Tänään Twitterissä seilatessaan saattoi jälleen kerran hieraista hitusen silmiään, mikäli sattui lukemaan erään oikealle sijoittuvan poliitikon twiitin, jossa pohdittiin taannoisen Juhannusriehan jälkimainingeissa, että pitäisikö suojeluskunta uudelleen lämmitellä puolustelemaan suomea räyhääviltä teineiltä. Mistä ihmeestä on oikein kysymys?

Kysymys on tietenkin Perussuomalaisten Samuli Vuotilan twiitistä, jossa hän uumoili, että Suomeen tarvitaan Suojeluskunnan kaltainen puolisotilaallinen, aseistettu järjestö liikkumaan kuntiin, jotta USA:sta tällä hetkellä tuttuihin mellakointeihin ei päädyttäisi kotosuomessa. Tämä jos jokin on tietenkin toivottavaa kaikilla rintamilla, mutta kuinka todennäköistä vastaavanlainen mellakointi suomessa olisi?

Uskoakseni meillä Suomessa poliisin käyttämät keinot rikollisia, rikkeitä tehneitä tai ylipäätänsä rikoksesta epäiltyjä vastaan ovat olleet tähän asti varsin maltillisia. Suomen poliisin toiminnassa ei juurikaan ole valittamista miltään osin. Toki mielipiteitä ollaan kuultu siitä, että Suomen poliisi olisi poliittinen toimija, mikä ei tätä viranomaiskentän lainvalvojaa tuntevana SOTE – alan ammattilaisena kyllä millään tavalla kosketa –  mutta tosiasiassa – mitä suojeluskunta sitten olisi?

* * *

 

Suojeluskunnan historia on värikäs. Loka–marraskuussa 1905 suurlakon aikana lakkoileva venäläinen santarmi- ja poliisilaitos eivät kyenneet ylläpitämään järjestystä, joten suomalaiset perustivat oman järjestyskaartinsa nimeltä Kansalliskaarti, jonka jäseninä olivat työläiset sekä porvarit. Myös ylioppilaat muodostivat Helsingissä tiistaina 7. marraskuuta 1905 suojeluskaartin. Tätä vaihetta ennen Suomessa ei juuri ollut minkäänlaista lakia silmälläpitävää, saati valvovaa instanssia. Joten siinä mielessä järjestystä ylläpitävä kaarti oli varmasti tarpeellinen.

Marraskuun manifestin jälkeen yleislakkoa aloitettiin lopettamaan, mutta kansan valitsemat sosiaalidemokraattiset ”senaattorit” olisivat halunneet jatkaa lakkoa, saadakseen voimaan yhteiskunnallisen ohjelmansa.

Perustuslailliset ja vanhasuomalaiset olivat tyytyväisiä manifestiin ja tahtoivat lopettaa lakon. Helsingin kauppiaat pitivät kokouksen, jossa he totesivat marraskuun manifestin palauttaneen maahan lailliset olosuhteet ja päättivät lopettaa lakon ja avata kaupat maanantaina kello 9. Tehtailijat ja käsityöläiset tahtoivat myös lopettaa lakon.

Suurlakon aikaan järjestystä valvovat kaartit olivat rakenteeltaan, jäsenistöltään ja järjestykseltään erilaisia kuin vuonna 1917, mutta suurlakon kokemukset olivat kyllä tuolloin syksyllä 1917 mielessä niitä perustettaessa. Suurlakon ajanjaksona venäläisiä viranomaisia avustaneet poliisit, kuvernöörit ja monet muutkin laitettiin eroamaan tehtävistään. Venäjän keisarin ja Suomen suurruhtinaan kuvia poistettiin julkisista rakennuksista ja tuhottiin julkisesti. Venäläiset santarmit karkotettiin.

Myös useissa muissa Suomen kaupungissa, Helsingin ohella, perustettiin järjestyskaarteja suurlakon aikana.

* * *

Vuosi 1917  ei sekään alkanut aivan sovinnaisissa merkeissä. Suomen sisäpoliittinen tilanne kärjistyi nopealla vauhdilla. Tilannetta leimasi elintarvikepula, kun maassa vallitsivat maatalouslakot sekä muut kunnallislakien takia järjestetyt lakot. Marraskuussa 1917 annettiin maalaiskuntien kunnallislaki ja kaupunkien kunnallislaki. Samaan aikaan annettiin myös kunnallinen vaalilaki ja laki kansanäänestyksestä. Tämä itsessään kärjisti tilannetta, koska nyt kaikilla kansalaisilla Suomessa oli – ainakin paperilla äänioikeus. Maatilojen väki protestoi tätä vastaan varsin näyttävällä lakkoilulla. Vuoden 1917 laeilla kuitenkin toteutettiin kunnallinen demokratia yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valittuine valtuustoineen. Maatilojen väki protestoi myös tätä vastaan, koska tämä antoi tavallaan äänioikeuden myös niille tiloilla työskenteleville henkilöille, joilla ei lainkaan ollut aiemmin sananvaltaa mihinkään.

Tästä lopulta seurasi, että maanviljelijät alkoivat perustaa maatalouslakkojen ja mahdollisten mielenilmausten vuoksi järjestyskuntia. Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa aktivistit perustivat taas palokuntia jääkärien kanssa mahdollisesti yhdessä toteutettavaa kansannousua varten.

* * *

Onko Suojeluskunnalla siis jokin sellainen tarkoitus, jolla suojellaan Suomea ja suomalaisia puolueettomasti tilanteessa kuin tilanteessa, ja ennenkaikkea – lainmukaisesti? Mikäli on uskominen aiempia Perussuomalaiset puolueen jäseniä, niin voi kyllä melko selkeästi todeta, että jostain muusta täytyy olla kyse.

Henkilökohtaisesti ajattelen, että suojeluskunnille oli oma aikansa ja paikkansa. Ne hoitivat tehtävänsä niinkuin hoitivat – ja kun ne lopulta lakkautettiin, niiden paikka jäi sinne minne se jäi. Jonnekin vuosien ja vuosikymmenten taakse historian kämyyn.

En ole täysin varma, että mitä ihmettä Perussuomalaisten päissä tälläkin hetkellä tapahtuu, mutta jotenkin he ovat jälleen kerran astumassa sellaisille alueille, joilla he eivät enää tunnista suuntaa. En usko, että suojeluskunta – perussuomalaisten haaveiden mukaisesti perustettuna olisi millään tavalla puolueeton ja suomalaisten asiaa ajava, vaan pikemminkin jonkinlainen perverssi jatke näennäisturvallisuudelle, jonka perussuomalaiset puolueena suomeen olisivat valmiit luomaan.

Itse luotan suomen poliisiin ja suomen poliisin puolueettomuuteen viranomaisena nyt ja jatkossakin.