento. Kun yksi ulottuvuuksista katoaa tulee ihmisestä olentona vajaa ja kaikki jäljelle jääneet osa-alueet pyrkivät korjaamaan puuttuvaa ulottuvuutta. Tämä ei luonnollisestikaan toimi niinkuin sen pitäisi; sosiaalinen konteksti ei kestä esimerkiksi psyykkisesti romuttunutta yksilöä, eikä psyyke kestä sosiaalista tyhjiötä tai fyysistä olemattomuutta. Kuinka on mahdollista, että tällaista – varsin merkittävää puutosta ei yksilö sitten huomaa? Syy todellakin on niissä mekanismeissa jotka ovat muovautuneet ihmisen evoluution tuloksena nykyihmisen selviytymisen ehdoksi; kun jotain merkittävää menetetään, korvautuu se jollain toisella osa-alueella ihmisessä itsessään.

Masennuksen hoidossa tärkeässä asemassa on lääkehoito, mutta likimain yhtä tärkeässä osassa on piinaavien asioiden terapeuttinen käsittely. Yhdistettynä nämä kaksi ovat avain vietäessä potilaan hoitoa eteenpäin. Minkäänlaisilla huuhaa – tempuilla ei masennuksesta selvitä. Masennuksen lyöminen on kovaa työtä, mutta masennuksen lyötyään voi ihminen joka masennuksen on selättänyt sanoa olevansa vahvempi kuin koskaan aiemmin. Ja vaikka masennuksen kanssa taistelussa tuleekin takapakkia aina silloin tällöin, ei kannata lannistua. Niin käy valtaosalle masennuksen kanssa elävistä. Apua on saatavilla ja apua kannattaa hakea. Selkä on usein seinää vasten ja vastassa on täysin muodoton, armoton ja olomuodoton möykky. Mutta jakamalla tämä möykky, koko tilanne, koko todellisuus osiin ja käymällä läpi jo kertaalleen eletyn elämän selviytymistarinaa – osana yksilön elämäntarinaa voimme löytää sen tien, jota kulkea. Masennus on jotain, millä ei ole nimeä. Ja sen nimeäminen, sen löytäminen ja tunnistaminen auttaa ihmistä ymmärtämään kenties itseään paremmin, mutta aivan varmasti niitä syitä, joiden vuoksi hän on masentunut.

 

 

www.mielenkartta.fi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

,

 

 

Mainokset