Kuka kiirehti ja miksi. Mänttä-Vilppula, Juupajoki ja Nokia. Kenen ehdoilla mennään?

nokianvaakuna

 

Se tuli SOTE – työntekijöille yllätyksenä, mutta samaan aikaan, sitä oltiin osattu jo tovi odottaakin. Kilpailukykyuudistus tai sopimus – leikkasi pienipalkkaisilta ja naisvaltaisilta aloilta oleellisia toimeentulon euroja.

Ei ehtinyt mennä vuottakaan, kun meillä Nokialla oltiin tilanteessa, jossa pienipalkkaisia sote – alan työntekijöitä oltiin sysäämässä vielä vähän ahtaammalle.

Siirto Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen tapahtuisi salamasotamaisen tehokkaasti, ja tieto prosessin kehittymisesti annettiinkin vain 4 päivää ennen ensimmäistä siirtoa. Mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Mitään ei vielä oltu kuulemma päätetty ja asia menisi selvitykseen palveluiden järjestämisestä. Vallitsi melkoinen sekaannus, sekasorto ja epätiedon ristiaallokko.

Meille annettiin hyvin vähän mahdollisuuksia sanoa asiaan yhtään mitään, vaikka tuskin sanominen yhtään mihinkään – yhtään millään tavalla olisi mitään aikaan saanutkaan.

Yht’äkkiä esiin nousi kuitenkin jos jonkinlaisia asian puolesta puhujia, jotka pitivät yhteenliittymän toteutumista hyvänä asiana – ja nimenomaan niin, että kun asia toteutuu, niin kaikki muuttuu hyväksi. Hyväksi kenelle? Ei ainakaan sote – alalla työskentelevällä ihmisille.

Tuli hieman sellainen tunnelma, että tämähän taitaakin olla jo valmis paketti, joka nyt vain sitten tapahtuu. Vaikka mitään ei siis ollut vielä päätetty.

Tämä vaikutti ensi alkuun varsin kummalliselta toiminnalta, mutta samaan aikaan kyseessä oli varmastikin politiikan arkipäiväinen ilmiö.

Se, että tällaisilla poliittisilla siirroilla tehdään kuitenkin lopulta hallaa sote – palveluita käyttäville asiakkailla, sote – palveluiden parissa työskenteleville työntekijöille ja lopulta koko järjestelmälle – on kuitenkin mielestäni osoitus jostain muusta kuin kuntalaisten asian ajamisesta kunnallispolitiikan taholta. Mahdollisesti kyseessä on jopa jotain sellaisesta, jonka ääneen lausuminen on rumaa, harmittavaa ja jo jossain määrin tavattoman epämiellyttävää.

Nyt kolme päivää myöhemmin tuntuu varsin absurdilta ajatella, että asiaa oltiinkin vähä vähältä rakenneltu jo marraskuulta 2017 asti. Tuolloin Nokian suunnalta oltiin oltu Mänttä – Vilppulan suuntaan yhteyksissä siirtymää silmällä pitäen. Ja yht’äkkiä – täysin ilmoitusluonteisesti tilanne olikin jo käsillä. Vaikka mitään ei siis oltu vielä päätetty ja asia oli vasta menossa selvitykseen. Paketti alkoikin aueta jotensakin kieroutuneissa tunnelmissa, koska selvitystyön kautta oli tarkoitus selvittää asiaa, joka ulkopuolisen silmin vaikutti (yhä) enemmän kuin selvästi jo valmiiksi päätetyltä päätökseltä, joka nyt sitten vain toteutettaisiin!

Se mikä minua kiinnostaa tässä tilanteessa todella on, että kenen etua tällä siirtymällä ajetaan? Mikä perustarkoitus Nokian kaikkien sote – palveluiden myymisellä PIHLAJALINNA Oy:lle tulisi olemaan? Kuka hyötyisi  eniten Nokian kaikkien sote – siirtymisestä juuri Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen?

Äärimmäinen perustelu tähän on, että me tarvitsemme seinät, jotka maksavat yli 30 000 000 euroa, eikä meillä ole tähän varaa itsenäisesti ryhtyä. Tämä on hyvin ymmärrettävää, mutta toisaalta STM:n hallitusneuvoksen ilmoitus siitä, että Nokian liittyminen ”Mänttä-Vilppulan ja Juupajoen sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistoiminta-alueeseen” on keinotekoinen ja mahdoton ”voimassa olevan lainsäädännön näkökulmasta”.

Toisinsanoen, asiaa oltiin tiettävästi valmisteltu jostain muista kuin lainsäädännöllisistä lähtökohdista katsoen. Tai siltä tämä ainakin minusta näyttää.

Ainoa muu lähtökohta, joka minulle nousee mieleen – josta asiaa ollaan kenties oltu valmistelemassa voi olla poliittinen ja ennenkaikkea poliittisesti sidoksissa olevaa taloudellista etua ajava lähtökohta.

Tiedossa on tänä sunnuntaina, että 5. helmikuuta asian tiimoilta järjestetään valtuustoinfo ja myöhemmin vielä erillinen äänestys jonka tulos ratkaisee asian tiimoilta jotain äärimmäisen oleellista.

Sairaanhoitajana ja Nokian Kaupungissa asuvana sekä työskentelevänä kuntalaisena olen enemmän kuin huolissani tilanteesta.

pakkolaki

Kuulun ammattiliitto TEHY:yn ja olen aktiivinen kunnallispolitiikan kommentoija Nokian kaupungissa. Henkilökohtaiseksi tämän asian minun kohdallani tekee juuri se, että uhkana tässä nyt tapahtuvassa siirroksessa on henkilökohtainen elintason romahtaminen työehtosopimuksen mahdollisesti muuttuessa KVTES:stä Pihlajalinna Oy:n työehtosopimukseksi, joka siis on AVAINTES.

Kävin asiasta aiemmin keskustelua ja TEHY:ä edustavalta taholta sain kuulla, että muutos asiassa tuskin tapahtuu kovin vauhdikkaasti. Muutos saattaa tapahtua vasta muutaman vuoden kuluttua, mutta tapahtuu silti. Muutosta on kokonaisuudessaan vaikea ennustaa. Vanhoina työntekijöinä uudelle työnantajalle siirtyvät työntekijät voivat mahdollisesti neuvotella itselleen jotain (mikä tuskin onnistuu missään yhdessäkään pyrkimyksessä neuvotella tarjottua parempaa, koska jonoa töihin tiettävästi riittää) mikä mielestäni kuulostaa samalta kuin, jotain sellaista mitä uusi työnantaja nyt on valmis neuvottelemaan.

Minulle tästä ensimmäiseksi muodostuu ajatus löysässä hirressä roikkumisesta ja huonojen uutisten jatkuvasta odottelusta. Minä en ihan syystä usko, että paikallinen sopiminen, tai työpistekohtainen sopiminen palkoista ajaa yhdenkään ammattiryhmän etua, eikä varsinkaan pienipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla. 

Mutta välittääkö Nokian kaupungin tämän hetkinen poliittinen rintama sote – henkilökunnan asiasta? Näytöt eivät ole kovin lupaavia.

Minkälaista poliittista tahtoa asiassa siis on. Kenen etua sote – kentän kokonaisvaltainen yksityistäminen Nokialla ajaisi? Tokihan säästöjä voidaan luoda isoissakin määrin, kun palkat putoavat ja palvelut muuttuvat enemmän maksullisiksi, mutta onko se sitä mitä me juuri nyt tarvitsemme? Talouspoliittisesti ajatellen varmastikin on, mutta korjaantuuko talous sillä, että ihmisten käyttövaroja riivitään alemmas? Me olemme kuitenkin kohtuullisen suuri kuluttajien ryhmä Nokialla – me sote – palvelun työntekijät.

Yhtälailla, me olemme myös kohtuullisen suuri poliittinen voima, me sote – työntekijät. Edustammeko me sellaisia arvoja, joissa työntekijöiden elanto, toimeentulo ja turvallisuuden tunne on täysin mitäänsanomaton asia, joka voidaan heittää menemään vain, koska poliittista tahtoa tällaiseen on? Olemmeko me todellakin pelkkä menoerä kaikkien menoerien joukossa? Me emme tule olemaan ammattiryhmänä tämän muutoksen menestyjiä, eikä tämä muutos tule toteutuessaan olemaan meidän etuamme ajava, mutta jonkin sellaisen tahon etua tämä mahdollinen muutos kuitenkin ajaa.. kenen ja miksi?

Toivon todellakin olevani väärässä, mutta huonoltahan tämä nyt kaikinpuolin vaikuttaa. Ei pelkästään meidän Sote – alan ammattilaisten kohdalla, vaan käytännössä kaikkien sote -palveluita tarvitsevien kannalta.

Tulevaisuus näytää ja asia on hyvä kuitenkin pitää pinnalla.

Voimme sitten joskus tarkastella, että kuka sanoi ja mitä sanoi – ja ennenkaikkea miksi.

Mainokset

Lapsiperhepolitiikkaa Nokialaisittain.

 

nokianvaakuna

YLE TV 1:n Suuri presidenttivaaliväittely oli eilen surullista katsottavaa. Ei vain siksi, että kaikki ehdokkaat olivat erimielisiä käytännössä katsoen kaikesta, mutta myös siksi, että kysyttäessä lasten, – ja nuorten syrjäytymisen uhasta nyky-yhteiskunnassa – nostettiin valtaosin ehdokkaiden puheenvuoroissa esiin talouspolitiikka.

Ymmärrän toki, mitä ehdokkaat yrittivät sanoa; kun taloudella menee hyvin, syrjäytyminen vähenee, kun taloudella menee hyvin – usko tulevaisuuteen paranee ja kirkastuu ja kun taloudella menee hyvin ihmiset rakentavat yhdessä hyvää tulevaisuutta.

Nämä ovat kaikki tärkeitä huomioita ja ennenkaikkea tosiasioita. Syrjäytymisriskit pienenevät kun yhteiskunnan talouspolitiikka toimii, ihmisillä on rahaa – eikä deflaatio vaani jokaisen mahdollisuuden vanavedessä.

Oleellisesti huomioni kuitenkin kiinnittyi siihen, että kukaan ehdokkaista ei millään tavalla huomioinut niitä jo valmiiksi syrjäytyneitä reilua 70 000 alaikäistä ja niitä 120 000 syrjäytymisvaarassa olevaa alaikäistä lasta tai nuorta. Tai, mikäli huomioi, en minä lastensuojelun parissa työskentelevänä (Psykiatrisena) Sairaanhoitajana tätä mahdollisuutena tai millään tavalla merkittävänä muutoksena parempaan päin huomioinut.

Presidenttiehdokkaiden keinot ja ymmärrys syrjäytymisriskin korjaamiseksi olivat likimain täysin sellaisia, jossa uimataidoton heitetään suoraan syvään päähän allasta – ja sitten vain toivotaan, että se uimataito jostain löytyy. (Todettava on, että hukkunut ihminen ei enää mitään yhteiskunnalle maksa, mutta tätä ei yksikään presidenttiehdokkaista ääneen lausunut.)

Hyviä huomioita asian tiimoilta esitti ainoastaan paneelin puheenjohtajana toiminut YLE:n toimittaja, joka likimain suorasanaisesti viisasi syrjäytymiseen liittyviä tekijöitä, kuten päihde – ja mielenterveysongelmat osaksi syrjäytymisasteen syvyyttä.

Huomionarvoista oli myös se, että YLE:n toimittaja oli perehtynyt aiheeseen niinkin hyvin, että hän totesi täysin ymmärrettävästi myös sen tosiseikan, että lapsen – tai nuoren päihde, – mielenterveysongelmat ja syrjäytymisen muut kerrannaisvaikutukset vaikuttavat myös em. lapsen/nuoren perheen hyvinvointiin, joka itsessään kiihdyttää syrjäytymisriskiä myös perheen muiden lasten parissa ja heikentää työssäjaksamis perheen aikuisten keskuudessa. Näihin asioihin presidenttiehdokkaat eivät millään tavalla ottaneet minkäänlaista kantaa eilis illan paneelissa.

 

TILANNE NOKIALLA. 

 

Viime vuoden puolella keväällä istuin Nokian Lukion auditoriossa kuuntelemassa luentoa Kannabiksen käytön tilanteesta Nokialla. Tuon luennon jälkeen olin asteen verran enemmän huolissani nuorison tilanteesta Nokialla. Lasten – ja nuorten ääni ei tuolloin kuulunut missään muualla kuin vaalipuheissa, joita valtaosin pitivät sellaiset tahot, jotka ovat sittemmin moneen kertaan kääntäneet takkinsa asian tiimoilta erinäisin vaihtoehtoisin liikkein, mutta myös ihan suoranaisesti hylkäämällä jos valmiiksi syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat lapset, nuoret ja heidän perheensä.

Syrjäytyneiden nuorten ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tilanteen lisäksi myös syrjäytymisvaaraa ennakoiva koulupudokkuus on meillä Nokialla tiettävästi lisääntymään päin.

Tämä tarkoittaa, että yhä useampi nuori ei lähde jatko-opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Tämä ei itseasiassa olisi kehittyvässä maassa, tai alkuteollisessa yhteiskunnassa ongelma, koska linjastolla pystyy kuka tahansa työskentelemään, mutta vauhdikkaasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa tämä tarkoittaa vauhdikkaasti kumuloituvaa  työttömien syrjäytyneiden ja päihdeongelmaisten joukkoa.

Eilen ilmoitettu Nokian Kaupungin SOTE – PALVELUIDEN ALASAJAMINEN ja siirtäminen Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen ei tule helpottamaan tilannetta millään tavalla. Edessä on rankkaa karsintaa työvoimasta ja ns. itsensä turhaksi tekevien palvelualustojen poistamisia kuviosta. Tämä tarkoittaa, että se vähäinenkin ennaltaehkäisevä tuki lasten, nuorten ja heidän perheidensä asian edistämiseksi tulee katoamaan jonkin ajan saatossa palveluvalikoimasta Nokialla. Näin on tapahtunut vastaavanlaisten liikeluovutusten yhteydessä toisaalla – ja näin tulee hyvin oletettavasti tapahtumaan myös Nokialla.

Viime vuoden puolella (kevät 2017) Nokialla oli jo valmiiksi syrjäytyneitä nuoria ja syrjäytymisuhan alla olevia nuoria reilut 100. Nyt tilanne on mennyt pahemmaksi. Eikä loppua tilanteen pahenemiselle ole näkyvissä.

Osaa Nokian Kaupungin päättäjistä tuntuu vaivaavaan ”Presidenttiehdokkaiden tauti”, jossa kaiken voi selittää niin, että kunhan talous saadaan kuriin, niin tilanne paranee kaikilta osin. Tämä on totta. Mutta se osa, joka ei kuulu tähän ”kaikkeen”, se jo valmiiksi menetettyjen lasten ja nuorten joukko kasvaa. Isoja asioita on odotettavissa ja päätöksiä tunnutaan tekevän pääasiassa talouden ehdoilla. Tämä ei ole huono asia ollenkaan – koska talous on tärkeää. Mutta mitä me olemme valmiita tekemään esimerkiksi Nokialla niiden jo tällä hetkellä syrjäytyneiden lasten -, nuorten ja heidän perheidensä asialle? Päätökset, joilla sote – palveluissa työskentelevien ihmisten työn teon mahdollisuudet vedetään minimiin eivät paranne yhdenkään sote- palveluita tarvitsevan kuntalaisen tai kansalaisen asiaa.

Seinät voidaan saada Nokialle mihin tahansa hintaan, mutta seinät itsessään eivät valtaosin tee työtä. Työstä kuuluu saada sellaista palkkaa, että sillä tulee toimeen, voi elättää perheensä ja huolehtia lapsistaan. Nokian Kaupungin sote – työntekijöiden siirtyminen Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen tulisi eittämättä johtamaan siihen, että KVTES muuttuisi AVAINTATES:ksi. Tämä tarkoittaa, että pudotus palkoissa tulee olemaan useita satoja euroja per. sote – työntekijä.

Muutamien julkisuuteen päätyneiden sanomisten ja lauseiden perusteella voimme jo nyt päätellä, että selvitystyö sote – palveluiden uudelleenjärjestämisestä ja Nokian Sote – palveluiden siirtymisestä Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen ollaan jo valmiiksi tehty. Tosiasiassa – mitään selvitystyötä ei tulla tekemään, koska poliittinen tahtotila on valtaosin sellainen, jossa siirtymä seinien rakentamiseksi on tärkeämpää kuin aito palveluiden laadun kehittäminen.

 

Sairaanhoitaja (AMK)

Anttiolavi Salonen

Nokian Sote-palveluiden alasajosta.

Nokian-kaupunki

 

Myönnettäköön, että otsikko on hieman raflaava, provosoiva ja tarkoituksella huomiota kerjäävä, mutta siitähän tässä taitaa olla kyse; Nokian Sote – palveluiden hallitusta alasajosta. Tämän päivän nokianuutiset uutisoi asiaa tämän tiimoilta tänään näin:

Uusi käänne sote-palveluiden järjestämisessä – Liitytäänkö yhteistoiminta-alueeseen, jolloin palvelut ulkoistettaisiin Pihlajalinnalle?

 

Ehdotuksen mukaan Nokian kannattaisi selvittää, voisiko se liittyä Mänttä-Vilppulan ja Juupajoen yhteistoiminta-alueeseen. Alueen sosiaali- ja terveyspalvelut on ulkoistettu kunnan ja yksityisen tuottajan yhteisyhtiölle jo muutamia vuosia sitten.”

Oleellista tämän uutisen ilmitulossa ja vauhdikkuudessa on se, että ”Kaupunginhallitus päättänee selvityksen käynnistämistä koskevasta esityksestään valtuustolle 29. tammikuuta. Kaupunginvaltuuston kokous pidetään 12. helmikuuta.” Toisinsanoen – neljän päivän kuluttua asian selvityksestä päätettäneen Nokian Kaupunginhallituksessa. Ja kahden viikon kuluttua tästä asiasta pidetään kaupunginvaltuuston kokous, samaisesta aiheesta.

Tämä kertoo allekirjoittaneelle vain yhden seikan; asiaa ollaan valmisteltu vähintäänkin viimeisen vuoden päivät, mahdollisesti jo pidempään – ja rintama jolta äänestystä ollaan oltu piiskaamassa eteenpäin lienee varsin Oikeutetusti, tai Oikeammin, jossain ihan muulla suunnalla kuin työväen asialla. Mene ja tiedä. Nopeaa on toiminta. Mutta miksi ihmeessä toiminta on näin nopeaa?

Yksi syy saattaa olla työehtosopimuskierros,  joka sote – alojen puolella on parhaillaan käynnissä.

Mitä tarkoitan tällä? Itse kuulun TEHY:n. Meidän kampanjasloganimme on ”Palkat kuntoon”. Toisinsanoen, kyseessä on tehyläisten palkkojen tarkastaminen ylöspäin.

Me hoitohenkilöstöön kuuluvat työntekijät olemme olleet jo vuosikausia palkkakuopassa, joten asiaan olisi siis todella hyvä saada muutosta aikaan.

KVTES – jonka mukaisesti esimerkiksi minun palkkani määräytyy uhkaa kuitenkin nyt – kuten kaikkien muidenkin Nokian Sote – palveluiden parissa työskentelvien kohdalla romahtaa huimasti alaspäin, mikäli siirtyminen PIHLAJALINNA Oy:n alaisuuteen tapahtuu.

Toisinsanoen, rivisairaanhoitajan palkka putoaisi PIHLAJALINNA Oy:n alaisuuteen siirtymisen myötä ja TES:n vaihduttua AVAINTATES:ksi arviolta noin 400 – 450e. Tällöin palkkamme olisi noin 210e pienempi kuin mitä se oli ennen vuoden 2007 palkankorotuksia.

Nokian Kaupungin sote – palveluissa työskentelevän lähihoitajan palkka putoaisi AVAINTATES:n myötä, arviolta noin 200e/kk:ssa. Mutta tämä ei vielä riitä. Suunta kohti tätä järjestelmää tarkoittaisi, että säästötavoite ja saadut säästöt pyörivät useissa miljoonissa per. vuosi tämän hetkiseen verrattuna.

Tämä tarkoittaa kokolailla isoa määrää säästöjä henkilötyövuosissa ja täten – tulee heikentämään sote – palveluiden tarjontaa.

MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA SOTE – PALVELUALAN TYÖNTEKIJÖILLE?

Jos ja kun selvitystyön jäljiltä siirrytään seuraavaan vaiheeseen, alkavat Nokialla koko sote – palveluhenkilökuntaa koskevat YT – neuvottelut.

Siirtyminen Pihlajalinna Oy:lle tapahtuu liikeluovuksena, jolloin voimassa olevat työehtosopimukset säilyvät ja työntekijät vaihtavat ”omistajaa” vanhoina työntekijöinä, mutta se mitä tapahtuu tämän jälkeen on – että KVTES muuttuu voimassa olevaksi TES:ksi, eli PIHLAJALINNA Oy:n käytössä olevaksi AVAINTAtes:ksi. Ellei työehtosopimusta tätä ennen olla saatu neuvoteltua.

Tämän lisäksi palveluntarjonta tulee muovautumaan uudella tavalla niin, että palveluiden tarjonta muuttuu yhä enemmän palveluntarjoajan ehdoilla kulkevaksi palveluksi. Tämä on tapahtunut vastaavanlaisten liikeluovutusten yhteydessä aiemminkin, joten on syytä olettaa, että tälläkään kertaa asia ei tästä eroa.

Toisinsanoen – ”ylimääräinen työresurssi karsitaan pois” ja tilalle muodostuu markkinavetoinen sote – automaatio järjestelmä, jossa palvelut ovat mitä ovat ja loppuosan maksaa asiakas.

Sote – palveluiden parissa työskentelevien määrää tullaan varmastikin pudottamaan minimiin – vähintäänkin yhtä vauhdikkaasti kuin aiempienkin liikeluovutusten jälkeen.

Prosentuaalisesti ajatellen tämä tarkoittaa noin 1/3 koko sote – palvelukentän väestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nämä ihmiset vain potkittaisiin pois rivistä, vaan heistä tulee eräänlainen seutukunnallinen rekrytointivaranto, josta voidaan tarpeen mukaan palkata esimerkiksi sairauslomasijaisia, tarvesijaisia tai mahdollisesti jopa sijaisia silloin, kun työntekijät protestoivat huonoja työoloja vastaan.

Tämän lisäksi sote – työntekijöiden kontolle tullaan varmastikin, kuten muidenkin vastaavanlaisten liikeluovutusten jälkeisissä tilanteissa ynnäämään ruokahuollon ja puhtaanapidonpalveluita esimerkiksi toimipisteiden viikonloppuja silmälläpitäen.

Toistaiseksi juuri liikeluovusten jälkimainingeissa Pihlajalinna Oy on karsinut resursseja juuri henkilöstömenoista. Eikä Pihlajalinna ole suinkaan ainoa näin toiminut iso yksityinen palveluntarjoaja. Meillä Nokialla tästä ollaan saatu jo maistiaisia – ja jatkoa seuraa.

Pihlajalinnan tarjoamat työtehtävät harmonisoivat myös sote – henkilöstön palkkoja huimasti alaspäin. Tämä siis jo ennalta pienipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla.

Viime vuoden puolella (2017) varhaiskasvatuksen puolelta karsittiin Meillä Nokialla tehokkuuden nimissä. Tätä perusteltiin vähäisellä varhaiskasvatuksen tarpeella.

Samaan hengenvetoon kuitenkin ihmeteltiin kasvavia ryhmäkokoja ja työnsä alle läkähtyviä lastentarhanopettajia. Nyt ollaan samaan pyrkimässä myös muulla sote – kentän puolella. Herääkin kysymys, että onko meille Nokian Kunnallispolitiikkaan pesiytynyt jokin yksityisen sote – alan etua ajava yhteenliittymä joka mm. Pihlajalinnan Lonkeroita sote – soppaan on jatkuvasti sörkkimässä.

KENEN ETUA TÄLLÄ AJETAAN?

Niin. Kenen etua ajetaan heikennetyillä perustarpeiden palvelujärjestelmällä? Mikä on oleellista kun mieititään esimerkiksi sosiaali – ja terveyspalveluita? Aivan, ajattelitte varmasti samaa kuin minä ”sote – menot”.

Minua pyydettiin Nokia Cityn Facebookseinällä esittelemään vaihtoehto nyt esitetyille muutoksille ja näin minä tein. Liitän vastaukseni tähän alle teidän kaikkien luettavaksenne ja ihmeteltäväksenne.

Minä olen syystä pettynyt, huolissani ja harmistunut. Jälleen kerran me olemme siinä tilanteessa, jossa markkinat sanelevat keinot ja tarpeen. Asiakaslähtöisyys ollaan jälleen kerran unohdettu – ja tilalle on tullut tiukka markkinavetoisuus, jossa lasketaan hetkellistä, tähän päivään vahvasti sidottua tuloa ja menekkiä.

Ikäänkuin jälleen kerran ei suostuttaisi näkemään sitä tosiasiaa, joka selvittää mistä ne ”suuret sote – menot” johtuvat.

”Sote -menot ovat kaikkinensa kokonaispoliittinen, mutta omalta osaltaan erikoistunut ilmiö. Sote- menot kasvavat sitä mukaa kun sote – palveluiden tarve lisääntyy, eikä palveluntarpeeseen vastata riittävän tehokkaasti. Nyt esitetty siirtyminen Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen syö sote – resurssia arviolta 10 000 000e: lla/vuosi. Tämä tarkoittaa, että sote – palveluiden tarjontaa pudotetaan noin 10 000 000 e/ vuodessa. Henkilötyövuosina tämä on melkoinen määrä sote – palvelua. 

Nyt se yksinkertaisin yksinkertaistus asiaan; kun palveluntarpeeseen ei vastata palveluntarvitsijan tarpeen mukaisesti, niin sote – menot kasvavat. Tai ainakin niihin tarvittavan yhteiskunnallisen rahamäärän voidaan kaikilla perusteluilla nähdä kasvavan. Ellei sitten harmonisoida palvelurakennetta niin, että palveluita on saatavilla vain sen mukaisesti, mitä palveluntarjoaja on valmis tarjoamaan. Tällöin syntyy ns. sote-palveluiden sisäinen tyhjiö, jossa palveluita on saatavilla, mutta ne eivät vastaa palveluntarvitsijoiden tarpeeseen, ellei palveluntarvitsija maksa ylimääräisestä palvelusta rahaa. 

Selkeimmin maallikko tämän ymmärtää tarkastelemalla esim. tehostettua palveluasumista, jossa palvelunkäyttäjä maksaa sen mitä pystyy ja loppuraha tulee yhteiskunnalta erinäisinä tukina. 

Toisinsanoen – palveluntarvitsija maksaa palvelusta kaiken sen mitä pystyy tai yhteiskunta tukee palvelumaksujen perusosan niiltä osin, mitä se tulee yksilölle maksamaan, jotta tehostettu palveluasuminen toteutuu – ja yksilö itse maksaa kaiken mitä tämän päälle koituu. Näin sen soisi olevan – mutta tilanne onkin juuri päin vastainen. Eli, yksilö maksaa tietyn prosentuaalisen osuuden tehostetun palveluasumisen kustannuksista ja loppuosa menee sitten erinäisinä tukina. 

Palvelukustannukset ovat aika suuria, eikä niitä tavan eläkkeillä kyllä millään makseta, joten – erinäisinä tukina maksetut lisät nousevat aika korkeiksi. 

Toinen yksinkertaistus asian tiimoilta olkoon seuraavanlainen; lastensuojelu. Se pirun lastensuojelu. Se maksaa rahaa. Se maksaa kauheasti paljon rahaa, mutta se on kuitenkin kaikinpuolin kallista. Miksi? Koska on lastensuojelullinen tarve toimia alaikäisten lasten ja nuorten sekä perheiden edun mukaisesti. Mikä olisi ratkaisu? Ratkaisu olisi kokonaispoliittinen silmäys perheiden ja erityisesti lapsiperheiden aseman parantamiseksi. Miksi näin ei tehdä? Koska se maksaisi kertarysäyksenä kokolailla paljon. 

Halvemmaksi tulee maksaa lastensuojelun kuluja pitkällä aikavälillä ja perustella lastensuojelullista tarvetta juuri sillä, että sillä turvataan perheiden tilanteen korjaantuminen. Ennaltaehkäisyyn/riittävään perhetyöhön/etsivään työhön ei siis missään nimessä voida panostaa, koska raha. Toisinsanoen – kun säästetään sote – menoissa, niin sote – menot lisääntyvät. Hyvin yksinkertainen ratkaisu asiaan siis on se, että sote – menoihin vastataan sote – menojen edellyttämällä tavalla. Tämä tarkoittaa, että kun on palveluntarve, niin palveluista ei karsita – vaan palvelut tuotetaan tarpeen mukaan. Tarve pitää määritellä asiakaslähtöisesti eikä koskaan markkinavetoisesti. Vielä siis hieman yksinkertaisemmin; jos sairautta, tautia, tarvetta hoidetaan jättämällä hoitamatta – niin menot lisääntyvät. Ratkaisu on? Hoidetaan hoidettavat asiat aidon tarpeen mukaan. ”

 

LOPUKSI

Tiedän, että asia ei yksinkertaisuudessaan ole niin simppeli, että asiat voitaisiin vain hoitaa aidon tarpeen mukaan. Mutta voitaisiinko tähän joskus edes YRITTÄÄ painottaa enemmän kuin jonkinlaisen varjomaailman hallinnointiin. Ymmärrän hyvin, että sote – menomme ovat suuret ja painolasti on erittäin raskas kunnallisella tasolla kannettavaksi, mutta tässä – nyt tehtävässä siirroksessa ei tapahdu mitään hyvää, mitään oikeudenmukaista eikä yhtään mitään, mikä lopulta palvelisi Nokialla tavallista kuntalaista – saati sitten niitä, joilla sote – palveluille todellinen tarve on.

 

Sairaanhoitaja (AMK)

Anttiolavi Salonen

Vaalihuuman hekumassa.

nokianvaakuna

 

– on hyvä nostaa esiin, myös meillä Nokialla historiallisesti merkittäviä tekijöitä eri poliittisten puolueiden omituisista toimeksiannoista ja tarkoitusperistä – jotka sittemmin ovat näyttäytyneet myös tämän päivän valossa merkittävinä osatekijöinä kansakunnan tilasta sekä kansalaisten luottamuksesta poliittiseen järjestelmään.

Tyypillisesti jako ollaan tehty oikeiston ja vasemmiston välille – mutta näin sisällissodan satavuotispäivinä meidän olisi hyvä antaa syvempi merkitys tälle isolle kokonaisuudelle, jonka merkitystä itsessään ei sovi vähätellä. Tarkoitan tällä luonnollisesti kansakunnan mahdollisuutta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Ainoa virallinen ja merkityksellinen väylä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoihin on eittämättä mahdollisuus kouluttautua, saada oppia maailmasta, yhteiskunnasta ja omista mahdollisuuksistaan – sekä luonnollisestikin oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Tätä nykyä nämä taidot ovat meillä suomessa päivän selviä taitoja. Valtaosinhan me kaikki osaamme lukea, kirjoittaa ja selvittää yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden todenperäisyyttä, lähteitä ja olettamuksia. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin.

Kansanuutisten artikkelissa ”Kohti punavihreää hallitusta” 19.1.2018, Vasemmistoliiton Puheenjohtaja Li Andersson toteaa, että ”Meidän tehtävämme on olla se taho, joka pystyy toteuttamaan tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja luokkanousun mahdollistavia periaatteita”. Tämän lisäksi Andersson toteaa myös, että ” – -Entä jos pyrittäisiin luomaan yhä enemmän avoimen tiedon rajapintoja, ” ja ” – – Tieto olisi tasapuolisesti kaikkien toimijoiden saatavilla. Vasemmistolaisesta näkökulmasta tämä tarkoittaisi radikaalin tasa-arvoista elinkeinopolitiikkaa.”

Tämä varmasti kuulostaa silkalta peruskauralta kaikkien politiikkaa vähänkin seuraavien katsantokannassa. Mutta Anderssonin sanoissa on merkittävä vivahde näin sisällissodan satavuotispäivien kynnyksellä; Oikeiston synkkä historia taipui pitkälle 1960 – luvulle asti ilman – että kukaan sitä millään tavoin kyseenalaisti ääneen. Vielä 1960 – luvun puolenvälin tienoilla suomalaisen politiikan oikeistosiivessä kohistiin kuinka opinahjon ulottaminen proletaarin/työväenluokan pahnoille asti laskisi sivistyksen (oikeammin siis, menestyneen kansanosan oikeutta alistaa heikommin toimeentulevaa kansanosaa) mittaa ja johtaisi lopulta sivistyksen romahtamiseen.

MIHIN OIKEISTOAJATTELU PYRKI?

Kansan koulutustasoa haluttiin kuitenkin nostaa, ja noihin aikoihin todettiinkin kokolailla yhtänäisesti, että se ei onnistu järjestelmällä, jossa osa koulutuksesta on maksullista. Koulutuksen maksullisuus olisi ollut Oikeiston puolella täysin loistava ratkaisu, koska köyhä proletaari/työväenluokka ei ilman rahaa olisi kukkoilemaan tunkiolle päässyt. Tämä olisi mm. tarjonnut mahdollisuuden työllistää osaamattomia, kouluttamattomia kansalaisia vaikka minkälaisissa oloissa ilman, että kukaan heidän asiaansa olisi lähtenyt mihinkään suuntaan ajamaan. Hyvänä verrokkina voimme seurata tämän päivän keskustelua siitä, kuinka tietyillä ihmisillä – jotka ovat itsensä tietynlaiseen jumiin yhteiskunnassamme ajaneet – ei pitäisi olla minkäänlaisia oikeuksia yhtään mihinkään ilman täysimääräistä häpäisyä ja ihmisarvon pois ottamista.

Vasemmisto halusi siis järjestelmän, joka takaisi tasa-arvoiset oppimahdollisuudet kaikille. Oikeistossa tämä nähtiin sivistystä halventavana toimenpiteenä – varmastikin juuri siitä syystä, että riskinä asiassa oli, että työtä tekevien tietoisuuden lisääntyessä, myös heidän tarpeensa saada aikaan muutosta omiin työoloihinsa muuttuisivat rajusti. Tämä johtaisi luonnollisestikin laillistetun kaupunki(maa)orjuuden, työn teettämisen likimain palkatta kuutena päivänä viikossa ilman minkäänlaista sopimusyhteiskunnan väliintuloa sellaiseksi, jossa luut, lihakset ja veri saisivat osakseen myös aivot ja yleisen moraliteetin tarkastelukynnyksen. Ei siis ihme, että oikeistolle koulutus oli ja on – edelleenkin ongelmallinen tekijä. Ei myöskään ole ihme, että vielä tänäkin päivänä valtaosa parhaista aivoistamme nojaa vahvasti vasemmistolaiseen ideologiaan.

Ei sovi myöskään unohtaa, että oikeistolla oli näppinsä pelissä kun puhuttiin naisten ehkäisypillereiden tulosta suomalaisten naisten ulottuville. Oikeistopuolella tämä nähtiin uhkana uuden uljaan työreservin muodostumiselle maassamme. Niin, mitä siitä seuraisikaan, jos naiset saisivat itse päättää vartaloistaan, ehkäisyasioistaan ja ennenkaikkea lisääntymisestään – ilman, että työväki jatkaisi hiljaista lisääntymistään osaksi mykkää tehdaslinjastoa.

Nyt varmaan joku saattaa ajatella, että peruskoulun ja sisällissodan väliin jää melkoinen ajanjakso – eli tuskin noilla kahdella asialla mitään tekemistä keskenään on – mikä on varsin kestämätön ajatus, koska – –

Kun mietitään lähtökohtaisesti syitä, joiden alku enteili sisällissotaa – sekä sittemmin paremmin tunnistettavaa – punaisten ja valkoisten välistä nujakointia voinemme varmaan todeta, että Oikeistopuolella elämöinyt valkoisten ryhmä oli jo tuolloin 1917 – 1918 aikavälillä sitä mieltä, että mäkitupalaisten, renkien, loisten ja torppareiden sivistäminen – jonkinlaisena valtaapitävien poliittisena konsensuksena olisi kaikinpuolin subventiosivistystä, koska leipäpala ja isännän vitsa nämä em. ihmiset piti täysin tyytyväisenä – ainakin isännän itsensä mielestä. Tosiasiassa – peruskoululla on kaiken kanssa tekemistä, mitä tulee tasa-arvon kehittymiseen suomessa. Ja vaikka sitä miten vääntäisi, ei oikeisto sivistystä ”tavan’ kansalle olisi antaa halunnut”.

MAALAISLIITTO JA VASEMMISTO?

Hieman yllättäen suomalaisen peruskoulu-uudistuksen takana hääri Maalaisliiton Johannes Virolainen. Tosin Virolaisen syvin motiivi lienee ollut sama kuin niin monella muullakin poliitikolla – seuraavan kauden varmistaminen, mutta se mitä Virolainen kuitenkin Vasemmiston ajatuksen mukaisesti laittoi liikkeelle oli koulutusmahdollisuuden jakautuminen asuinkunnasta, vanhempien varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta ja näiden mahdollisuuksien edistäminen kaikkien suomalaislasten etua ajavaksi asiaksi; peruskouluksi. Oikeisto oli vielä tässäkin vaiheessa asiaa vastaan, mutta taipui lopulta rankan sosiaalisen paineen alla.

