#Tehyvaalit on myös uusi mahdollisuus!

Sinä olet tehy

Tutustuin tänään Helsingin Sanomien sivuilla artikkeliin joka käsitteli ”sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeuden lisäämistä”. Kuten olen aiemminkin jo linjannut, olen minä ehdottomasti uuden oppimisen kannalla. Toisinsanoen – minä kannustan sairaanhoitajia opiskelemaan lisää ja mahdollisimman laajalti.

Lääkkeenmääräämisoikeuden lisääminen ei saa kuitenkaan olla itsestäänselvyys. Me sairaanhoitajina emme saa tyytyä siihen, että mikäli tällainen lääkkeenmääräämisoikeuden laajentaminen tulee todeksi, niin palkka – jonka lääkkeenmääräämisoikeus muassaan tuo – nostaa sairaanhoitajan palkkaa vain 500 euroa. Vastuu, joka lääkkeenmääräämisoikeuden laajentamisesta koituu – nousee uudelle tasolle, eikä voida enää puhua puhua ammatinvalintakysymyksestä, tai perustella jonkinlaista tiettyä palkannousua sillä, että lääkkeenmäärääminen ja lääkkeenmääräämisoikeuden laajentaminen itsessään on osoitus sairaanhoitajuuden tärkeydestä.

Helsingin sanomien artikkelissa todetaan mm.

RESEPTIHOITAJAT olivat yksi lääke isoon ongelmaan: takkuilevaan hoitoon pääsyyn. STM:n neuvotteleva virkamies Marjukka Vallimies-Patomäki kertoo, että kansainvälisten tutkimusten mukaan sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeus parantaa hoitoon pääsyä, nopeuttaa hoidon aloittamista ja hillitsee kustannuksia.

Mielestäni nyt – kun me olemme saaneet pään auki on tärkeää voida ja uskaltaa vaatia osaamisperusteista palkanlisää myös muista koulutuksista, joita sairaanhoitajuudessa voidaan työnantajan palvelutarjonnan parantamiseksi hyödyntää. Olen ottanut tähän kantaa aiemmassani kirjoituksessa, jonka löydät tämän linkin takaa. 

Tulevaisuuden Tehyn on näytettävä, että se on riittävän vahva ajaakseen palkankorotuksia, palkanlisää osana muita jäsentensä etuja. Me emme voi jättäytyä ympäriinsä riepoteltaviksi. Me olemme valitettavasti saaneet liian usein osaksemme kollektiivista alentamisen tilaa, joka ollaan toteutettu hyväntahtoisuutemme, moraalimme ja hienotunteisuutemme varjolla. Näin ei enää saa olla. Se, että me ajamme potilaidemme asiaa ei saa olla enää ammatinvalintakysymys, naisvaltaisen alan merkittävin leima ja pienen palkan peruste. Tästä olen kirjoittanut myös aiemmin. Voit tutustua näkemyksiini ja ajatuksiini tämän asian tiimoilta tämän linkin takaa.

Toki olen myös sitä mieltä, että koska työnantajalle on hyötyä käymistämme lisäkoulutuksista, ennenkaikkea osaamisemme laajentumisen kautta palvelutarjonnan edistämiseksi ja laajentamiseksi – on vain reilua ja kaikinpuolin perusteltua, että lisäkouluttautunut hoitotyön ammattilainen saa palkanlisää käymistään lisäkoulutuksista. Tästä olen kirjoittanut enemmänkin aiemmassa kirjoituksessani, jonka löydät tämän linkin takaa.

On uskallettava vaatia oikeuksia niistä tehdyistä teoista ja siitä osaamisesta jota lisäkoulutustemme myötä työnantajalle tarjoamme. Lääkkeenmääräämiskoulutuksen myötä saatu 500e/kk palkanlisää on hyvä alku.

Helsingin Sanomien artikkeli jatkaa

Jotta reseptihoitajien määrä saataisiin nousuun, STM haluaa helpottaa koulutukseen pääsemistä. Sairaanhoitajalla täytyisi edelleen olla kolme vuotta työkokemusta alla, mutta sen ei tarvitsisi enää ajoittua kuluneiden viiden vuoden ajalle, sillä sote-alalla äitiyslomat katkaisevat monen työuran.

Tulevaisuuden Tehy:n pitää uskaltaa vaalia jäsentensä etuja. Sitä varten Tehy on olemassa. Minä Tehyn jäsenenä ja valtuustoehdokkaana, sinä ja me kaikki Tehyläiset olemme yhdessä Tehy. Tehdään siitä jotain sellaista, josta voimme todella olla ylpeitä.

 

Minä lähdin ehdolle TEHY – vaaleihin 2017 siitä syystä, että minä haluan sairaanhoitajuuden uuden tulemisen kukoistavan juuri niin arvokkaana työnä kuin se todellisuudessa on! Me todella huolehdimme ihmisten hyvinvoinnista, ihmisten terveydestä ja inhimillisestä perinnöstä yhteiskunnassa. Meidän kuuluu saada työstämme riittävä palkka ja riittävää arvostusta.
Anttiolavi Salonen
#tehyvaalit
Ehdokasnumero 430. 
Mainokset

Kokemuslisäprosenttien nostolla nostetta hoitotyöhön!

Sinä olet tehy

Moni hoitotyössä elämäntyönsä tekevä ammattitaitoinen hoitaja kokee turhautuneisuuden tunnetta keskimäärin 15 vuoden työuran jälkeen. Uran huippu ollaan saavutettu ja perusteet sille, miksi palkkaa ei enää nosteta ollaan lueteltu työehtosopimuksessa. Tällä hetkellä kokemuslisiä maksetaan niukasti.

Parhaimmillaankin hoitotyön tekijä saa kokemuslisinä palkanlisää noin kolme ja puolisataa euroa. Potentiaali, jota esimerkiksi 15 vuotta hoitotyötä tehneellä hoitajalla on – on rahassa mitattuna paljon suurempi kuin 350euroa palkanlisää ikälisinä.

Jo pelkästään työn kehittämisen kannalta olisi ajateltava asiaa niin, että kun perustyötä lähdetään kehittämään – on sitä kehitettävä aina uusien tiedollisten tekijöiden lisäksi myös kokemuksen varaan – ns. hiljaisen tiedon siirtymisen kautta.

Mielestäni hiljainen tieto eteenpäin siirtyessään avaa hoitotyön hienouksia toisinaan jopa enemmän kuin mitä uskalletaan kertoa. Olen huomannut tämän itsekin useaan kertaan. Minua opastaneilta – vuosikausia hoitotyötä tehneiltä hoitajilta olen saanut kultaakin kalliimpia vinkkejä ja tietoa, joka opitaan vain käytännön kautta.

Vaikka työtehtäväni ovatkin vaihtuneet, olen huomannut, että saamani hiljainen tieto on osoittautunut erittäin toimivaksi tavaksi havainnoida myös tieteellistä tietoa, jota on saataville esimerkiksi hoitotiede – lehdestä, jonka tilaaja myös olen.

VIIDENTOISTA VUODEN RAJAPYYKKI

Olen joutunut surukseni huomaamaan, että meillä hoitotyön tekijöillä on tapana leipääntyä työhömme juuri keskimäärin 15 vuoden työuran jälkeen. Itse lähestyn tätä rajapyykkiä lujaa vauhtia, mutta minua innostaa juuri epäkohtien esiin nostaminen hoitotyön laajalla kentällä. Kahden vuoden kuluttua olen työskennellyt hoitotyön erinäisissä tehtävissä 15 vuotta.

Olisi mielestäni enemmän kuin reilua tarkastella työehtosopimusta uudestaan.

