Kokemuslisäprosenttien nostolla nostetta hoitotyöhön!

Sinä olet tehy

Moni hoitotyössä elämäntyönsä tekevä ammattitaitoinen hoitaja kokee turhautuneisuuden tunnetta keskimäärin 15 vuoden työuran jälkeen. Uran huippu ollaan saavutettu ja perusteet sille, miksi palkkaa ei enää nosteta ollaan lueteltu työehtosopimuksessa. Tällä hetkellä kokemuslisiä maksetaan niukasti.

Parhaimmillaankin hoitotyön tekijä saa kokemuslisinä palkanlisää noin kolme ja puolisataa euroa. Potentiaali, jota esimerkiksi 15 vuotta hoitotyötä tehneellä hoitajalla on – on rahassa mitattuna paljon suurempi kuin 350euroa palkanlisää ikälisinä.

Jo pelkästään työn kehittämisen kannalta olisi ajateltava asiaa niin, että kun perustyötä lähdetään kehittämään – on sitä kehitettävä aina uusien tiedollisten tekijöiden lisäksi myös kokemuksen varaan – ns. hiljaisen tiedon siirtymisen kautta.

Mielestäni hiljainen tieto eteenpäin siirtyessään avaa hoitotyön hienouksia toisinaan jopa enemmän kuin mitä uskalletaan kertoa. Olen huomannut tämän itsekin useaan kertaan. Minua opastaneilta – vuosikausia hoitotyötä tehneiltä hoitajilta olen saanut kultaakin kalliimpia vinkkejä ja tietoa, joka opitaan vain käytännön kautta.

Vaikka työtehtäväni ovatkin vaihtuneet, olen huomannut, että saamani hiljainen tieto on osoittautunut erittäin toimivaksi tavaksi havainnoida myös tieteellistä tietoa, jota on saataville esimerkiksi hoitotiede – lehdestä, jonka tilaaja myös olen.

VIIDENTOISTA VUODEN RAJAPYYKKI

Olen joutunut surukseni huomaamaan, että meillä hoitotyön tekijöillä on tapana leipääntyä työhömme juuri keskimäärin 15 vuoden työuran jälkeen. Itse lähestyn tätä rajapyykkiä lujaa vauhtia, mutta minua innostaa juuri epäkohtien esiin nostaminen hoitotyön laajalla kentällä. Kahden vuoden kuluttua olen työskennellyt hoitotyön erinäisissä tehtävissä 15 vuotta.

Olisi mielestäni enemmän kuin reilua tarkastella työehtosopimusta uudestaan.

Meillä suomessa on maailman paras sairaanhoitojärjestelmä. Miksi ihmeessä meille sairaanhoitotyön, perushoitotyön ja monien muiden hoitotyön osa-alueiden ammattilaisille ollaan saatu tuputettua sellainen malli, jossa me tyydymme siihen, että palkkamme ei vain yksinkertaisesti nouse 11 työvuoden jälkeen. Kirjoitin aiemmin blogikirjoituksen jossa käsittelin tätä asiaa myös osaamisperusteisesti: ”Kun me saamme tai haemme oppia työmme tekemiseen ulkopuoliselta taholta – ja erityisesti silloin, kun me kouluttaudumme lisää – niin eikö olisi reilua ja täysin perusteltua, että me saisimme osaamisemme kehittämisestä palkanlisää työhömme, jonka palkkaus tällä hetkellä on vielä melkoisessa kuopassa.”

Perustelin tätä asiaa mm. sillä, että käymiemme koulutusten myötä tarjoamamme hoito paranee laadullisesti ja mahdollistaa työnantajan laajentaa tarjottujen palveluiden kokonaisuutta.

Työehtosopimuksen mukaisesti työkokemuslisä tuo palkanlisää ensimmäisen viiden vuoden jälkeen 3%. Toinen nostopyrähdys tapatuu kymmenen työssäolovuoden jälkeen, jolloin palkanlisää tulee 8%.

Tehyn palkkausoppaan mukaan (2012)

Työkokemuslisää kerryttää myös muun työnantajan palveluksessa hankittu työkokemus, mutta vain siinä tapauksessa, että siitä on olennaista hyötyä nykyisessä tehtävässä.
Vastaava ammattiala -käsite on kokonaan poistunut. Määräyksen soveltamisohjeessa todetaan, että ”samasta ammattialasta katsotaan olevan olennaista hyötyä”. ”Sama ammattiala” voi kuitenkin olla tulkinnallisesti suppeampi kuin
”vastaava ammattiala”.

Ei liene tavatonta, että työnantaja yrittää kaikin keinoin kiemurrella työkokemuslisien maksusta juuri sillä perusteella, että kaikki tehty hoitotyö ei olisikaan ihan kaikilta osin – hyväksiluettavaa työkokemusta. Tässäkin on tiettyä vaihtelua, mutta en ota siihen tämän enempää kantaa. On kuitenkin  likimain hävytöntä ajatella, että kun joku on hoitanut vuosikymmeniä perushoitajana ihmisiä kehitysvammalaitoksen sairaalaosastolla, ei hänelle lasketa kuin kahdeksan vuotta työkokemusta, koska näyttöä varsinaisesta sairaalatasoisesta hoitotyöstä ei voida osoittaa.

MIKSI SIIS EHDOTON KYLLÄ KOKEMUSLISÄPROSENTTIEN UUDELLEENTARKASTELULLE?

