Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2017

Mistä Rahat?

Kysymykseni saattaa olla varsin harhaanjohtava. Enhän minä lastensuojelussa työskentelevänä sairaanhoitajana osaa tähän vastata millään tavalla niin, etteikö joku terävämpi pääsisi sanomaan, että “ähäkutti! Ei noin, Salonen”. Joskus, joitakin kertoja minulta ollaan tätä asiaa kuitenkin kysytty. Useimmiten kysymykseen antamani vastaus on seuraavanlainen: “niin – mistä rahat ylipäätänsä mihinkään”.

Priorisointi. Se inhottava, mutta paljonkin merkitsevä sana, joka pistää aina kuntalaisen miettimään – että miksi ihmeessä meidän hyvinvointimme pitää olla tavalla tai toisella priorisoitu. Minä ymmärrän priorisoimista. Asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta mielestäni priorisointi ei koskaan saisi johtaa lisäpriorisointeihin. Valitettavasti suunta näyttäisi nyt olevan kuitenkin sellainen, että ilman priorisointien lisäpriorisointeja emme tule selviämään.

Mistä siis rahat esimerkiksi aikaisemmassa blogikirjoituksessani pohdiskelemaani ennaltaehkäisevään nuoriso – ja perhetyöhön? Mistä ihmeestä saisimme rahat etsivään nuorisotyöhön? Oliko vikatikki säästää kirjaston rakentamisessa niin, että säästimme ehkä muutaman miljoonan kun emme sijoittaneet monitoimitilan kaltaiseen kirjastoon – jonka oheen oltaisiin ympätty myös nuorisotilat – vai oliko ratkaisu sittenkin oikea?

Varmasti vastauksia on yhtä monia kuin on vastaajiakin. Minä olisin halunnut kirjastorakennuksen, joka ei ole pelkästään kirjastorakennus vaan myös monitoimitila – jotain missä nuorisoon saadaan yhteys. Sillä sitähän nuoret tarvitsevat; turvallista aikuista, turvallisen ympäristön ja turvallisia malleja. Nyt päätös ollaan kuitenkin tehty ja voittajia ovat talouden lukuja tänä päivänä tuijottavat aikuiset. Ja uskokaa, että näin aikuisena tämä ei tunnu kovin hyvältä. Nuorisolle tarkoitettuja uusia tiloja ei ynnätä monitoimitilamuotoisena kirjaston yhteyteen. Piste. Näin lastensuojelun (psykiatrisena) sairaanhoitajana ja aikuisena kuntalaisena minun tekisi mieli huutaa ääneen – että “mitä helvettiä te olette menneet tekemään!”.

MISTÄ SIIS RAHAT – JA MIHIN RAHAT OVAT MENNEET?

Muistan kun aloitin vaalikampanjani. Törmäsin heti kiviseinään. Minulta kysyttiin, että mistä rahat; Mistä rahat syrjäytyvien nuorten ja heidän perheidensä tukemiseen. Totta vieköön – en tiennyt vastausta silloin, enkä tiedä sitä tarkkaan ottaen tänäkään päivänä. Mikä saa minut siltikin ajamaan tätä asiaa itsepintaisesti eteenpäin? Miksi minä en vain luovu tästä asiasta? Olisi varmasti helpompiakin asioita – joista voisin jutella sujuvasti. Vastaus on yksinkertaisesti se, että kaikki nämä vuodet joita olen tehnyt töitä nuorten kanssa ovat osoittaneet sen, että nuorissa on mahdollisuus. Nuoret ovat tulevaisuudessa niitä, joiden kyytiin me tämän päivän nelikymppiset, kolmevitoset joudumme maatuvan tomumajamme ja mielenvirtamme antamaan.

Vielä tänäkin päivänä minä ihmettelen, että minkälainen oli se ihminen joka kysyi tätä “raha” – asiaa. Eikö hän näe kuinka tärkeää olisi saada nämä puolitoistasataa (100 – 150) syrjäytymisuhan alla tai jo valmiiksi syrjäytynyttä nuorta sellaiseen kuntoon, että he jonain päivänä voisivat nauttia aikuisuudesta. Eikö kaikkien lasten ja nuorten tulisi antaa mahdollisuus elää onnellisena, huolettomana tämä ainoa elämä joka meillä on. Mistä siis rahat heille tämän elämän rakentamiseen? Voisinko minä yksittäisenä ihmisenä päättää mistä rahoitus tälle asialle saadaan? Vastaan kokolailla kylmin huulin omaan kysymykseeni: En.

Olisiko tuo “mistä rahat” kysymyksen esittäjä pystynyt osoittamaan mistä rahat saataisiin yhtään mihinkään kunnalliseen asiaan? Oliko hän pystynyt osoittaman – mistä hän yksittäisenä ihmisenä saisi rahaa yhtään mihinkään; ei. Siinä me olemme kuitenkin samanlaisia.

Miten rahoitus siis tälle asialle saataisiin? Olen joskus sanonut tämän ääneen ja sanon tämän jälleen; päätökset joita me kuntapoliitikkojen suista olemme tottuneet kuulemaan ja jotka ovat arkeemme tulleet todeksi – ovat omalta osaltaan myös heijasteita kuntapolitiikkojen arvomaailmasta. Kyllä. Miksi meillä siis on alati paheneva tilanne esimerkiksi koulunsa keskeyttäneiden nuorten parissa? Miksi meillä on nuoria ja nuoria aikuisia jotka ovat jo valmiiksi päihderiippuvaisia ennen kuin he ovat päivääkään aikuisuutta ehtineet elää? Miksi meillä on koululaisia joilta puuttuu koulukirjat? Miksi koulumme ovat muuttuneet homeitiöitä sylkeviksi pahoinvointilaitoksiksi?

Tämä on vastineeni kysymykseen, jolla aloitin tämän blogimerkinnän. Mistä rahat. Todella – mihin ovat rahat menneet, joilla koulut olisi pitänyt laittaa kuntoon? Mihin ovat menneet rahat joilla oltaisiin voitu turvata perheiden, nuorison ja nuorten aikuisten elämän alkutaivalta! Miksi päätökset joita kuntapolitiikassa ollaan tehty eivät ole tehneet em. asioille yhtään mitään! Miksi minun pitää vaahdota tämän asian tiimoilta nyt!  Koska hitto vieköön – minä olen ehdolla Nokian vasemmistoliiton listalla ja minä haluan tälle asialle jotain tehdä! Minä tiedän, että yksin minä en mihinkään pysty. Minä en voi mitään luvata – mutta ääntä minä olen valmis tämän asian eteen pitämään. Mistä rahat? Sieltä – mistä päätökset. Keinot ovat olemassa – politiikka junnaa paikallaan.

TUOKO SOTE – SOPIMUS MUUTOKSEN?

Ensinnäkin olisi hyvä tehdä selväksi mitä me tarvitsemme. Me tarvitsemme mielestäni palveluita, jotka ollaan sovitettu kuntalaistemme tarpeiden mukaan. Jos sote – sopimus todella toteutuu – ei riitä, että me hyväksymme meille tarjotut palvelut sellaisenaan – halvimmalla mahdollisella hinnalla. Meidän täytyy uskaltaa ja osata ostaa sellaisia palveluita, jotka palvelevat kuntalaisten hyvinvointia – ei kunnan kassaa. Jos kunnan kassalla on tähän jotain sanottavaa – niin palveluiden tarjoaja ei ole meitä varten!

Vain oikea lääke auttaa sille tarkoitettuun vaivaan. Mikäli tarjotut palvelut ovat sitä – mitä oletan niiden olevan – ne tulevat olemaan ns. Bulkki – palveluita, jotka kyllä kattavat ison alueen kunnallisesta tarpeesta. Mutta toisaalta – me voisimme yhtälailla hoitaa esimerkiksi mielenterveyshäiriöitä c – vitamiinilla ja parasetamolilla. Ne tepsivät ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa hoito – jos sijoitamme kaikki sote – palveluihin tarkoitetut rahamme sen mukaan mikä on halvinta mahdollista palvelua – riippumatta palvelun tasosta!

Riittääkö tämä? Varmasti – mutta tarvitseeko meidän hyväksyä tämä; ei helvetti vieköön missään nimessä! Ostajana me voimme myös sanella, mitä palveluita me haluamme. Ja se maksaa! Se maksaa aivan hemmetisti. Mutta – silloin meidän olisi hyvä muistaa, että jos tilattu palvelu maksaa enemmän kuin julkisesti tuotettu palvelu, me voimme toimittaa asioita myös niin, että käytämme monituottajamallia tai vaihtaa palveluntarjoajaa.

Toisinsanoen – mikäli laatuvaatimuksemme eivät kata niitä palveluita, joihin meillä on varaa – ei meidän tule tällaisiin asioihin sijoittaa. Ollaanko Nokialla toimittu näin?  Onko palveluiden suhteen jokin tietty yritys lyömässä itseään läpi monopoliasemaan? Toivottavasti ei. Entä muuten – mikä on meininki palveluiden ostossa?

Ostetuilla palveluilla ollaan perinteisesti tarkoitettu ratkaistavan jonkin tietyn osa-alueen palveluiden tuottamista ulkoistetun palveluntarjoajan palveluiden kautta. Mitä nämä palvelut esimerkiksi Nokialla voisivat olla? Varmasti juuri niitä ei niin kovin hankalia tapauksia – joiden hoitaminen maksaa paljon rahaa – vaan pikemminkin juuri niitä palveluita, jotka ovat palveluiden toimittajalle kohtuullisen huokeahintaisi, mutta tuottavat samaan aikaan isoja voittoja.

Minä olen lähtenyt kunnallispolitiikkaan mukaan

yksinkertaisesti siitä syystä, että useamman vuoden työskentely sosiaali – ja terveyspalveluissa on antanut minulle valitettavan selvää osviittaa siitä, että paljon parjatut, suuret sosiaali – ja terveysalan menot koostuvat suomen kansalaisten pahasta olosta, jota me suomalaiset sitten lääkitsemme itsellemme epäsuotuisin keinoin.

Vaikka Sote – menot ovatkin suuria, eivät ne kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, mikä on inhimillisen kärsimyksen hinta. Inhimillisen kärsimyksen hinta on sanoinkuvaamattoman suuri. Mielestäni näin ei saisi olla. Minä haluan tehdä enemmän hätää kärsivien perheiden, päihdeongelmaisten nuorten aikuisten, mielenterveysongelmista kärsivien kuntalaisten, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja heidän läheistensä  tukemiseksi.

Ratkaisu ei mielestäni saisi olla pääosin sellainen, että kun tilanne on jo kriisiytynyt – vasta sitten lähdetään tukemaan asiakasta. Ratkaisun pitäisi olla ennaltaehkäisevää, kohdennettua, erikoistunutta ja asiakkaan tarpeista lähtevää työskentelyä.

Kuntatasolla meillä Nokialla perheiden hätä, pahoinvointi ja ahdinko näyttäytyvät esimerkiksi niin, että kriisiytyneiden perheiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Myös päihde – ja mielenterveysongelmat ovat kasvaneet syrjäytymisen vanavedessä yli sosiaaliluokkien.

Nuorison ja nuorten aikuisten syrjääntyminen on lisääntynyt yksilöllisellä ja kollektiivisella tasolla huolestuttavan suureksi.

Luonnollisesti syrjäytymiseen, ja erityisesti nuorison kollektiiviseen syrjäytymiseen liittyy vahvasti itselääkintä, jota nuoret toteuttavat päihteiden kautta. Tähän on syytä hakea muutosta!

Nuoret on otettava puheeksi toden teolla kunnallispolitiikassa!

Puheeksiottamisen lisäksi Nokialla on lisättävä ennaltaehkäisevää perhetyötä ja etsivää nuorisotyötä jo ennen kuin tilanne perheessä nuoren kanssa kärjistyy. Ennaltaehkäisyn lisääminen, työskentely niiden perheiden kanssa, joissa ongelmat ovat tulleet todeksi säästää paitsi yhteiskunnallisia menoja, mutta myös perheiden kokemaa hätää ja ahdistusta.

NÄMÄ OVAT AJAMIANI ASIOITA MEILLÄ NOKIALLA.

Nokian vasemmistoliiton Kunnallisvaaliehdokas

Anttiolavi Tero Salonen

Ehdokasnumero: 239.

http://www.anttiolavisalonen.fi

http://www.mielenkartta.fi

Mainokset

Syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret Nokialaiset.

Istuin juuri kaksi tuntia Nokian Lukion Auditoriossa kuuntelemassa meille sote – alalla työskenteleville ja muillekin, nuorten kanssa työskenteleville aikuisille tarkoitettua koulutusta siitä, miten nuorten kanssa tulisi puhua kannabiksesta.

Koulutus osui siinä mielessä arvokkaaseen ajankohtaan, että juuri nyt meillä Nokialla – niinkuin kaikilla muillakin paikkakunnilla käy kova kuhina Kunnallisvaalien saralla. Nuorten ääni ei kuitenkaan kuulu, eivätkä nuoret oikein meinaa näkyä keskustelunaiheissa, joita me kunnallisvaaliehdokkaat nostamme esiin. Itseni ja vasemmistoliiton lisäksi vain vihreiden puolelta ollaan nuorten asiaa oltu nostamassa muutaman ehdokkaan toimesta – ja mikä tärkeintä, asiaa esiin nostamassa ovat olleet nuoret ehdokkaat.

Oma ikäni ei anna tähän enää oikein kompetenssia, mutta työni – joka siis on Nokialaisten nuorten (pääosin 15 – 17v.), mutta myös muilta paikkakunnilta tulevien nuorten kanssa tehtyä työtä – antaa ainakin osittaista kompetenssia puhua nuorten asioista – ja jos nyt tämä ei riitä, niin nuorten perheiden kanssa tekemäni työ antaa minulle selkeää osviittaa siitä mihin meillä Nokialla ollaan menossa.

Karu fakta on tämä; Kannabiksen ja muiden päihteiden käyttö on Nokialla lisääntynyt. Alkoholi ei enää ole seksikästä, koska me vanhemmat nojaamme omassa päihteidenkäytössämme valtaosin juuri alkoholin käyttöön. Nuoret sen sijaan suosivat kannabista.

Syy – ja seuraussuhteiden osalta, kannabista käyttävät nuoret turvaavat kannabikseen ja muihin huumaaviin aineisiin samoista syistä, kuin mitä valtaosa aikuisista alkoholin ongelmakäyttäjistä; alkoholilla lääkitään jotain, ja kun lääkinnällinen tarve lopulta katoaa tai muuten vain unohtuu, alkoholiriippuvuus on alkanut aiheuttaa lisäongelmia, joita sitten lääkitään lisäämällä alkoholin käyttöä.

Nuorten kohdalta ongelmana on useimmiten kollektiivinen tarve väheksyä normistoa. Tämä johtaa normiston kokeilemiseen, mikä sinänsä ei ole ongelmallista vaan pikemminkin tavanomaista – mutta tähän saumaan kuuluu myös päihdekokeilujen aloittaminen. Toisinsanoen; siinä vaiheessa kun päihteiden aiheuttamat ongelmat ovat alkaneet näyttäytyä ulospäin – ollaan päihteitä käytetty jo pidemmän aikaa.

Useimmiten juuri nuorten kohdalla päihteidenkäytön ongelmat näkyvät sosiaalisena syrjäänvetäytymisenä – tai kuten on tapana sanoa; syrjäytymisenä. Ollaan arvioita, että yksi teini-iässä syrjäytynyt nuori tulee maksamaan arviolta noin 1 000 000 – 1 400 000 euroa. Tämä ei hintana ole kovin suuri. On kuitenkiin todettava, että esimerkiksi meillä Nokialla on syrjäytymisvaarassa olevia ja jo syrjäytyneitä nuori reilut 150 kappaletta. Hintaa tälle paketille tulee optimistisempienkin laskelmien mukaan vähintään 100 miljoonaa euroa.

KEINOT OVAT OLEMASSA – POLIITTINEN PÄÄTÖSTYÖ KUITENKIN JUMITTAA.

Keinot nuorten auttamiseksi ovat olemassa. Ei puhuta pelkästään kannabiksesta tai viinasta, alkoholista tai tupakasta. Syrjäytyminen alkaa aina yksilökohtaisesti. Meiltä Nokialta puuttuu todellinen puuttumisen välineistö vaikka se olisikin olemassa. Viimeaikoina paljon kuohuttanut Kirjastohanke oli yksi tällainen – jonka avulla oltaisiin yletytty niihin nuoriin, jotka ovat syrjäytymisuhan alla. Mutta hieman mutkan kautta oltaisiin kontakti myös niihin jo valmiiksi syrjäytyneisiin nuoriin saatettu saavuttaa. Kyse ei ollut ainoastaan kirjastosta vaan myös nuorison käyttöön tulevasta tilasta Kirjaston yhteydessä. Nuorisotyö – ja nuorisotilat yhdessä ovat tänäkin päivänä ensisijaisia keinoja tarjota nuorille turvallisen aikuisen tukea ja turvaa.

Tämä kuulostaa kenties aika graavilta. Tokihan kodin pitäisi olla se paikka jolla asioihin vaikutetaan. Kyllä – koti on ehdottomasti tärkeässä asemassa – aina sinne ikävuosiin 10 – 12 (13.). Siitä eteenpäin nuori yleensä lähtee kokeilemaan rajojaan ja niitä arvoja, joita koti on tarjonnut. Ja uskokaa; houkutukset ovat moniulotteisia! On seksiä, on herkkuja, on karkkia, on viinaa, piriä, pilveä ja mikä tärkeintä; on kaveripiirin hyväksyntä! Sen ylittäminen on vaikeinta silloin kun ollaan siirrytty kodin turvasta niihin oloihin, joissa säännöt, uudet normit sanellaan cooliuden, räväkkyyden, rajattomuuden keinoin. Miksi siis hylkäsimme kirjastorakennuksen ja sen oheen suunnitellun nuorisotilan. Vastaus löytynee siitä, että hylkäämisen kannalla olleet poliittiset päättäjät varmistelevat valtaosin näin tulevaa neljää vuotta – eli niiden äänestäjien ääniä, jotka jo äänioikeutettuja ovat. Voidaankin sanoa – että niin meni lapsi pesuveden mukana.

Keinona nuorten tavoittamiseen Kirjaston yhteyteen rakennettu nuorisotila olisi ollut huippuluokkaa. Nuorisotyön jatkaminen, ennaltaehkäisevä toiminta ja etsivä nuorisotyö kuitenkin uupuu kokolailla kokonaan tämänpäivän Nokialta. Näin lastensuojelun parissa työskentelevänä Psykiatrisen hoitotyön ja hoitotyön ammattilaisena pidän Nokian tilannetta näiltä osin katastrofaalisena. Suunta on  huono, jos asiaa viedään eteenpäin pelkästään markkinoiden fiiliksellä. Tulosta ei pitäisi mielestäni kuntatasolla tehdä kuntalaisten hyvinvointia heikentävillä ehdoilla. Ne nuoret Nokialaiset – joita uhkaa koulupudokkuus, syrjäytyminen, päihdetäyteinen elämä ovat yhtälailla Nokialaisia, joille tulisi tarjota mahdollisuus kasvaa aikuisiksi – mutta tällä hetkellä kunnallispolitiikkamme tuntuu olevan tämän ja huomispäivän lukujen tuijottelua.

Me olemme valitettavan selvillä siitä mitä päihteiden väärinkäyttö saa aikaan. Me tiedämme omakohtaisesti mitkä ovat ne graavit seuraukset joita päihteiden liikakäyttö nuorissa aiheuttaa, mutta me tunnumme unohtavan, että kyseessä on seuraus siitä, että jokin on ajanut nuoren käyttämään päihteitä kohtalokkain seurauksin. Minä en halua olla puhumassa kenellekään siitä, että päihteet tulisi kieltää. Ne ovat osa ihmiskunnan historiaa ja kehitystä – mutta ne kuuluvat ennemminkin aikuisten käyttöön. Nuori on vielä kehittyvä. Valtaosin nuoret joita tunnen ovat rentoja ja huippuja tyyppejä. Eivät nuoret tarvitse päihteitä ollakseen rentoja ja cooleja. Päihteet tulevat nuoren elämään vähän niinkuin varkain. Ja kun jokin saa nuoren tuntemaan kuolemattomuuden tunteen rinnalla kaikkivoipaisuutta, maailmantuskaa sekä yliluonnollisen rajatonta elämäniloa, niin uskokaa huviksenne – sitä tulee saada jatkossakin!

Haluan nyt painottaa, että em. toteamus ei ole mikään porttiteorian loppukaneetti. Kuten tekstissäni aikaisemmin mainitsin; ” – – lääkitään jotain, ja kun lääkinnällinen tarve lopulta katoaa tai muuten vain unohtuu, alkoholiriippuvuus on alkanut aiheuttaa lisäongelmia, joita sitten lääkitään lisäämällä alkoholin käyttöä.”

Meillä on todellinen myrskyrintama keskuudessamme ja sen nimi on poliittisen tahdon puute hoitaa kuntalaisten asiaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Minä olen lähtenyt kunnallispolitiikkaan mukaan

yksinkertaisesti siitä syystä, että useamman vuoden työskentely sosiaali – ja terveyspalveluissa on antanut minulle valitettavan selvää osviittaa siitä, että paljon parjatut, suuret sosiaali – ja terveysalan menot koostuvat suomen kansalaisten pahasta olosta, jota me suomalaiset sitten lääkitsemme itsellemme epäsuotuisin keinoin.

Vaikka Sote – menot ovatkin suuria, eivät ne kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, mikä on inhimillisen kärsimyksen hinta. Inhimillisen kärsimyksen hinta on sanoinkuvaamattoman suuri. Mielestäni näin ei saisi olla. Minä haluan tehdä enemmän hätää kärsivien perheiden, päihdeongelmaisten nuorten aikuisten, mielenterveysongelmista kärsivien kuntalaisten, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja heidän läheistensä  tukemiseksi.

Ratkaisu ei mielestäni saisi olla pääosin sellainen, että kun tilanne on jo kriisiytynyt – vasta sitten lähdetään tukemaan asiakasta. Ratkaisun pitäisi olla ennaltaehkäisevää, kohdennettua, erikoistunutta ja asiakkaan tarpeista lähtevää työskentelyä.

Kuntatasolla meillä Nokialla perheiden hätä, pahoinvointi ja ahdinko näyttäytyvät esimerkiksi niin, että kriisiytyneiden perheiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Myös päihde – ja mielenterveysongelmat ovat kasvaneet syrjäytymisen vanavedessä yli sosiaaliluokkien.

Nuorison ja nuorten aikuisten syrjääntyminen on lisääntynyt yksilöllisellä ja kollektiivisella tasolla huolestuttavan suureksi.

Luonnollisesti syrjäytymiseen, ja erityisesti nuorison kollektiiviseen syrjäytymiseen liittyy vahvasti itselääkintä, jota nuoret toteuttavat päihteiden kautta. Tähän on syytä hakea muutosta!

Nuoret on otettava puheeksi toden teolla kunnallispolitiikassa!

Puheeksiottamisen lisäksi Nokialla on lisättävä ennaltaehkäisevää perhetyötä ja etsivää nuorisotyötä jo ennen kuin tilanne perheessä nuoren kanssa kärjistyy. Ennaltaehkäisyn lisääminen, työskentely niiden perheiden kanssa, joissa ongelmat ovat tulleet todeksi säästää paitsi yhteiskunnallisia menoja, mutta myös perheiden kokemaa hätää ja ahdistusta.

 

NÄMÄ OVAT AJAMIANI ASIOITA MEILLÄ NOKIALLA.

Nokian vasemmistoliiton Kunnallisvaaliehdokas

Anttiolavi Tero Salonen

Ehdokasnumero: 239.

http://www.anttiolavisalonen.fi

http://www.mielenkartta.fi