Meillä suomessa on maailman paras sairaanhoitojärjestelmä. Miksi ihmeessä meille sairaanhoitotyön, perushoitotyön ja monien muiden hoitotyön osa-alueiden ammattilaisille ollaan saatu tuputettua sellainen malli, jossa me tyydymme siihen, että palkkamme ei vain yksinkertaisesti nouse 11 työvuoden jälkeen. Kirjoitin aiemmin blogikirjoituksen jossa käsittelin tätä asiaa myös osaamisperusteisesti: ”Kun me saamme tai haemme oppia työmme tekemiseen ulkopuoliselta taholta – ja erityisesti silloin, kun me kouluttaudumme lisää – niin eikö olisi reilua ja täysin perusteltua, että me saisimme osaamisemme kehittämisestä palkanlisää työhömme, jonka palkkaus tällä hetkellä on vielä melkoisessa kuopassa.”

Perustelin tätä asiaa mm. sillä, että käymiemme koulutusten myötä tarjoamamme hoito paranee laadullisesti ja mahdollistaa työnantajan laajentaa tarjottujen palveluiden kokonaisuutta.

Työehtosopimuksen mukaisesti työkokemuslisä tuo palkanlisää ensimmäisen viiden vuoden jälkeen 3%. Toinen nostopyrähdys tapatuu kymmenen työssäolovuoden jälkeen, jolloin palkanlisää tulee 8%.

Tehyn palkkausoppaan mukaan (2012)

Työkokemuslisää kerryttää myös muun työnantajan palveluksessa hankittu työkokemus, mutta vain siinä tapauksessa, että siitä on olennaista hyötyä nykyisessä tehtävässä.
Vastaava ammattiala -käsite on kokonaan poistunut. Määräyksen soveltamisohjeessa todetaan, että ”samasta ammattialasta katsotaan olevan olennaista hyötyä”. ”Sama ammattiala” voi kuitenkin olla tulkinnallisesti suppeampi kuin
”vastaava ammattiala”.

Ei liene tavatonta, että työnantaja yrittää kaikin keinoin kiemurrella työkokemuslisien maksusta juuri sillä perusteella, että kaikki tehty hoitotyö ei olisikaan ihan kaikilta osin – hyväksiluettavaa työkokemusta. Tässäkin on tiettyä vaihtelua, mutta en ota siihen tämän enempää kantaa. On kuitenkin  likimain hävytöntä ajatella, että kun joku on hoitanut vuosikymmeniä perushoitajana ihmisiä kehitysvammalaitoksen sairaalaosastolla, ei hänelle lasketa kuin kahdeksan vuotta työkokemusta, koska näyttöä varsinaisesta sairaalatasoisesta hoitotyöstä ei voida osoittaa.

MIKSI SIIS EHDOTON KYLLÄ KOKEMUSLISÄPROSENTTIEN UUDELLEENTARKASTELULLE?

Me menetämme järjettömän määrän tietotaitoa niiden hoitotyöntekijöiden kautta, jotka vaihtavat alaa työskenneltyään keskimäärin 15 vuotta hoitoalalla. Työnantajien asenne ei tähän aina tuo helpotusta. Meidän olisi rohkeammin uskallettava vaatia kokemuslisäprosenttien uudelleentarkastelua.

Mielestäni ensimmäisestä viidestä vuodesta saatava 3% on hyvä, mutta kymmenen vuoden työkokemuksen jälkeen kokemuslisän pitäisi olla vähintään 10%. Olisi myös hyvä, jos palkka nousisi vielä 15 työvuoden jälkeen esimerkiksi 10% – ja 20 työvuoden jälkeen taas 10%. Tällä keinoin pääsisimme lähemmäs sellaista peruspalkkaa joka pitäisi ne hiljaista tietoa mukanaan kantavat hoitotyön tekijät hoitotyön tekijöinä, eikä niin – että palkkapolitiikka, josta tällä hetkellä saamme tuta pienen toimeentulomme kautta – ajaisi jatkossakin kokeneita hoitotyöntekijöitä alanvaihtajiksi yhä kiihtyvällä tahdilla.

Näiden nostojen lisäksi olen ehdottomasti sitä mieltä, että aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani osaamisperusteiset lisät tulisi pitää omina lisinään nostamassa hoitotyön tekijöiden innostusta alamme uusien innovaatioiden ja oivallusten jatkuvaan tutkiskeluun, mutta myös alamme houkuttelevuutta uusien hoitotyön ammattilaisten kouluttautumiseen.

Minä lähdin ehdolle TEHY – vaaleihin 2017 siitä syystä, että minä haluan sairaanhoitajuuden uuden tulemisen kukoistavan juuri niin arvokkaana työnä kuin se todellisuudessa on! Me todella huolehdimme ihmisten hyvinvoinnista, ihmisten terveydestä ja inhimillisestä perinnöstä yhteiskunnassa. Meidän kuuluu saada työstämme riittävä palkka ja riittävää arvostusta.
Anttiolavi Salonen
#tehyvaalit
Ehdokasnumero 430. 

Työvälineistä tärkein.

Sinä olet tehy

Mikä tekee hyvästä hoitotyöntekijästä vielä paremman hoitotyöntekijän? Onko se empaattisuus jota hoitotyöntekijä tarjoaa potilaalle? Onko se hoitotyöntekijän puku kynätaskuineen? Onko se itsevarma asenne työhön jossa Suomalainen hoitaja on maailman paras? Varmastikin se on kaikkia näitä, mutta samaan aikaan – se on uusin tieto hoitotyön tekemisestä.

Me teemme tärkeää työtä ihmisten parissa. Potilainamme, asiakkainamme, asukkaina joiden asiaa hoidamme – on aitoja ihmisiä; lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia. Syy, jonka vuoksi he ovat joutuneet hoidettavaksemme on aina henkilökohtainen. Kukaan heistä ei ole tietoisesti halunnut tulla hoidettavaksemme, vaikka kokemukseni mielenterveyspuolen työtehtävistä tämän kanssa hieman meneekin ristiin.

Yhdellä hoidettavistamme se saattaa olla korkea ikä ja sen mukaan tulleet sairaudet, toisella se, että ensimmäinen mopoilureissu päättyi hieman ikävästi.

Yhdellä taas se, että sydämen toiminta ei alun alkaenkaan ollut sellaista kuin sen olisi pitänyt olla. Ja yhdellä taas jatkuva itsetuhoinen, rajaton käytös. Jokainen meistä potilaiden parissa työskentelevistä tietää, että ihmisillä joita me hoidamme on kaikilla oma tapansa kokea, elää ja sairastaa. Me emme ole tämän alueen asiantuntijoita, emmekä saakaan olla; sillä se johon sattuu, kokee oikeasti kipua – olimmepa me siitä mitä mieltä tahansa.

Me näemme työssämme enemmän ulostetta kuin valtaosa kanafarmareista. Me näemme työssämme haavoja, ruhjeita ja murtumia enemmän kuin nyrkkeilytuomari ja me näemme, kuinka ihmisen elämä on toisinaan niin tiukassa, ettei sen loppu tule millään – mutta toisaalta taas kuinka – helposti elon loppu koittaa.

Mutta kaikkien näiden lisäksi me pääsemme näkemään myös elämän alkuja; syntymää, kasvua, kolhuja, elämän auringonlaskuja. Voidaankin sanoa, että työuramme loppupuolella me olemme kaikki melkoisia ihmistuntijoita.

Ja kuinka tärkeää ihmistuntijuus on? Se on tärkeämpää kuin moni muu asia. Mutta ihmistuntijuus ei ole tämän kirjoituksen keskiössä. Tämän kirjoituksen keskiössä on työnantajan velvollisuus järjestää koulutusta alamme uusista ilmiöistä ja osaamisen alueista.

Itse työskentelen lastensuojelun parissa. Olen työskennellyt kohta kahden vuoden ajan. Työni on mukavaa, ei kovin haastavaa, mutta koska saan tehdä työtä nuorten ihmisten kanssa on se juuri sitä mitä olen aina halunnut tehdä. Olen aiemman työelämäni aikana kouluttautunut NLP:n ja Mindfullnessin – perusteisiin, Neuropsykiatriseksi terapeutiksi (NEPSY) ja  seksuaalikasvattajaksi. Tässä on aika paljon siis sairaanhoitajuuteni lisäksi hankittua tietotaidollista oppia. Olen hankkiutunut näihin koulutuksiin itse, ja olen maksanut nämä koulutukset kaikilta osin itse. Palkanlisää näistä koulutuksista en ole saanut. Vaikka esimerkiksi neuropsykiatrinen oirehdinta lasten – ja nuorten parissa on lisääntynyt räjähdysmäisesti, eikä työpaikallamme muilla vastaavaa koulutusta ole.

Mutta se – mikä tosiasiassa on valitettavaa – on, että työnantajani ei ole mahdollistanut minulle yhtään lisäkoulutusta työurani aikana. Eikä tämä tarkoita vain nykyistä työpaikkaani vaan ihan kaikkia hoitotyön työpaikkoja joissa olen ollut.

Toki olen käynyt kahdella luennolla. Joista molemmat olivat kaikinpuolin hyviä ja mielenkiintoisia. Toinen koski syömishäiriöitä – ja toinen koski autisminkirjoa. Toiseen koulutukseen maksoin itse matkani ja kaikki muut koulutuksesta koituneet kulut. Toki tuon mielelläni osaamistani työtehtäviini lisäopintojeni kautta, ja sitä minulta myös odotetaan, mutta miksi työnantajan on niin hankalaa saada järjestetyksi minkäänlaista lisäkoulutusta työntekijöilleen ja erityisesti sairaanhoitajille?

Kuten tämän kirjoituksen alussa mainitsin – me teemme työ ihmisten kanssa, ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Luulisi, että viimeisin, uusin ja paras oppi olisi se mitä meidän toivottaisiin hyödyntävän päivittäisessä työssämme.

PALKANLISÄ?

Olen pitkään pohdiskellut tätä myös palkka-asian tiimoilta. Kun me saamme tai haemme oppia työmme tekemiseen ulkopuoliselta taholta – ja erityisesti silloin, kun me kouluttaudumme lisää – niin eikö olisi reilua ja täysin perusteltua, että me saisimme osaamisemme kehittämisestä palkanlisää työhömme, jonka palkkaus tällä hetkellä on vielä melkoisessa kuopassa.

Lupaavia merkkejä on jo ilmassa. Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeus on tuonut keski-suomessa 500e:n lisän. Esimerkiksi Saarikassa lääkkeenmääräämiskoulutuksen suorittaneet kolme sairaanhoitajaa saivat 500 euron palkankorotuksen henkilökohtaisena lisänä.

Uskoisin, että tämä on yksi asia johon meidän TEHY:ssä on uskallettava ottaa voimakkaammin kantaa. Ei pelkästään silloin, kun teemme ruuhka-apulaisina aluehoitajan tai lääkärin töitä vaan myös silloin, kun osaamisemme kautta työmme laatu paranee.

Meidän on vaadittava tähän asiaan tehtäväksi suotuisa muutos! Hoitotyön tekijöille on maksettava palkanlisää käydyistä koulutuksista, koska niiden kautta tarjottu hoito paranee laadullisesti ja mahdollistaa työnantajan laajentaa tarjottujen palveluiden kokonaisuutta.

Minä lähdin ehdolle TEHY – vaaleihin 2017 siitä syystä, että minä haluan sairaanhoitajuuden uuden tulemisen kukoistavan juuri niin arvokkaana työnä kuin se todellisuudessa on! Me todella huolehdimme ihmisten hyvinvoinnista, ihmisten terveydestä ja inhimillisestä perinnöstä yhteiskunnassa. Meidän kuuluu saada työstämme riittävä palkka ja riittävää arvostusta.
Anttiolavi Salonen
#tehyvaalit
Ehdokasnumero 430. 

 

Naisvaltainen ala ei saa olla pienen palkan peruste!

 

Sinä olet tehy

Kirjoitin jonkin aikaa sitten blogimerkinnän ”Pallaluokkakyselyiden tulos – Palkkaluokka G21 katsotaan sairaanhoitajalle sopivaksi”.

Tämä ei käy. 

Sairaanhoitajana ja hoitotyöntekijänä, mutta myös perheenisänä olen enemmän kuin huolestunut sote -alan tulevaisuudesta. Kilpailu alalla on toki omalta osaltaan terveellistä, mutta käytännön tasolla olen saanut huomata, että kilpailua ei käydä ihan niillä ehdoilla, että se parantaisi tai edes kehittäisi potilaiden ja asiakkaiden arjen asiaa. Esimerkiksi ennaltaehkäisyn tärkeä osuus ollaan tunnuttu unohtavan kokonaan. Tämä tiettävästi aivan syystäkin; huostaanottojen, sijoitusten ja hoitopäivien kertyminen
teettää voittoja ja tarjoaa palveluntarjoajille mahdollisuuden kehittää omaa yritystoimintaansa. 
 
Hoitotyön ammattilaisena on todettava, että olen harmistunut ja pettynyt sote -aloilla meneillään olevaan työvoiman osaamisen alasajoon sekä 
heikentämisiin – säästösyihin ja kilpailukyvyn kehittämiseen vedoten.
Mielestäni Suomalainen sairaanhoitaja on maailman paras. Mielestäni suomalaisen sairaanhoitajan perustutkinto Ammattikorkeakoulussa – kestettyään vähintään 3,5 vuotta ei takaa riittävää palkka meille hoitotyön ammattilaisille.
Lähtöpalkka SAIRAANHOITAJAN uralla on tällä hetkellä 2257€:n ja 2350€:n välillä.
Tässä on myös aluekohtaista vaihtelua.
Mielestäni palkkaa tulee nostaa asteittain niin, että vuonna 2025 aloittavan sairaanhoitajan palkka on vähintään  2500 euroa, riippumatta siitä – missä sairaanhoitaja työskentelee.
Tällä hetkellä ainoa todellinen peruste sille, miksi työstä saamamme palkka on niin pieni on – että me olemme naisvaltainen ala ja koska me emme tuota mitään!
Tämä ei kuitenkaan mene yksiin sen tosiseikan kansa, että kun me vuonna 2007 uhkasimme lakolla toimeentulomme mitättömyyden nimissä, syytettiin meitä ihmishenkien vaarantamisesta! Puhuttiin kovaan ääneen kuinka ahneat sairaanhoitajat vaativat liikaa rahaa työstä, joka ei vaadi yhtään mitään! Tämä ei todellakaan mene yksiin sen kanssa, että samaan aikaan kun meitä syyttiin ihmishenkien vaarantamisesta – todettiin, että palkkamme kuuluukin olla pieni, koska sairaanhoitajuus tai hoitotyön tekeminen ei vaadi tekijältään yhtään mitään!
Minä lähdin ehdolle TEHY – vaaleihin 2017 siitä syystä, että minä haluan sairaanhoitajuuden uuden tulemisen kukoistavan juuri niin arvokkaana työnä kuin se todellisuudessa on! Me todella huolehdimme ihmisten hyvinvoinnista, ihmisten terveydestä ja inhimillisestä perinnöstä yhteiskunnassa. Meidän kuuluu saada työstämme riittävä palkka.
Anttiolavi Salonen
#tehyvaalit
Ehdokasnumero 430.