Hämeenkatu, Tampere.

Hämeenkatu aiotaan muuttaa henkilöautottomaksi. Tämä on hyvä uutinen. Hyväksi uutisen tekee muutama seikka. Ensinnäkin – Hämeenkadun muuttaminen henkilöautottomaksi lisää kivijalkaliikkeiden mahdollisuuksia koko Hämeenkadun mitalta. Tämä olisi hyvä tilaisuus luoda uusia yrityksiä, jotka toimisivat Hämeenkadun alueella ja poikkikaduilla ahkerammin kuin mihin ollaan aikaisemmin totuttu. Yrittäjiä Hämeenkadulle ja Hämeenkadun poikkikaduilla on varmasti tulossa, mutta se – minkälaisia nämä yrittäjät ovat  –  on eri asia. Olen tehnyt aikaisemmin mielipiteeni yrittäjyydestä varsin selväksi. Minä kannatan yrittäjyyttä. Olenkin sitä mieltä, että koska maailmantalous ja tuotanto on sellaista kuin on – tarvitsee jokaisen Suomalaisen ehdollistaa itsensä sellaiselle kokemukselle, jossa uuden oppiminen on elinehto yhteiskunnan kehittymiseksi ja hyvinvoinnin lisääntymiseksi. Minä olen sitä mieltä, että vain kehittymällä ja itseään kehittämällä me Pirkanmaan seudulla asuvat kansalaiset voimme luoda uusia työpaikkoja. Niin valitettavaa kuin se onkin – niin todettava se on; isot tehtaat muuttavat halvan työvoiman perässä ulkomaille ja jotain uutta tullaan tarvitsemaan. Eikä se uusi suinkaan ole nykyisenkaltaista ”skimmausta”.

Yrittäjyyttä yhteiskunnallisena työllistäjänä tulee lisätä ja yrittäjyyttä on voitava tarkastella tulevaisuuden työtätekevän väen osaamisalueena ja tulonlähteenä. Toki tarvitaan yksityistä yrittämistä, joka ei työllistä muuta kuin itse yrittäjän, mutta jostain meidän on aloitettava!

Saammeko me kansalaiset siis tulevaisuudessa nauttia Tampereen Hämeenkadusta pienine viehättävine putiikkeineen, baareineen ja mahdollisesti jopa ravintoloineen – vai leimautuuko kyseinen pääkatu kokonaan suuryritysketjujen, isojen kauppaketjujen temmellyskentäksi. Siihen me emme vielä osaa vastata. Lopputuloksen kannalta varsin tärkeänä voidaan pitää mm. sitä, että mikäli pienyrittäjyys, kivijalkaliikkeiden esiinmarssi Hämeenkadun alueella ja poikkikaduilla lisääntyy on se positiivinen merkki siitä, että työpaikkoja – niitä todella tarvittavia työtehtäviä on mahdollista muodostaa yhä enemmän ihmismäiseksi käyneellä kaupunkisuunnittelulla.

Itseasiassa – tässä on mahdollisuus nähdä, mikäli yrittäjien into Hämeenkadun valloittamiseen tästä voimistuu – että onko pienyrityksistä työpaikkojen lisääjäksi. Tämä varsin pienessä, mutta silmiä aukaisevassa mittakaavassa.  Minä todella toivon, että näin pienillä liikkeillä yhteiskunnan sisällä olisi niinkin merkittävä vaikutus yhteiskuntaan ja hyvinvointiin yhteiskunnassa itsessään. Toki minä tiedän ja ymmärrän, että vaikka tällainen muutos olisi mahdollinen, on meidän kansalaisten pakko kantaa se raskain taakka muutoksessa. Vain heittämällä viimevuosina esiin nousseet raa’at, kovat arvot syrjään ja antamalla uuden oppimiselle, uusille visioille, oivalluksille tilaa ja mahdollisuuksia me voimme onnistua.

Kukaan ei tietenkään tällaista edellytä, mutta mahdollisuus tämä on. Minä kannatan kaupunkeja, joiden keskusta-alueet ovat henkilöautottomia. Henkilöautottomat keskustat ovat yritysten kannalta elävöittävä ja kuntataloutta ravitseva kokonaisuus. Itseasiassa – en näe mitenkään mahdottomana tai huonona ajatuksena sitä, että myös muissa isoissa kaupungeissa ”pääkadut” muutettaisiin autottomiksi. Tämä lisäisi pienten yritysten mahdollisuuksia ihmisvilinässä ja samalla toisi niitä paljon kaivattuja euroja, joiden voimin työllistäminen mahdollistuisi ainakin näiltä osin.

Oli miten oli – Hämeenkadun muuttaminen autottomaksi on mahdollisuus, jota ei sovi väheksyä. Tampereen kokoisessa kaupungissa olisi paljon varaa muuttua – ei pelkästään kaupungin elävöittämiseksi, vaan myös ilmanlaadun parantamiseksi. Joka Tapauksessa ideana keskusta-alueen muuttaminen näin radikaalisti tulee hyvään saumaan. Vielä kun raitiovaunulinja saataisiin ulotettua ympäristökuntiin, silloin olisimme saavuttaneet ympäristön kannalta ja kuntien välisen kulkemisen kannalta jotain varsin merkittävää. Itse Nokialla asustelevana kuntalaisena olisin enemmän kuin otettu mahdollisuuksista, joita raitiovaunuliikennöinti mukanaan toisi.  Yhteiskuntana meidän suomalaisten on annettava mahdollisuus sellaiselle huomiselle, jossa erimielisyydet eivät saa asettua yhteisen hyvinvointimme tielle. Erimielisyyksiä pitää kuitenkin vaalia, keskustelua pitää syntyä; ne luovat uutta, ne synnyttävät visioita – mutta pelkäämällä, vihaamalla, panettelemalla me kaivamme itsemme bunkkereihin, juoksuhautoihin ja tukeudumme menneisyyden haamuihin, joiden voimin me emme liiku suuntaan tai toiseen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s