Suomen Lappia myöten peruskouluun meneminen mahdollistui siis 1970 -luvun alkupuolella. Tämä mahdollisti kehityksen leviämisen kaikkiin nurkkakuntiinkin rakkaassa suomalaisessa yhteiskunnassamme. Aivan viime vuosien aikana suunta on kuitenkin alkanut kääntymään sinne mistä lähdimme liikkeelle – ja jälleen kerran oikeistopuolelta ajetaan alas oppimisen mahdollisuutta kaikille suomalaisille lapsille.

Kokoomuksen toiveissa välkehtivä maksullinen jatko-opinto suunnitelma, yksityiset oppilaitokset sekä yliopistoiden painottaminen kopiokoneita vastaavalle tasolle ovat menneet eteenpäin porvarihallituksen myötä. Maalaisliiton Virolainen pyörii haudassaan vähintäänkin yhtä villisti kuin Urkki-vainaa, ellei sitten hieman villimmin – kun katsotaan mihin mittasuhteisiin Keskustan poliittinen mandaatti on keskustaa vienyt ja vie parasta aikaa; Kokoomuslainen politiikka on keskustalaista politiikkaa – eikä keskustalla ole enää muuta ajettavanaan kuin Kokoomuslaisia ajatuksia. Perussuomalaiset ovat heittäytyneet vahvasti tähän kelkkaan mukaan ja puolueen eriytyminen kahteen haaraan (siniset ja persut) tuntuukin näin jälkeenpäin katsoen eräänlaiselta silmänkääntötempulta, jolla jonkinlainen äärisuperhyperoikeistopopulistinen varjopuoluekollektiivi sai lonkeronsa ujutettua likimain kaikkiin yhteiskunnallisiin instansseihin.

Oikeiston tavoitteena on nyt – niinkuin ennen peruskoulu-uudistustakin, koulutusreformin kehityksellinen ylläpito. Nyt käynnissä oleva koulutusreformi tulee olemaan kokonaisvaltainen. Se sisältää uudistuksia opetussisältöihin ja opetuksen jakautumiseen oppilaitoksen sekä työharjoittelun välillä, rahoitusmallin uudistuksen ja kahden nykyään toisistaan erillään olevan lain yhdistämisen. Samalla kun reformia on luonnosteltu on toteutettu myös massiiviset leikkaukset ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Huoli onkin suuri, että reformi toteutetaan ennemmin säästöt kuin koulutuksen laadun parantaminen keskiössä.

LOPUKSI.

Ajateenko Oikeistopuolelta edelleenkin siis esiin mallia, jossa huonon koulutuksen saanut, heikompi aines, kuten Saul Schuback (kok.) sen muotoili saadaan osaksi yhteiskunnan kehnoa linjastoa tuottamaan halpaa, helposti myytävää artikkelia tai kenties niin, että heidät voidaan tarvittaessa palkata palvelemaan paremmin toimeen tulevaa väestöä likimain ilmaiseksi – samaan tapaan kuin 100 vuotta sitten. Onko meillä edessämme uusi torpparien, mäkitupalaisten ja loisten aikakausi, jota edistetään kokolailla pienin liikkein mutta vakaalla ajatuksella juuri erinäisten perusarvojen heikentämisten kautta? Toivon todella että näin ei ole – mutta kun yhteiskunta, jossa me elämme alkaa olemaan näin jakautunut poliittisesti, taloudellisesti ja hyvinvoinnin saralla – on pelottavin tulevaisuuden skenaario paluu menneisyyteen.

Mielestäni meillä ei ole varaa palata siihen harmaaseen todellisuuteen, jossa ihmisarvo ikäänkuin vain livahtaa pois osana ymmärtämättömyyttä. Koulutus ja mahdollisuus oppia kirjoittamaan, lukemaan ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa ovat osa turvallista ja kehittyvää tulevaisuutta. Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja siksi näiden asioiden vuoksi pitää jokaisen tuntevan, ymmärtävän ja älykkään suomen kansalaisen pitää meteliä. Taaksepäin pitää voida katsoa, pitää uskaltaa katsoa – ja menneestä pitää uskaltaa oppia, koska ilman menneisyyttä me emme voi koskaan myöntää toimineemme oikein tai väärin. Pahinta mitä Suomalaiselle yhteiskunnalle voi tapahtua on – että me heikennämme heikoimmassa asemassa olevien kansalaistemme asemaa ja arvotamme vastaisuudessa heidän arvonsa omista lähtökohdistamme, emmekä me enää näe heitä ihmisarvoisina kansalaisina. Kyky oppia, kyky ymmärtää ja kyky hyväksyä erilaisuutta on meille Suomalaisille valtava pääoma.

 

VLOG – Drive through the Nokia City.

DRIVE THROUGH THE NOKIA CITY.

I was testing my new GOPRO HERO 4 SESSIONS and this is what I came up with.

 

I was testing my GO-PRO HERO4 SESSIONS Camera and decided that you fine people should see this murky ol’ city that I live in. Well, atleast it’s murky when it’s winter and the day light is limited in less than 6hrs per day. Here’s your drive through in Nokia City, Finland. The trip begins from Hotel Rantasipi Eden and ends up in to the ABC KOLMENKULMA Nokia. Join me on my FPD (First person Driving) trip – through this city of mine. All music in this clip is composed and played by yours truly.