talviaikaan siirtyminen.

..mitä se käytännössä tarkoittaa. Se tarkoittaa, että kelloja siirretään kuluvan vuoden kesää kohti tunnilla. Mutta mitä se tarkoittaa minulle. Minulle se tarkoittaa pimeyden alkamista virallistetusti. Vuosi sykähtelee ja yskähtelee viimeisiään. Kohta tulee räntää, pakkasta, lunta ja jäätä. Kaikkea sitä mitä minä olen odottanut melkeinpä 6kk. Mutta samaan aikaan se tuo mukanaan jonkinlaisen yleistyneen pahanolon aallon. Ihmiset ajattelevat vähemmän ja elävät enemmän pahan olonsa kautta. Perheväkivaltatapausten määrä suomessa kai kasvaa aina talvikuukausina äärimmilleen juuri pimeydestä johtuen. Se on tiettävästi pohjoismainen ilmiö, tai ainakin se on pohjoisen pallonpuoliskon oma ilmiönsä. Ihmisten pahoinvointi näkyy myös harkitsemattomuutena. Sanotaan helposti asioita, joita ei olle mitenkään mietitty sanottavaksi. On helppoa kääntyä itseensä kun ulkona on niin kovin pimeää. Meille nivelvammaisille ja univammaisille se tarkoittaa alati huonompia aikoja, kun nivelkivut eivät muutenkaan anna nukkua – ja siihen päälle kun ynnätään vielä nivelkipujen vaikeuttama yöaika. Mielenterveys on väistämättäkin kovilla.

Minuun talviaika on aina vaikuttanut myös niin, että minusta tulee väistämättäkin haluttomampi puhumaan omista asioistani. Sen sijaan mieleni tekisi jälleen öisille kaduille kuuntelemaan kaupungin valojen taukoamatonta, matalaa surinaa. Katselemaan kuinka varjo venyy katuvaloissa kauemmas ja palaa aina seuraavan lampun alle mentäessä osaksi minua. Olisi mahtavaa taas vaan olla. Laiskotella päivät pitkät muistikirjan kanssa ja hiippailla öisillä kaduilla kuuntelemassa maailman ääniä. Miksi minä kaipaan aikaa, jolloin minulla ei ollut suuntaa. Miksi minusta tuntui hyvätä vaellella tuolloin päämäärättä ympäriinsä. Ehkä se tavallaan on vaeltava sieluni, joka tuohon aikaan kaipaa takaisin. Kulkemaan öisiä katuja talviyöllä, mustassa pitkässä takissa, viininpunaisessa kaulahuivissa, mustissa suorissahousuissa ja maihinnousukengissä – olkalaukku askelia mukailevasti olalla keinahdellen. Pysähdyinköhän minä todella koskaan – ihan tosissani? Tosiasiassa taisin kirjoittaa äärimmäisen pienissä pätkissä kaiken sen mitä kirjoitin tuolloin. Muutama rivi kuuman kaakaon kanssa, muutama lause kahvikupposen ääressä. Ehkä sivun verran kaljatuopin tukemana. Punaviinin kanssa saattoi syntyä mitä vaan. Ehkä se tosiaan oli niin, että alkoholi voiteli kirjoittavien nivelteni vauhtia noihin aikoihin. On hyvä, että olen hukannut valtaosan kirjoituksistani johonkin. Joskus taannoin löysin vanhan kenkälaatikollisen kirjoittamiani runoja, ja ne olivat koruttoman rankkaa luettavaa. Omituista kyllä – lukiessani niitä palasin myöhäisnuoruuteni talvipakkasiin. Öihin katuvalojen alla. Hetkiin yökahviloissa, baareissa ja huoltoasemilla.

Oliko elämä silloin paljon helpompaa? Oliko silloin vapaampaa olla vapaa? Muistaisin jotenkin hämmentävästi kokeneeni silloin, että mikään ei ollut rajaamassa elämääni. Eivät helsinkiläiset, ei perussuomalaiset, ei yhtään mikään. Olinko kiinnostunut silloin mistään muusta kuin vapaudesta? Kommunistia minusta ei tullut, vaikka taisin olla aika vapaa. Eikä minusta tullut kyllä sosialistiakaan. Tuliko minusta humanisti? Vai säilytinkö sisäisen raivoni kirjoituksissani niin, että niistä ystäväni Friedrich voisi vielä olla ylpeä. Olenko minä riittävän nihilisti päästäkseni Nietzschen talliin hevoseksi? Muistaakohan ystäväni Friedrich minua enää? Hänellä meni syfilis aivoihin. Minä selvisin menemällä lopulta naimisiin maailman parhaan naisen kanssa, jolle tein myös nimikkokappaleen.

Ehkä niiden talvien pitikin loppua. Ehkä olikin tarpeen muuttaa Nokialle. Täällä on nyt niin pimeää, ettei näe pihalle, vaikka tosiasiassa on vasta harmaata. Tuulen kaluamat puut ja niiden oksat heiluttelevat luisia sormiaan ilmassa. Vielä kesällä tuuli nuoli vihreillä kielillään, puiden lehtinä lähipuistossa ilmaa. Nyt se on kaikki loppu. Talvi tulee ja hyvä niin. Minä taidan ehdottaa Tanjalle, että voisin lähteä tänä talvena kirjoitusreissuun Tampereelle. Tai Turkuun. Helsinkiin en mene. Helsinki ei ole ihmisten paikka. Siellä asuu pelkkiä pääjohtajia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s