Me menetämme järjettömän määrän tietotaitoa niiden hoitotyöntekijöiden kautta, jotka vaihtavat alaa työskenneltyään keskimäärin 15 vuotta hoitoalalla. Työnantajien asenne ei tähän aina tuo helpotusta. Meidän olisi rohkeammin uskallettava vaatia kokemuslisäprosenttien uudelleentarkastelua.

Mielestäni ensimmäisestä viidestä vuodesta saatava 3% on hyvä, mutta kymmenen vuoden työkokemuksen jälkeen kokemuslisän pitäisi olla vähintään 10%. Olisi myös hyvä, jos palkka nousisi vielä 15 työvuoden jälkeen esimerkiksi 10% – ja 20 työvuoden jälkeen taas 10%. Tällä keinoin pääsisimme lähemmäs sellaista peruspalkkaa joka pitäisi ne hiljaista tietoa mukanaan kantavat hoitotyön tekijät hoitotyön tekijöinä, eikä niin – että palkkapolitiikka, josta tällä hetkellä saamme tuta pienen toimeentulomme kautta – ajaisi jatkossakin kokeneita hoitotyöntekijöitä alanvaihtajiksi yhä kiihtyvällä tahdilla.

Näiden nostojen lisäksi olen ehdottomasti sitä mieltä, että aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani osaamisperusteiset lisät tulisi pitää omina lisinään nostamassa hoitotyön tekijöiden innostusta alamme uusien innovaatioiden ja oivallusten jatkuvaan tutkiskeluun, mutta myös alamme houkuttelevuutta uusien hoitotyön ammattilaisten kouluttautumiseen.

Minä lähdin ehdolle TEHY – vaaleihin 2017 siitä syystä, että minä haluan sairaanhoitajuuden uuden tulemisen kukoistavan juuri niin arvokkaana työnä kuin se todellisuudessa on! Me todella huolehdimme ihmisten hyvinvoinnista, ihmisten terveydestä ja inhimillisestä perinnöstä yhteiskunnassa. Meidän kuuluu saada työstämme riittävä palkka ja riittävää arvostusta.
Anttiolavi Salonen
#tehyvaalit
Ehdokasnumero 430. 

Julkaissut anttiolavisalonen

Olen Sote - palveluita sivutoimisena yrittäjänä tuottava perheenisä Nokialta. Perheeseeni kuuluu vaimo, kaksi täysi-ikäistä lasta ja iso liuta lemmikkieläimiä. Vapaa-aikanani luen, kalastan, metsästän, kehitän yritystäni mutta keskustelen myös ahkerasti politiikasta, maailman ilmiöistä sekä menosta. Olen kiinnostunut mielenterveydestä, sote - palveluiden toimimisesta, kielestä, filosofiasta, hyvinvoinnista ja muista yhteiskunnallisista asioista. Poliittinen kantani puoluetasolla on vaihteleva. Vain reilut päätökset, jotka tuovat ja luovat yhteistä hyvää kaikille suomalaisille ovat hyviä päätöksiä. Joitakin sellaisia päätöksiä pitää kuitenkin toisinaan tehdä, joiden myönteiset vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin, mutta tieten tahtoen ei koskaan pitäisi tehdä päätöksiä, joiden tarkoitus on esimerkiksi heikentää kansalaisten mahdollisuuksia. Mielestäni yritteliäisyys, osaamiseensa panostaminen, itsensä kehittäminen ja reiluus ovat sellaisia ydinarvoja, jotka kuuluvat Suomalaisuuteen. Mielestäni olisi myös reilua, että jos kansalaisella on hyvä suunnitelma ja riittävästi motivaatiota sekä osaamista, pitää yritteliäisyyteen kannustaa. Mielestäni on myös eriarvoisen tärkeää, että ne heikommassa asemassa olevat Suomalaiset ihmiset, joiden lähtökohdat eivät ole kovin hyvät, saavat myös mahdollisuuden menestyä elämässä, mikäli he asiaansa riittävästi panostavat. Perhe on minulle yhteiskunnassa tärkein arvo. Se keitä minun perheeseeni kuuluu on minun ja perheeni välinen asia. Se minkälaisia muiden ihmisten perheet ovat, on heidän asiansa. Minulle tärkeitä arvoja ovat yhteiskunnassa: - Edustuksellinen demokratia - Yrittäminen, suomalainen luonto. - Mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti oman toimintansa kautta, omaan hyvinvointiinsa - Mahdollisuus vaikuttaa omaan tulotasoonsa oman osaamisensa kautta. - Ilmainen päivähoito - Ilmainen perusopetus - Aitoon tarpeeseen vastaavat, kaikille kansalaisille mahdolliset perusterveydenhuollon palvelut. - Riippumatta taloudellisesta tilanteesta, mahdollisuus kouluttautua ammattiin/ylioppilaaksi. - Yhteiskunnan mahdollistama tuki jatko-opintojen suorittamiseen riippumatta kansalaisen tulotasosta. - Monituottajamallin mukaiset yhteiskunnalliset peruspalvelut, joissa painottuu muunneltavuus, ketteryys sekä kansalaisten aitoon tarpeeseen vastaaminen tarpeen edellyttämällä tavalla. - Hyvä vanhuus, sekä riittävät palvelut, jotka mukautuvat elämän iltapuolella hyvinvoinnin edellyttämällä tavalla. Mielestäni hyvä tulevaisuus on haaste, johon kannattaa panostaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: