SOTE – uudistus.

Sote sykkii ja puhisee, eikä kukaan oikein tunnu tietävän mitä se lopulta tuo tullessaan. Selvää kuitenkin on, että SOTE – tällaisenaan olisi katastrofi esimerkiksi pirkanmaan mittapuulla mitattuna.

Ensinnäkin –  suurena huolena voidaan pitää ja nähdä, että pirkanmaan BKT  ei riitäkään kattamaan sote – sopassa tarvittavaa kokonaisrahoitusta. Alati kehittyvä SOTE tarjoaa meille mallin, jossa yksityistämisen kautta luodaan säästöjä. Tosiasiassa, yksityistämisen kautta ei kuitenkaan luoda vakiintuneita malleja, lainmukaisia palveluita eikä lain tarjoamaa suojaa niille, jotka eivät sitä osaa itse pyytää tai hakea. Tosiasia myös on – että byrokratia, jota toistuvasti syytetään kankeaksi – muuttuu vielä kankeammaksi yksityistämisen myötä; tällä hetkellä byrokratia toimii ns. propositiossa. Se tarjoaa turvaa ennalta, se varmistaa kaikkien klikkien sopivuuden yhteen ennen tarjottua palvelua ja se palvelee ennenkaikkea asiakasta kokonaisvaltaisesti, yhtenä rintamana. Tulevaisuudessa SOTE:n byrokratia tulee olee postpositiossa. Toisinsanoen, se palvelee asiakasta palvelun jälkeen. Rumasti sanottuna tämä tarkoittaa, että kun yksityinen – lain suojaa nauttimaton palvelu tekee virheen, niin kunnallinen palvelu on edelleenkin velvoitettu korjaamaan tämän virheen jälkeisen jälkihoidon. Tämä ei ole syyte yksityisiä palveluntuottajia vastaan, vaan karu fakta systeemistä, johon sote – meitä on viemässä. Mielestäni SOTE tällaisenaan, näine hyvineen tulee kalliimmaksi kuin nyt olemassa oleva järjestelmä. En siis todellakaan väitä, etteikö sote olisi tarpeen – mutta tällaisenaan.. tällaisenaan siitä seuraa sosiaali- ja terveyspalveluiden täydellinen romahdus. Hinnat tulevat karkaamaan ja vain ne joilla on varaa – saavat tarvitsemaansa palvelua.

Toiseksi pienet kunnat kuihtuisivat sosiaali – ja terveyspalveluiden tuottajina täysin. Tämä tarkoittaa, että ne pienten kuntien asukkaat, joiden terveyskeskuskäynnit ovat julkisen liikenteen tai oman kulkemisen varassa – tulevat lisäämään, tavalla tai toisella kulkemistaan oman paikkakuntansa ulkopuolelle. Tämä vaikutus sinänsä voidaan nähdä jollain tapaa neutraalina, koska se tuo lisä euroja yksityisille liikennöitsijöille.  Mutta oliko  SOTE:n tarkoituksena lisätä euromääriä yksityisille liikennöitsijöille?

Kolmanneksi – mihin ihmeeseen me sijoittaisimme vakavasti sairaat henkilöt SOTE – uudistuksen astuttua voimaan. Tämän hetkinen kapasiteetti on kattoa myöten täynnä. Jonoja ei olla saatu purettua, eikä lyhennettyä kuten olisi pitänyt. Ratkaisuna lienee yksityisten palveluntuottajien määrän lisääminen, joka taas tarkoittaa yksityisen puolen menojen lisääntymistä. Jatkohoito sinänsä jää kuitenkin kunnille, julkiselle puolelle ja kuntayhtymien hoidettavaksi. Tuleeko SOTE siis toimimaan niin, että kun yksityinen puoli saa asiat jollekin tolalle, niin julkinen puoli hoitaa jatkot? Eikö tämä kasvata menoja – eikä niinkään vähennä niitä? Oliko SOTE:n tarkoituksena ylipäätänsä menojen karsiminen vaiko varallisuuden siirtäminen yhdeltä taholta toiselle? Allekirjoittanut ei aivan vielä ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että SOTE toimii tai tulee toimimaan. Niin paljon avoimia kysymyksiä se kuitenkin jättää.

SOTE – uudistus tuntuukin yht’äkkiä räpiköivän  – ja valitettavan selkeästi; huonompaan suuntaan. Ajoitus joka SOTE:ssa määrittää paljon ei tule sekään osumaan kohdalleen. Inhimilliseen aspektiin eivät SOTE:a eteenpäin ajaneet tahot ole halunneet ottaa kantaa – täysin ymmärrettävästä syystä. Silloinhan ihmiset heräisivät tajuamaan, ettei järjestelmää jolla SOTE:a viedään eteenpäin todella olekaan tehty palvelemaan järjestelmän sisään ajettuja kansalaisia vaan jotain ihan muuta; kenties koneistoa itseään. Onkin eri asia edetä asioissa potilas/asiakaslähtöisesti, kuin tavoitteiden sanelemalla tasolla. Tavoitteet ollaan mielestäni luotu palvelemaan jonkinlaista metajärjestelmää, joka mitä ilmeisemmin ollaan nyt luotu luomaan uusi uljas sosiaali – ja terveydenhuoltojärjestelmä. Tämä järjestelmä ollaan meille suomalaisille esitelty perustellen niin – että julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on raskas, kallis kokonaisuus. Valitettavasti tämä pitää paikkansa. Mutta mihin muuhun me verorahamme sijoittaisimme? Onko parempaa kohdetta sijoittaa verovaroja kuin kansalaisten terveys, kansalaisten koulutus, kansalaisten hyvinvointi? Onko maamme hallitus ajatellut sijoittaa verovaroja johonkin sellaiseen, mistä meille ei olla vielä kerrottu mitään?

Vedenpitäväkään suunnitelma ei pidä vettä aina niinkuin ollaan toivottu. Sote on jo nyt osoittautunut monella tapaa sudeksi, jonka tuotteena voidaan nähdä alati kasvavat potilasjonot, inhimillisen kärsimyksen jatkuva kasvaminen ja lopulta täydellinen terveyspalveluiden romahdus. Kokonaiskuvaa vähänkään pidemmälle ajattelevat ymmärtävät kyllä, että SOTE – suunnitelmien mukaisesti: ”jäljelle jäävät hoitoa tarjoavat pisteet” eivät riitä kattamaan  yhteiskunnan tarvetta. Potilasmäärät räjähtävät käsiin, palvelua tarvitsevat kuntalaiset joutuvat ensisijaisiksi kärsijöiksi (mikä ei varmaankaan ole hyvinvointivaltion tarkoitus) ja laitteistot joilla potilaita hoidetaan muuttuvat päivitysten uupuessa hyödyttömiksi. Päivitysten uupuminen ei ole inhimillinen virhe vaan pikemminkin säästösyistä toteutettu operaatio; jotain mistä voidaan säästää henkilötyövuosien ohella. Tämä tulee tapahtumaan siinä pahimmassa mahdollisessa skenaariossa. Mutta ei paras mahdollinen suuntakaan mitään hyvää lupaa. Nyt jo vähiin käyneet käsiparit vähenevät tulevaisuudessa entisestään koska jostain on säästettävä – ja se jokin on jotain ”niinkin vähäpätöistä” kuin peruspalvelut. Niin, juuri ne palvelut jotka ovat sivistyneen suomen historiassa olleet merkki siitä, kuinka hyvä paikka suomi – kaikkine pienine kuntineenkin on ollut asua. Tosiasiassa säästöä ei kuitenkaan SOTE:n myötä synny.

Kaupunkialueilla ja maaseudun puolella nämä ongelmat joko näkyvät, tai tulevat näkymään äärettömän selkeästi. Se mitä soten mukaantulo merkitsee on alkuun ainakin suuri pudotus pimeään, josta kukaan ei välttämättä osaa omin avuin nousta ylös. Pelottavana voidaan pitää myös sitä skenaariota, jossa nyt sote – sopan myötä pyrityt säästötoimenpiteet tulevat johtamaan ratkaisuihin, joiden korjaamiseksi tarvitaan huomattavissa määrin enemmän varoja, kuin mitä ollan uskallettu odottaa. Huominen näyttää – eikä silmiä kannata sulkea. Käsikopelolla on tulevina päivinä jokaisen meistä hetken aikaa kuljettava. Vielä kun löytäisimme sen yhteisen suunnan ja paremman huomisen, jota kohden käydä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s