sosiaalinen media.

Facebook, twitter, youtube. Siinä vain muutamia esimerkkejä siitä missä tämän päivän ”media” tapahtuu ja synnyttää uutisia. Uutisia, joista kukaan ei ole sillä tavalla vastuussa, että vastuunkantaminen olisi millään tavoin dramaattista. Riittää usein, kun ”uutinen” tai uutinen vain poistetaan – useimmiten kovin haukkujen säestyksellä kaikkea sellaista kohtaan, jonka oletetaan olevan syyllinen ”uutisen” tai uutisen poistoon. ”Uutisen” poistaminen sinänsä ei ole kuitenkaan ehto sille, että ”uutinen” itsessään osoittautuisi fiktiiviseksi humpuukiksi. Itseasiassa – roikkumaan jätetty raflaava juttu saa usein paljon klikkauksia, joilla kasvatetaan kyseenalaistavia vastavoimia sellaisille tekijöille kuten fakta tai totuus, joka voidaan tarkastaa. Sosiaalinen media on tehnyt medialle sen, mitä halpatuotanto on tehnyt kapitalismille; se on hukuttanut kapitalistiset valtiot halpatuotettuun roskaan, eikä halpatuotannon sijaan ole saatavilla laatua, vaan lisää roskaa – hieman eri paketissa.

Eittämättä tämänkaltainen ”uutisointi”, jota some meille tuottaa on hyvää kasvualustaa sellaisille ilmiöille kuin ISIS, Suomi Ensin, SVL jne. mutta samaan aikaan se myös luo kansalaisista lööppihenkisyyteen menevää ajattelematonta massaa, joka ei joko ehdi tai – enää nykyisellään jaksa kiinnostua faktojen tarkastamisesta. Tämän päivän uutinen saattaa olla huomenna osoitettu valheeksi, mutta samaan aikaan valheeksi uutisen osoittanut tuomitaan puolueellisuudesta jonkin sellaisen tahon toimesta, joka katsotaan hyväksi uhriksi, hyödylliseksi idiootiksi oman asian ajamiselle. Tämän toteamiseksi itse kannattaa vierailla vaikkapa ihan hetkellisesti minkä tahansa sosiaalisen median keskustelupalstalla.

Tänään (13.marraskuuta) julkaistussa Pasi Sillanpään blogitekstissä Sillanpää toteaa viisaasti, että ”Virallinen media ei kykene luomaan sellaisia keskusteluja, joissa eri näkemykset haastetaan keskenään. Virallisesta mediasta on tullut vain yksittäisten näkemysten välityskanava.” Tämä on aina ollut Median tapa ratkaista ja viedä yhteiskunnallista ymmärrystä yhteiskunnallisesta käsityskyvystä eteenpäin. Tämän päivän media on yhtä kuin sosiaalinen media, joka pitkälti luovii samoja ratoja kuin virallinen –  perinteinen media. Tosin – sillä erotuksella, että perinteinen media kantoi vastuun esittämistään lausunnoista maineensa ja kunniansa, mutta samaan aikaan myös aimo korvausten kautta. Somessa esitetty totuus ei tarvitse todenperäisyyttä aiheuttaakseen kohua. Riittää kun jotain asiaa toistetaan riittävän kauan – silloin siitä tulee tapa ja tavoilla saadaan helposti luotua normeja, joihin yhteiskunta lähtee toistuvasti mukaan.

Yhteiskunnallisella tasolla sosiaalisen median hyötykäyttö on räjähtänyt käsistä. Uskoisitteko, jos kerron, että tämän päivän nuorista iso osa ajattelee kaikkien ulkomaalaisten olevan uhka, mutta suomea puhuvien ulkomaalaisilta näyttävien olevan turvallisia? Mistä tämä erittely johtuu? Mistä johtuu se, että valtaosa alle 17 vuotiaista, mutta yli 13 vuotiaista nuorista ajattelee lähi-idästä tulleiden ihmisten kuuluvan automaattisesti terroristijärjestöihin ja mistä johtuu se, että samaisessa ikäryhmässä kuvitellaan islamin tarkoittavan terroristia/terrorismia tai samaa asiaa kuin isis. Tämä kaikki lienee – ellei nyt täysin, niin ainakin suurelta osin Sosiaalisen median aikaansaamaa, johon osa ”perinteiseksi” mediaksi mielletyistä medioista on helpon rahan perässä tarttunut. Kontrolli pettää yhteiskunnassa silloin, kun yhteiskuntaa ohjaa tarkoitushakuinen menestyksen tavoittelu ilman minkäänlaista kontrollia tai pelkoa siitä, että väärin tekemällä, vääryyksiä tekemällä tai lakeja rikkomalla joutuu vastaamaan teoistaan. Tämän päivän yhteiskunta Sosiaalisen median luoman todellisuuden kautta – sen todellisuuden, jossa kukaan ei ole vastuussa faktoista – alkaa muistuttamaan Paluu Tulevaisuuteen 2. elokuvan Biff Tannerin uhkapeleihin nojaavaa Hill Valleyta; paikkaa jossa se, joka huutaa kovempaa kuin muut, omistaa faktat, omistaa kielen ja hallitsee sosiaalista nykymediaa, ja ennenkaikkea määrittelee ne normit, joihin me muut joudumme sitoutumaan.

Sillanpään toteamus osuu naulan kantaan, mutta totuus uppoaa vielä syvemmälle. Sosiaalinen media ei ole reilua peliä. Eikä varmaan aina ole ollut perinteinenkään media, mutta jotenkin allekirjoittanut on aina luottanut siihen, että vaikka yhteiskunta on mikä on – on sosiaalinen paine kansakunnan olemassaolon tae ja täten myös median esittämien uutisten todenperäisyyttä tarkasteleva kokonaisuus. Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi olla totuudenkertoja. Itseasiassa – sosiaalinen media ei suinkaan ole tiedon lähde vaan pikemmnkin tori, jossa kaikkien torikauppiaiden tavarat ovat hyvälaatuisia, säädösten mukaisia ja ennenkaikkea juuri sitä mitä asiakas tarvitsee. Sosiaalinen media on emotionaalista huttua, jonka faktoja ei kukaan tarkista. Opimmeko me mitään sosiaalisesta mediasta? Sitä me emme voi tietää vielä. Virallinen media ja sen mennyt aika opetti meille kuitenkin sen kaikista tärkeimmän opetuksen; se joka hallitsee mediaa – hallitsee mieliä. Samoilla linjoilla näyttää olevan myös sosiaalinen media.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s