Vaalihuuman hekumassa.

nokianvaakuna

 

– on hyvä nostaa esiin, myös meillä Nokialla historiallisesti merkittäviä tekijöitä eri poliittisten puolueiden omituisista toimeksiannoista ja tarkoitusperistä – jotka sittemmin ovat näyttäytyneet myös tämän päivän valossa merkittävinä osatekijöinä kansakunnan tilasta sekä kansalaisten luottamuksesta poliittiseen järjestelmään.

Tyypillisesti jako ollaan tehty oikeiston ja vasemmiston välille – mutta näin sisällissodan satavuotispäivinä meidän olisi hyvä antaa syvempi merkitys tälle isolle kokonaisuudelle, jonka merkitystä itsessään ei sovi vähätellä. Tarkoitan tällä luonnollisesti kansakunnan mahdollisuutta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Ainoa virallinen ja merkityksellinen väylä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoihin on eittämättä mahdollisuus kouluttautua, saada oppia maailmasta, yhteiskunnasta ja omista mahdollisuuksistaan – sekä luonnollisestikin oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Tätä nykyä nämä taidot ovat meillä suomessa päivän selviä taitoja. Valtaosinhan me kaikki osaamme lukea, kirjoittaa ja selvittää yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden todenperäisyyttä, lähteitä ja olettamuksia. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin.

Kansanuutisten artikkelissa ”Kohti punavihreää hallitusta” 19.1.2018, Vasemmistoliiton Puheenjohtaja Li Andersson toteaa, että ”Meidän tehtävämme on olla se taho, joka pystyy toteuttamaan tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja luokkanousun mahdollistavia periaatteita”. Tämän lisäksi Andersson toteaa myös, että ” – -Entä jos pyrittäisiin luomaan yhä enemmän avoimen tiedon rajapintoja, ” ja ” – – Tieto olisi tasapuolisesti kaikkien toimijoiden saatavilla. Vasemmistolaisesta näkökulmasta tämä tarkoittaisi radikaalin tasa-arvoista elinkeinopolitiikkaa.”

Tämä varmasti kuulostaa silkalta peruskauralta kaikkien politiikkaa vähänkin seuraavien katsantokannassa. Mutta Anderssonin sanoissa on merkittävä vivahde näin sisällissodan satavuotispäivien kynnyksellä; Oikeiston synkkä historia taipui pitkälle 1960 – luvulle asti ilman – että kukaan sitä millään tavoin kyseenalaisti ääneen. Vielä 1960 – luvun puolenvälin tienoilla suomalaisen politiikan oikeistosiivessä kohistiin kuinka opinahjon ulottaminen proletaarin/työväenluokan pahnoille asti laskisi sivistyksen (oikeammin siis, menestyneen kansanosan oikeutta alistaa heikommin toimeentulevaa kansanosaa) mittaa ja johtaisi lopulta sivistyksen romahtamiseen.

MIHIN OIKEISTOAJATTELU PYRKI?

Kansan koulutustasoa haluttiin kuitenkin nostaa, ja noihin aikoihin todettiinkin kokolailla yhtänäisesti, että se ei onnistu järjestelmällä, jossa osa koulutuksesta on maksullista. Koulutuksen maksullisuus olisi ollut Oikeiston puolella täysin loistava ratkaisu, koska köyhä proletaari/työväenluokka ei ilman rahaa olisi kukkoilemaan tunkiolle päässyt. Tämä olisi mm. tarjonnut mahdollisuuden työllistää osaamattomia, kouluttamattomia kansalaisia vaikka minkälaisissa oloissa ilman, että kukaan heidän asiaansa olisi lähtenyt mihinkään suuntaan ajamaan. Hyvänä verrokkina voimme seurata tämän päivän keskustelua siitä, kuinka tietyillä ihmisillä – jotka ovat itsensä tietynlaiseen jumiin yhteiskunnassamme ajaneet – ei pitäisi olla minkäänlaisia oikeuksia yhtään mihinkään ilman täysimääräistä häpäisyä ja ihmisarvon pois ottamista.

Vasemmisto halusi siis järjestelmän, joka takaisi tasa-arvoiset oppimahdollisuudet kaikille. Oikeistossa tämä nähtiin sivistystä halventavana toimenpiteenä – varmastikin juuri siitä syystä, että riskinä asiassa oli, että työtä tekevien tietoisuuden lisääntyessä, myös heidän tarpeensa saada aikaan muutosta omiin työoloihinsa muuttuisivat rajusti. Tämä johtaisi luonnollisestikin laillistetun kaupunki(maa)orjuuden, työn teettämisen likimain palkatta kuutena päivänä viikossa ilman minkäänlaista sopimusyhteiskunnan väliintuloa sellaiseksi, jossa luut, lihakset ja veri saisivat osakseen myös aivot ja yleisen moraliteetin tarkastelukynnyksen. Ei siis ihme, että oikeistolle koulutus oli ja on – edelleenkin ongelmallinen tekijä. Ei myöskään ole ihme, että vielä tänäkin päivänä valtaosa parhaista aivoistamme nojaa vahvasti vasemmistolaiseen ideologiaan.

Ei sovi myöskään unohtaa, että oikeistolla oli näppinsä pelissä kun puhuttiin naisten ehkäisypillereiden tulosta suomalaisten naisten ulottuville. Oikeistopuolella tämä nähtiin uhkana uuden uljaan työreservin muodostumiselle maassamme. Niin, mitä siitä seuraisikaan, jos naiset saisivat itse päättää vartaloistaan, ehkäisyasioistaan ja ennenkaikkea lisääntymisestään – ilman, että työväki jatkaisi hiljaista lisääntymistään osaksi mykkää tehdaslinjastoa.

Nyt varmaan joku saattaa ajatella, että peruskoulun ja sisällissodan väliin jää melkoinen ajanjakso – eli tuskin noilla kahdella asialla mitään tekemistä keskenään on – mikä on varsin kestämätön ajatus, koska – –

Kun mietitään lähtökohtaisesti syitä, joiden alku enteili sisällissotaa – sekä sittemmin paremmin tunnistettavaa – punaisten ja valkoisten välistä nujakointia voinemme varmaan todeta, että Oikeistopuolella elämöinyt valkoisten ryhmä oli jo tuolloin 1917 – 1918 aikavälillä sitä mieltä, että mäkitupalaisten, renkien, loisten ja torppareiden sivistäminen – jonkinlaisena valtaapitävien poliittisena konsensuksena olisi kaikinpuolin subventiosivistystä, koska leipäpala ja isännän vitsa nämä em. ihmiset piti täysin tyytyväisenä – ainakin isännän itsensä mielestä. Tosiasiassa – peruskoululla on kaiken kanssa tekemistä, mitä tulee tasa-arvon kehittymiseen suomessa. Ja vaikka sitä miten vääntäisi, ei oikeisto sivistystä ”tavan’ kansalle olisi antaa halunnut”.

MAALAISLIITTO JA VASEMMISTO?

Hieman yllättäen suomalaisen peruskoulu-uudistuksen takana hääri Maalaisliiton Johannes Virolainen. Tosin Virolaisen syvin motiivi lienee ollut sama kuin niin monella muullakin poliitikolla – seuraavan kauden varmistaminen, mutta se mitä Virolainen kuitenkin Vasemmiston ajatuksen mukaisesti laittoi liikkeelle oli koulutusmahdollisuuden jakautuminen asuinkunnasta, vanhempien varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta ja näiden mahdollisuuksien edistäminen kaikkien suomalaislasten etua ajavaksi asiaksi; peruskouluksi. Oikeisto oli vielä tässäkin vaiheessa asiaa vastaan, mutta taipui lopulta rankan sosiaalisen paineen alla.

Suomen Lappia myöten peruskouluun meneminen mahdollistui siis 1970 -luvun alkupuolella. Tämä mahdollisti kehityksen leviämisen kaikkiin nurkkakuntiinkin rakkaassa suomalaisessa yhteiskunnassamme. Aivan viime vuosien aikana suunta on kuitenkin alkanut kääntymään sinne mistä lähdimme liikkeelle – ja jälleen kerran oikeistopuolelta ajetaan alas oppimisen mahdollisuutta kaikille suomalaisille lapsille.

Kokoomuksen toiveissa välkehtivä maksullinen jatko-opinto suunnitelma, yksityiset oppilaitokset sekä yliopistoiden painottaminen kopiokoneita vastaavalle tasolle ovat menneet eteenpäin porvarihallituksen myötä. Maalaisliiton Virolainen pyörii haudassaan vähintäänkin yhtä villisti kuin Urkki-vainaa, ellei sitten hieman villimmin – kun katsotaan mihin mittasuhteisiin Keskustan poliittinen mandaatti on keskustaa vienyt ja vie parasta aikaa; Kokoomuslainen politiikka on keskustalaista politiikkaa – eikä keskustalla ole enää muuta ajettavanaan kuin Kokoomuslaisia ajatuksia. Perussuomalaiset ovat heittäytyneet vahvasti tähän kelkkaan mukaan ja puolueen eriytyminen kahteen haaraan (siniset ja persut) tuntuukin näin jälkeenpäin katsoen eräänlaiselta silmänkääntötempulta, jolla jonkinlainen äärisuperhyperoikeistopopulistinen varjopuoluekollektiivi sai lonkeronsa ujutettua likimain kaikkiin yhteiskunnallisiin instansseihin.

Oikeiston tavoitteena on nyt – niinkuin ennen peruskoulu-uudistustakin, koulutusreformin kehityksellinen ylläpito. Nyt käynnissä oleva koulutusreformi tulee olemaan kokonaisvaltainen. Se sisältää uudistuksia opetussisältöihin ja opetuksen jakautumiseen oppilaitoksen sekä työharjoittelun välillä, rahoitusmallin uudistuksen ja kahden nykyään toisistaan erillään olevan lain yhdistämisen. Samalla kun reformia on luonnosteltu on toteutettu myös massiiviset leikkaukset ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Huoli onkin suuri, että reformi toteutetaan ennemmin säästöt kuin koulutuksen laadun parantaminen keskiössä.

LOPUKSI.

Ajateenko Oikeistopuolelta edelleenkin siis esiin mallia, jossa huonon koulutuksen saanut, heikompi aines, kuten Saul Schuback (kok.) sen muotoili saadaan osaksi yhteiskunnan kehnoa linjastoa tuottamaan halpaa, helposti myytävää artikkelia tai kenties niin, että heidät voidaan tarvittaessa palkata palvelemaan paremmin toimeen tulevaa väestöä likimain ilmaiseksi – samaan tapaan kuin 100 vuotta sitten. Onko meillä edessämme uusi torpparien, mäkitupalaisten ja loisten aikakausi, jota edistetään kokolailla pienin liikkein mutta vakaalla ajatuksella juuri erinäisten perusarvojen heikentämisten kautta? Toivon todella että näin ei ole – mutta kun yhteiskunta, jossa me elämme alkaa olemaan näin jakautunut poliittisesti, taloudellisesti ja hyvinvoinnin saralla – on pelottavin tulevaisuuden skenaario paluu menneisyyteen.

Mielestäni meillä ei ole varaa palata siihen harmaaseen todellisuuteen, jossa ihmisarvo ikäänkuin vain livahtaa pois osana ymmärtämättömyyttä. Koulutus ja mahdollisuus oppia kirjoittamaan, lukemaan ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa ovat osa turvallista ja kehittyvää tulevaisuutta. Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja siksi näiden asioiden vuoksi pitää jokaisen tuntevan, ymmärtävän ja älykkään suomen kansalaisen pitää meteliä. Taaksepäin pitää voida katsoa, pitää uskaltaa katsoa – ja menneestä pitää uskaltaa oppia, koska ilman menneisyyttä me emme voi koskaan myöntää toimineemme oikein tai väärin. Pahinta mitä Suomalaiselle yhteiskunnalle voi tapahtua on – että me heikennämme heikoimmassa asemassa olevien kansalaistemme asemaa ja arvotamme vastaisuudessa heidän arvonsa omista lähtökohdistamme, emmekä me enää näe heitä ihmisarvoisina kansalaisina. Kyky oppia, kyky ymmärtää ja kyky hyväksyä erilaisuutta on meille Suomalaisille valtava pääoma.

 

Julkaissut anttiolavisalonen

Olen Sote - palveluita sivutoimisena yrittäjänä tuottava perheenisä Nokialta. Perheeseeni kuuluu vaimo, kaksi täysi-ikäistä lasta ja iso liuta lemmikkieläimiä. Vapaa-aikanani luen, kalastan, metsästän, kehitän yritystäni mutta keskustelen myös ahkerasti politiikasta, maailman ilmiöistä sekä menosta. Olen kiinnostunut mielenterveydestä, sote - palveluiden toimimisesta, kielestä, filosofiasta, hyvinvoinnista ja muista yhteiskunnallisista asioista. Poliittinen kantani puoluetasolla on vaihteleva. Vain reilut päätökset, jotka tuovat ja luovat yhteistä hyvää kaikille suomalaisille ovat hyviä päätöksiä. Joitakin sellaisia päätöksiä pitää kuitenkin toisinaan tehdä, joiden myönteiset vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin, mutta tieten tahtoen ei koskaan pitäisi tehdä päätöksiä, joiden tarkoitus on esimerkiksi heikentää kansalaisten mahdollisuuksia. Mielestäni yritteliäisyys, osaamiseensa panostaminen, itsensä kehittäminen ja reiluus ovat sellaisia ydinarvoja, jotka kuuluvat Suomalaisuuteen. Mielestäni olisi myös reilua, että jos kansalaisella on hyvä suunnitelma ja riittävästi motivaatiota sekä osaamista, pitää yritteliäisyyteen kannustaa. Mielestäni on myös eriarvoisen tärkeää, että ne heikommassa asemassa olevat Suomalaiset ihmiset, joiden lähtökohdat eivät ole kovin hyvät, saavat myös mahdollisuuden menestyä elämässä, mikäli he asiaansa riittävästi panostavat. Perhe on minulle yhteiskunnassa tärkein arvo. Se keitä minun perheeseeni kuuluu on minun ja perheeni välinen asia. Se minkälaisia muiden ihmisten perheet ovat, on heidän asiansa. Minulle tärkeitä arvoja ovat yhteiskunnassa: - Edustuksellinen demokratia - Yrittäminen, suomalainen luonto. - Mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti oman toimintansa kautta, omaan hyvinvointiinsa - Mahdollisuus vaikuttaa omaan tulotasoonsa oman osaamisensa kautta. - Ilmainen päivähoito - Ilmainen perusopetus - Aitoon tarpeeseen vastaavat, kaikille kansalaisille mahdolliset perusterveydenhuollon palvelut. - Riippumatta taloudellisesta tilanteesta, mahdollisuus kouluttautua ammattiin/ylioppilaaksi. - Yhteiskunnan mahdollistama tuki jatko-opintojen suorittamiseen riippumatta kansalaisen tulotasosta. - Monituottajamallin mukaiset yhteiskunnalliset peruspalvelut, joissa painottuu muunneltavuus, ketteryys sekä kansalaisten aitoon tarpeeseen vastaaminen tarpeen edellyttämällä tavalla. - Hyvä vanhuus, sekä riittävät palvelut, jotka mukautuvat elämän iltapuolella hyvinvoinnin edellyttämällä tavalla. Mielestäni hyvä tulevaisuus on haaste, johon kannattaa panostaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: