Mihin Menet – Nokian Sote – palvelut?

 

Yhteenliittymäsuunnitelmat Mänttä – Vilppula – Juupajoen kanssa taputeltiin pakettiin.

Meillä Nokialla huokaistiin monen kuntalaisen suulla helpotuksesta, mutta samalla varmaankin moniin Nokialaisiin mieliin nousi epäilys siitä, että oliko ratkaisu sittenkään oikea.

Riskit liittymisen puolesta olivat jo ennalta tiedossa, mutta tiedossa olivat myös riskit sen suhteen, mitä voi seurata liittymättä jättämisestä. Kunnallispolitiikassa asiasta käytiin ja tullaan varmaan käymään jatkossakin keskustelua vielä pitkään.

Ei sillä, etteikö Nokialla muitakin puitavia asioita olisi – unohtamatta Jättikoulua ja sen sijoituspaikkaa, Viinikanniemen leirintäalueen kohtaloa, tilannettamme kaupunkina, jonka ohi on helppo kulkea ja kaikkea muuta mahdollista taivaan ja maan väliltä.

Mutta sote – palvelut ja niiden järjestäminen…

Miksi tapahtui näin, miksi ei lähdetty luomaan liitosta, miksi liitos olisi voitu luoda – kuka oli kaiken takana ja oliko kaiken takana yhtään mitään oleellista.

Oliko mielenkiinto Mänttä – Vilppula – Juupajokea kohtaan Marraskuussa 2017 lähtölaukaus jollekin sellaiselle, mikä johti vääjäämättä kohti selvitystyön aloittamista Nokian SOTE – palveluiden täysimääräisestä ulkoistamisesta Nokialla.

Ja vaikka tosiasia onkin, että järjestys asioiden hoidossa oli jotensakin kieroutunut, on lopputulos sellainen, että nyt meillä Nokialla on edessämme uusi huominen, jossa oletettavasti tulee olemaan enemmän kysymysmerkkejä kuin monessa muussa poliittisessa liikahduksessa – Nokian kunnallispolitiikan saralla pitkiin aikoihin.

…mitä tästä eteenpäin?

Nokian SOTE – palveluiden ulkoistaminen ei suinkaan ollut ajatuksena täysin susi. Vaikkakin kokonaisulkoistukseen ryhtyminen itsessään ei ollut millään tavalla hyvä juttu.

Se mihin Meillä Nokialla olisi hyvä vastaisuudessa panostaa SOTE – palveluiden tuottamisessa olisi aktiivinen ja tehokas monituottajamalli – ja erityisesti sellainen monituottajamalli, jossa lisättäisiin pienten ja keskisuurten, motivoituneiden ja erikoistuneiden palveluntuottajien määrää sote – palveluiden saralla Nokian Kaupungissa, ja niin – että päävetovastuu sote – palveluiden tuotossa olisi jatkossakin Nokian Kaupungilla itsellään – unohtamatta tietenkään sitä, että osa palveluista voitaisiin tuottaa isojen terveysalan yritysten kautta.

Ratkaistavaksi jää, että mistä me saamme rahat sote – palveluiden tarjoamiseksi kuntalaisille Nokian Kaupungin alueella.

Ratkaistavaksi jää myös se, mihin suuntaan me Nokian sote – palveluiden tulevaisuuden näemme liukuvan.

Toivoa täytyy, että jatkossa suunnitelmia tehtäisiin tarpeen edellyttämällä tavalla, eikä muihin motiiveihin nojaten. Mitä ne ikinä sitten ovatkaan.

 

– Anttiolavi Salonen

Mainokset

Elina Lepomäen ulostulon ja Nokian Sote – palveluiden yksityistämisen yllättävä yhteys.

nokianvaakuna

Ei olisi ensimmäinen kerta kun vasta myöhemmin kevään kynnyksellä ymmärretään, että lumi ei pysy maassa kuin korkeintaan kesään asti. Sitten pitää jälleen odottaa seuraavaa talvea, jotta muistettaisiin millä leveysasteilla meillä suomessa asutaan. Koko suomi on – ei enempää, eikä vähempää kuin samoilla leveysasteilla kuin siperia tai alaska.

Ei olisi myöskään ensimmäinen kerta, kun kohtaamme tilanteen, jossa meitä ollaan kollektiivisesti vedätetty kahteen eri suuntaan. Elina Lepomäen ulostulo sote – ja maakuntauudistuksen romuttamiseksi saattaa olla ovelasti toteutettu jatko-osa Kokoomuksen jatkuvalle tarpeelle yksityistää kaikkinensa koko suomen verotusjärjestelmällä toteutettu palveluntarjonta.

Tämä kuulostaa kenties hieman omituiselta ajatukselta, mutta tosiasia on – että kävipä tässä nyt miten tahansa, niin yksityistämisen piiriin ollaan vahvasti sote – alalla menossa. Siitä ei kuitenkaan tiettävästi ole Sote – ja maakuntauudistusta vastustavassa, Elina Lepomäen ”pamfletissa” kuitenkaan kyse.

Kyse on oletettavasti sote – ja maakuntauudistuksen järjestelmällisestä kiertämisestä ja ns. ohituskaistan käyttämisestä Kokoomusvetoisen kunnallispolitiikan kautta. Toisinsanoen – pörssiyhtiöiden toteuttamasta shokkiaallosta koko sote – kentällä – ja erityisesti Kokoomuksen lempilapsen; yksityisen palveluntuotannon toteuttamisesti pörssiyhtiöiden kautta. 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että koska sote – ja maakuntauudistuksessa kunnallisten sote-palveluiden muuttaminen liikelaitoksiksi loisi yhtäältä kilpailutilanteen kunnallisten ja yksityisten palveluntarjoajien tarjoaman palvelun välille (ja saattaisi IHAN OIKEASTIKIN vaikuttaa palvelutuotannon hintoja laskevasti, ja tarjoten työntekijöilleen muutakin kuin ”eioota” -) voidaan tilanne ohittaa karsimalla välivaihe ja siirtyä suoraan yksityisten palveluntarjoajien monopolipalvelutuotantoon.  

Ongelmalliseksi onkin sote – kentällä havaittu, juuri yksityisen palveluntuotannon asiaa saarnaavien puolelta –  liikehdintä kunnallisten palveluntarjoajien liukumisesta suurena massana kohti omaa alustapalvelua, joka käytännössä ryhmittää em. palveluntarjoajat omaksi liikelaitoksekseen ja alkaa toimimaan isojen pörssiyhtiöiden tarjoamia sotepalveluntuottajia vastaan, luoden näin aitoa kilpailutilannetta sote -palvelukentälle.

Tämä luonnollisestikin olisi varsinainen ongelma – mitä tulee pääomasijoittajien asiaa ajavien asialle.

En epäile lainkaan etteikö sote – palveluita haluttaisi suomessa turvata. Lepomäen ulostulo oli kuitenkin juuri niin vaivalloinen kuin saattoi odottaakin. Tämän lisäksi Lepomäen ulostulosta saattoi lukea sen tosiasian, että se mihin ulostulo lopulta tähtäsi olikin vain ”viistokadun” luominen ja asian ”viranomaiskäytäntöjen” ohittaminen matkalla kohti sulavalinjaista yksityistämishanketta.

Tätä höystääkseen Kokoomuksen kärkinimet heittivät parhaat näyttelijänlahjansa peliin – luoden todellisen kummastuksen ilmekavalkaadin kaikkien mahdollisten medioiden etusivuille.

Ei voida olettaa, että Lepomäen latelema sumutus jäisi kuitenkaan tähän; ensi vuoden keväällä meillä suomessa on jälleen Eduskuntavaalit.

Liittyen juuri ensi vuonna järjestettäviin eduskuntavaaleihin – tämän päivän Yle – uutisissa uutisoitiin, että SDP on mennyt Kokoomuksen kannatuksen ohi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tämä kaikkinensa kertoo siitä, että tarvitaan ulospäin näkyviä taikatemppuja; jotain sellaisia, millä ne tähänkin asti Kokoomusta äänestäneet sairaanhoitajat, poliisit, pelastajat, palomiehet ja kaikki perustarpeiden toteutumisesta huolehtivat ammattilaiset palaisivat jälleen äänestämään tyhjiä lupailevaa Kokoomusta.

Tämä on kuitenkin vain eräänlainen sivujuonne Politiikan näytelmässä.

Päätarkoitus on sote – ja maakuntauudistuksen romuttaminen ja Sote – palveluita tarjoavien pörssiyhtiöiden esiinmarssitus sote-palvelukentille kautta koko suomen tasavallan.

Mitä tästä lopulta seuraa? Jo nyt voimme huomata, että kokoomuksen takalistoa nuolevien ääni on kasvanut huippulukemiin. Elina Lepomäestä ollaan leivottu uutta vapaussodan sankaritarta politiikan näyttämöllä ja koko kansakunnan sote – palvelujärjestelmän uudistajattarena.

Kukaan ei kuitenkaan esimerkiksi kysy, että miten kaikkien palveluiden yksityistäminen vaikuttaisi esimerkiksi reilun 250 000 sote – palveluita tarjoavan kunnallisen työntekijän taloustilanteeseen.

Yksityinen sote – palvelualan pörssiyhtiö ei suinkaan palkkaa 100% siitä väestä, jonka se jättää ”jälkeensä” yksityistämisen jälkeen.

Palkkausprosentti jäänee noin 55% – 70% hujakoille. Työehtosopimukset, joita yksityiset pörssiyhtiöt sote – palvelualan toimipisteissään tarjoavat ovat myöskin melkoinen pudotus julkisen palvelun toimintaa pyörittävien palkkoihin.

Esimerkiksi sostes:n tarjoama alkupalkka sairaanhoitajalle on noin 400 – 500e pienempi kuukaudessa, kuin julkisella puolella. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 6000 euron ansionmenetyksiä vuodessa. Kuka enää haluaa tehdä kolmivuorotyötä sote – alalla, kun palkasta napsaistaan vuositasolla 5000 – 6000e pois? En usko, että kukaan.

On kuitenkin huomioitava, että Suomalaiseen sote – kenttään on ilmestynyt – ikäänkuin ihmeen kaupalla, erilaisia seure (seuturekry) – palveluntarjoajia, joiden lainvoimaisuutta ja sijaispulaa helpottavaa rakennetta ollaan vahvasti ajettu esiin juuri Kokoomuspäättäjien puolelta.

Seuturekryjärjestelmä on ajoittain ihan toimiva ratkaisu, mutta palkkatyötä tekevälle sote – alan ammattilaiselle sen tarjoama työ on kaikkea muuta kuin toimiva kokonaisuus. Palkasta napsaistaan keskimäärin 200 – 300e pois aina kun palkka maksetaan, vaikka työntekijä tekisikin täysin samaa työtä kuin vakinainen henkilökunta.

Mistä pääsemmekin jälleen vuoteen 2008 ja Jyrki Kataiseen. Vuonna 2008 Jyrki Katainen lausui, että suomeen tarvitaan n. 1,8 miljoonaa ulkomaalaista työntekijää. Seuraavana vuonna – pitkälti Jyrki Kataisen aloitteen pohjalta suomeen rahdattiin läjäpäin Filippiiniläissairaanhoitajia. Tätä ennen tapahtuneesta ei pidä lainkaan väheksyä sitä tosiasiaa, että vuonna 2007 suomalaiset sairaanhoitajat vaativat tuntuvaa ansiotulon nousua.  Vuoteen 2011 mennessä valtaosa filippiiniläissairaanhoitajista oli poistunut maasta, koska heille tarjottu työehtosopimus oli kehnompi kuin suomalaisten sairaanhoitajien työehtosopimus.

LOPUKSI

Minä en oleta, että tässä olisi kyse sairaanhoitajista. Minä oletan – että tässä on tosiasiassa kyse – kuten mainitsin jo aikaisemmin; kilpailutilanteen ohittamisesta ja oman edun tavoittelemisesta politiikan saralla. Elina Lepomäen ulostulo tuskin on tarkoitettu parantamaan suomalaisten sote-palvelutyöntekijöiden tilannetta, saati sote – palveluita käyttävien arkea.

Hieman yksinkertaistaen toteankin – että Elina Lepomäen ulostulo sote – ja maakuntauudistuksen tiimoilta ei ole mitään muuta kuin halpa poliittinen temppu, jossa ajetaan ohi kaiken mahdollisen vapaan kilpailun ja luodaan automaatti, joka tarjoaa vain monopoliasemassa olevien pörssiyhtiöiden tarjoamia sosiaali – ja terveyspalveluita.

Minun, Nokialla asuvan kansalaisen näkövinkkelistä tämä on vain suuremmassa mittakaavassa tapahtuvaa – Nokian sote – palveluiden yksityistämishanketta vastaava tapahtuma, jossa mitään konkreettista vaihtoehtoa palveluiden kokonaisvaltaiselle yksityistämiselle ei olla etsimässä. On vain täydellinen yksityistäminen, ja sen kilpailijana sote – ja maakuntauudistus.

Kokoomuksen näkövinkkelistä nämä kaksi kilpailevat keskenään – ja tämän mittaluokan osingoista, saatavista tai poliittisista pisteistä puhuttaessa, mikään ei saa muodostua esteeksi.

Ei edes sote – ja maakuntauudistus.

 

Anttiolavi Salonen

www.mielenkartta.com

 

Välipäivitys: Nokia, Mänttä-Vilppula ja Juupajoki. Tunnelmia nyt.

 

nokianvaakuna

Olen ottanut tähän aihealueeseen useasti kantaa. Mitä minä toivon Nokia, Mänttä – Vilppula, Juupajoen yhteenliittymäasiasta seuraavan? En tiedä. Minulla ei tosiasiassa ole minkäänlaista selvää kuvaa siitä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Se mistä juonnan ajatukseni, jotka siis – pääosin ovat vastaan em. liittymää, ovat kuitenkin lopulta vain yhdenlainen näköala tähän kuumaan aiheeseen, jota Nokian kaupungin sote – palveluiden ympärillä käydään. Minun kantani asiaan on, että en kannata yhteenliittymää. Ymmärrän kuitenkin, että asiassa on paljon ratkottavaa ja ratkaistavaa.

Se mitä minä toivon, että asiaa ratkottaessa huomioitaisiin olisi yhteiskunnallinen valveutuneisuus joka tämän asian ympärillä kohisee. On turha vedota siihen, että ratkaisut tehdään selvityksen pohjalta, asiantuntijoiden toimesta – kun käytännössä kaikki tieto, mitä asiaan liittyvistä epäkohdista, positiivisista puolista ja mahdolliseen palveluntarjoajaan liittyvistä kysymyksistä on kaikkien saatavilla jo valmiiksi internetissä, työpajoissa, paneeleissa ja useiden moniammatillisten ryhmien valmistelemissa paketeissa.

On hyvä tehdä selväksi, että minä en niinkään vastusta ulkopuolista palveluiden tarjoajaa. Minä vastustan epäreilua tilannetta johon tällainen ulkopuolinen palveluntarjoaja ajaisi esimerkiksi sote – palveluissa työskentelevien ihmisten tilanteen. Pelkästään se tosiseikka, että palkat tulevat putoamaan reilusti sote – palveluissa työskentelevien ihmisten kohdalla on mielestäni epäreilu tapa tuottaa palvelua Nokialla. Eikä tässä puhuta mistään pienestä pudotuksesta; pahimmillaan puhutaan vuositulojen pudotuksesta, joka vastaa noin. 6000e:a. Se ei ole mitenkään mahdollista, siihen meillä ei ole varaa kaupunkina, kuntana eikä varmastikaan kenenkään kohdalla – henkilökohtaisesti.

Tiedän, että tämä kuulostaa itsekkäältä ajatukselta; itsehän työskentelen Nokian kaupungin sote – palveluissa sairaanhoitajana. Mahdollinen palkan alennus koskisi siis juuri minua. Kyllä. Se on täysin itsekästä puhetta.

Minä ja ne muut, joiden palkkaa tämä koskee, ja jotka eivät halua, että heidän palkkaansa esimerkiksi vuositasolla lasketaan 4000 – 6000e, ovat siis itsekkäitä.

Olenkin sitä mieltä, että minulta pitäisi ottaa vähintäänkin perhe pois, lapset ja auto pois ja koti pois – puhumattakaan lemmikkieläimistä – koska minä en pysty näistä  6000e vuodessa pienemmällä palkalla enää huolehtimaan.

Enää tästä kuviosta ei puutu kuin se, että Saul Schuback palkataan Nokian Kaupungin väestökoordinaattoriksi puhumaan heikommasta aineksesta.   

Kuten olen aiemminkin maininnut, vaikkakin hieman poikkitelaisesti puoluekantaani nähden – Selvitys on mielestäni ihan ok. Puoluekantani kuitenkin tämänkaltaisen, omien aivojen käyttämisen mahdollistaa. Siitä syystä olen ylpeä puoluekannastani!

Riippumatta tästä kysymyksiä jää kuitenkin auki. Voidaanko esimerkiksi selvityksen jälkeiseen pyyteettömyyteen ja riippumattomuuteen luottaa? Ja ei – en minäkään järin mielissäni ole siitä, että selvitys tulee maksamaan hitokseen paljon. Meiltä kaikilta Nokialaisiltahan sekin on pois.

Lähinnä minua kiinnostaa, että mitä tahoja asiassa tullaan sote – palveluiden järjestämistä koskevissa asioissa kuulemaan. Toisinsanoen- onko selvitysprosessi talouden-, politiikan vai sotepalveluasiantuntijoiden – vaiko näiden kaikkien tarjoamiin lähtökohtiin nojaava? Mikä painaa selvityksessä siis eniten?

Sen verran olen saanut infoa asian tiimoilta, että ” – – selvitys lähtee Nokian kaupungin asukkaiden edusta. Talous on yksi osa-alue, toinen on työpaikat täällä, ja kolmas on ne palvelut – -” ja, että ”virkamiestaho kaupungilta ja ulkopuolinen asiantuntija.”

Miksi nämä olisivat siis ongelmallisia vastauksia? Koska asiaa ollaan mediaan vuotaneiden tietojen perusteella valmisteltu jo marraskuulta. Tai silloin ollaan oltu yhteyksissä Mänttä – Vilppula, Juupajoen suuntaan ja esitetty kiinnostumista/halukkuutta yhteenliittymistä kohtaan.

Tämä ei muuten olisi ongelmallista – mutta, demokratiaa tuntevana ihmisenä on pakko kyseenalaistaa tapahtumien järjestys.

Demokratiassa järjestys pitäisi mielestäni olla sellainen, että ensin järjestetään selvitys ja sitten ollaan kiinnostuneita mahdollisista yhteenliittymän suuntaviivoista – ei niinkään toisinpäin.

Minusta tämä kuulostaa juuri tästä syystä poliittiselta peliltä ja poliittisten tahojen ajamalta asialta, eikä niinkään julkisuuteen annettujen tietojen perusteella tehtävästä selvityksestä.

Loppukaneettini tälle blogimerkinnälle olkoonkin seuraavanlainen:

Minä kannatan vahvaa palveluiden monituottajamallia. Sellaista, jossa palveluita tuotetaan kunnan/maakunnan, isojen yksityisten yritysten ja pienten motivoituneiden palveluntuottajien toimesta.

Minä en kannata monipoliasemaa palveluiden tuotannossa; vaihtoehtoja pitää olla!

Oli palveluntarjoajamme Nokian Kaupungin sote – palveluiden osalta kuka tahansa tulevaisuudessa, tulee sen vastata aidosti palvelunkäyttäjien tarpeeseen.

Tämän hetkiset askelmerkit eivät puhu sen puolesta kovinkaan lupaavaa – että nyt kaavailtu palveluntuottaja välttämättä yksin, monopoliasemassa ollessaan tulisi palvelunkäyttäjien tarpeeseen vastaamaan.

Oli lopputulos siis mikä tahansa – on meillä kaikilla peiliin katsomisen paikka edessämme.

Nyt eteemme hahmotellut suuntaviivat kertovat meille kaikille jotain siitä todellisuudesta, joka on vasta aluillaan.

Tällaisen yhteiskunnanko me haluamme?

Demokratiassa meillä on mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkusuuntaan.

Vaaditaan siis selityksiä yhdessä. Vaaditaan päättäjiltämme aitoa tietoa siitä, mihin meidän verorahamme menevät ja mitä heidän päätöksistään meille seuraa. 

Toivotan onnea ja jaksamista kaikille kuntalaisille, päättäjille ja viranomaisille.

Valitkaa kaikilta osin paras mahdollinen tulevaisuus Nokian Sote – palveluiden tuottajaksi. Älkää kiirehtikö, antakaa asiallisesti arvokasta tietoa meille Nokialaisille – kertokaa mitä oikeasti tapahtuu ja ennen kaikkea – pysykää sanomistenne ja kuntalaisten asian ajajina ja hyvinvoinnin takaajina! Kukaan meistä ei halua muistaa teitä yhden helvetin huonon päätöksen tekijöinä.

Ja muistakaa se kaikista tärkein:

Me ansaitsemme parempaa.

 

Anttiolavi Salonen

Nokia.

Hoitajien Ylityökielto vaarantaa potilasturvallisuuden?

hoitotyö 3

 

Eilen tuli jälleen kerran hieraistua näin sairaanhoitajamiekkosena silmiään, kun Suomen suurimman sairaanhoitopiirin Johtava Ylilääkäri Petri Bono totesi, että

”Kunta-alan ylityö- ja vuoronvaihtokielto voi vaarantaa pitkittyessään potilasturvallisuuden – -”.

Pitäisikö jättää tämä nyt hautumaan tähän hetkeksi.

Vai toistetaanko vielä kertaalleen se mitä Johtava Ylilääkäri Petri Bono totesi?

”Kunta-alan ylityö- ja vuoronvaihtokielto voi vaarantaa pitkittyessään potilasturvallisuuden”.

Puolitoista päivää YLITYÖ – ja VUORONVAIHTOKIELLOSSA (ei saa teettää lisätyötä toisessa toimipisteessä, esim. sijaisena.) ja potilasturvallisuus vaarantuu?

No, mitenkäs se nyt olikaan niiden palkankorotusten kanssa?

Kieltämättä aika arvokasta työtä me hoitohenkilökunnan jäsenet teemme, jos YLITÖILLÄ ja VUORONVAIHDOILLA (ei saa teettää lisätyötä toisessa toimipisteessä, esim. sijaisena.) pidetään ihmiset turvassa, kunnossa ja elossa.

Kyllä tässä nyt taas koetellaan Hoitoalan ihmisten kiltteyden ja vastuuntunnon rajoja.

Tosin, tämähän ei ole millään tavalla uutta. Vuonna 2007, kun me hoitoalan ihmiset uhkasimme lakolla, syytettiin meitä ahneiksi, pikkusieluisiksi ja ennenkaikkea potilaiden hengen, turvallisuuden ja terveyden vaarantaviksi, lihaviksi – ja ennenkaikkea liian pienellä koulutuksella, liikaa vaativiksi työntekijöiksi. Muistaakseni vuonna 2007 KOKOOMUS lupaili tuntuvaa palkankorotus – mikä ei koskaan sitten tapahtunutkaan.

Tapahtui kuitenkin seuraavaa; 

– Vuonna 2008 Jyrki Katainen vaatimalla vaati, että suomeen pitää luoda 1,8miljoonalle ulkomaalaiselle työpaikkoja. Tällä pohjustettiin uutta matalapalkka-alaa, johon esim. Juhana Vartiainen on myöhemmin ottanut vahvasti myönteisen kannan.

– Vuonna 2011, pääosin Kokoomuksen ja Jyrki Kataisen aloitteen pohjalta suomeen tuotiin Filippiiniläissairaanhoitajia tekemään ahneiden ja uhmakkaiden suomalaissairaanhoitajien työtehtäviä.

– Vuonna 2013 – 2014 Filippiiniläissairaanhoitajat olivat valtaosin kadonneet sairaanhoitotyötehtävistä, koska työnantajapuolen tarjoama  toimeentulo em. filippiiniläissairaanhoitajille oli (heikomman työehtosopimuksen varjolla) huonompi kuin kotimaisilla sairaanhoitajilla. Tätä ei oltu osattu odottaa; Filippiiniläissairaanhoitajat osasivatkin lukea ja keskustella suomalaisten sairaanhoitajien kanssa työehtosopimuksen sisällöstä!

– Vuosina 2013 – 2018 suomeen työskentelemään jääneet filippiiniläissairaanhoitajat ovat nyttemmin pääosin kelpuutettuja yksityisten terveysjättien lähihoitajiksi ja laitosapulaisiksi. Ja kuten arvata saattaa – heikommalla toimeentulolla kuin suomalainen lähi/perushoitaja tai laitosapulainen.

 

Mitä me siis tästä opimme?

Olisi ainakin hyvä muistaa, että vaikka kokoomuksen vaakunaan aina vaalien alla ilmestyykin sirppiä ja vasaraa tai melaa, tietokoneruutua, hirttoköyttä, partaterää… ihan mitä tahansa – niin ei. Kokoomus ei aja työtätekevien asiaa. Mutta koska Kokoomusta ei ihan kaikesta voi syyttää, niin meidän kannattaa nyt palata perustavanlaatuisen kysymyksen äärelle;

Mikä on ihmisten terveyden hinta? Onko se sellainen, jonka ylläpitämiseksi hoitajien pitää tehdä jatkuvasti ylitöitä, tai vaihdella toimipisteitä – jotta tarvittavat työtehtävät tulisi tehtyä?

Mikä on ihmiselle tarjottavan potilasturvallisuuden hinta? Onko se jotain sellaista, jonka ylläpitämiseksi hoitajien pitää tehdä jatkuvasti ylitöitä, tai vaihdella toimipisteitä – jotta tarvittavat työtehtävät tulisi tehtyä?

Mikä on ihmisen hengen hinta? Ja kenen vastuulla se on? Onko se yksittäisen työntekijän vastuulla? Työntekijän jolta edellytetään jatkuvaa joustoa työajan suhteen, ylitöiden muodossa, tai työntekemisen suhteen toisessa toimipisteessä vain, koska työresurssi halutaan pitää minimissä?

Vastaus näihin kaikkiin on; ei. Työntekijän vastuulla on tehdä työnsä niin hyvin kuin hän pystyy. Vastuu ei myöskään ole esimiehellä, eikä yksikön johtajalla.

Heidän tehtävänsä on resurssoida parhaan kykynsä mukaan työntekijöitä kentälle tekemään tätä tärkeää työtä.

Vastuu tästä kaikesta on lopulta siinä – miten me näemme koko SOTE – kentän merkityksen.

Jos ratkaisu vuodesta toiseen on, että säästöä luodaan tekemällä vääryyttä, jättämällä hoitamatta, siirtämällä vastuuta työntekijöiden niskoille niissä kysymyksissä, joihin vastaaminen on työntekijän ihmisarvoa, itsemääräämisoikeutta ja ammattitaitoa halveeraavaa, niin silloin meillä kenelläkään ei ole hyvä olla.

Me hoitotyötä tekevät ihmiset emme paljoa pyydä.

Me vastaamme ihmisten hyvinvoinnista, ihmisten terveydestä ja kaikkien julkisuuteen levinneiden asiantuntijalausuntojen perusteella myös ihmisten hengestä.

Eikö se ole riittävä syy vaatia ansaittua arvostusta yhteiskunnassa?

 

 

Anttiolavi Salonen, 

www.mielenkartta.com

Aktiivimallin todellinen tarkoitus?

eduskunta2_750

 

Aktiivimallia vastustetaan ja kannatetaan. Se on selviö, mutta mikä on aktiivimallin todellinen peruste? Useimmiten oikealta puolelta satelevat selitykset ovat kutakuinkin sitä luokkaa, että vapaamatkustajien aika tulee nyt jättää taa ja eteenpäin on mentävä uutena, tehokkaana suomena, jossa jokaisen ihmisen yhteiskunnalle tarjoama työpanos merkitsee. Tämän soisi olevan aktiivimallin taustalla todella, mutta onko asia näin?

Vuonna 2013 Juhana Vartiainen esitti, tuolloin VATT:n ylijohtajan asemassa, että suomeen pitäisi luoda uusi matalapalkka-alojen ryhmä, jossa työskentelisi matalapalkkaisia, hanttihommiin tarkoitettuja ihmisiä. Toisinsanoen ns. ”heittopussi” – ihmisiä, joilla ei olisi työehtosopimusta – joka takaisi esimerkiksi riittävän toimeentulon tai juurikaan mitään muuta, kuin aseman kiire – tai sesonkityöhön tarvittaessa kutsuttavina ihmisinä. Jo tuolloin nousi esiin äänenpainoja, joissa tavallaan kyseenalaistettiin tällaisen mallin laillisuusperiaatteet. 

Näillä kiireapulaisiksi ja sesonkityöntekijöiksi kaavailluilla ihmisillä ei olisi todellista tarvetta työtehtävien kentällä vaan he pikemminkin työskentelisivät ikäänkuin sellaisina ylimalkaisina ”jokapaikan höylinä”, joita voitaisiin tarvittaessa rekrytoida tekemään matalapalkkaisia työtehtäviä esimerkiksi puhtaanapito-, järjestys – tai hoiva – ja hoitopalveluiden apukäsinä aina, kun tällaiselle työntekijälle tarvetta olisi, mutta myös kaupan alalle joulu-, juhannus-, vappu- tai mihin vain mahdolliseen sesonkiin avustaviksi työntekijöiksi.

Nyt melkeinpä viisi vuotta myöhemmin – Juhana Vartiainen, (kok.) nyttemmin lainsäädäntötyötä tekevänä, kansaa edustavana, ja kansan asioita ajavana tahona – hoitaa yhä edelleenkin tätä samaista asiaa eteenpäin.  Mutta mistä tämä Aktiivimalli on alunperin lähtöisin?

Jyrki Katainen. Mies, nimi. Historia. Muistatteko?

Jyrki Katainen (kok.) kaavaili jo vuonna 2008, että suomeen tarvitaan matalapalkka-ala joka työllistää 1,8 miljoonaa ulkomaalaista työntekijää.

Katainen ei onnistunut.

Tätä yritettiin meillä sote – alalla. Filippiiniläissairaanhoitajat olivat kuitenkin sen verran fiksua porukkaa, että eivät pääasiassa suostuneet tekemään likimain 5e huonommalla palkalla sairaanhoitajan töitä kuin suomalaiset sairaanhoitajat – ja valtaosin he sitten suomesta poistuivatkin. Mutta yritys oli kova. Ja on vielä tänäkin päivänä.

Tällä hetkellä ne filippiiniläissairaanhoitajat, jotka eivät suostuneet huonommalla tes:llä sairaanhoitajan työtä suomessa tekemään- päätyivät siivousalalle tai lähi/perushoitajan työtehtävien pariin, likimain mitättömin palkoin – josta vielä epäpätevyysalennuksen varjolla leikattiin 5 – 7% kerralla, joka kuukausi.

Yllättäen valtaosa epäpätevistä filippiiniläissairaanhoitajista kelpasikin sairaanhoitotason puhtaanapitotyöntekijöiksi monikansallisten, hoiva- ja hoitopalveluita tarjoavien pörssiyhtiöiden leipiin.

Tie ei siis aivan auennut ainakaan meillä sote – palvelualalla Kataisen aloittaman matalapalkka-alapyrkimyksen myötä. Väliin mahtui monia erinäisiä kommentteja heikompiosaisesta aineksesta (Saul Schuback, Kokoomus) ja lopullisesta iskusta, joka tuli ikäänkuin Juha Sipilän suunnalta, mutta käytännössä kuitenkin Kokoomuksen tarpeesta muodostaa uusi matalapalkkaihmisluokka.

Tarvittiin uusi ihme.

Ja se ihme oli SOTE – ja maakuntauudistus, jota sokeroitiin ennalta KIKY – sopimuksella, jonka tulevaisuuden historiaa pohjustettiin Aktiivimallilla, jonka kautta taasen mahdollistettiin mm. sote – alojen rankka palkkaharmonisaatio, eli palkkojen romahtaminen alaspäin tulevina vuosina – jolla taasen tähdättiin koko sote – kentän siirtoon pörssiyhtiöiden hallintaan.

Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Eikä tämä kosketa pelkästään sote – alaa. Leikkurin ja niittopuimurin alle joutunee lähipäivinä/kuukausina/vuosina koko yhteiskunta.

Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtajana toistaiseksi toimiva ja maaliskuun alussa OP Ryhmän pääjohtajana aloitteleva Timo Ritakallio puolusti Ylen Ykkösaamussa sunnuntaina suomalaista ”osittain rahastoivaa” eläkejärjestelmää.

Ylen Ykkösaamun haastattelun aikana Pääjohtaja Ritakallio ilmaisi useita kertoja toiveensa, että Suomeen saataisiin muuttamaan lisää työvoimaa ulkomailta. Tähän kun ynnätään kaiut joita pitkin suomennieme tällä hetkellä satelee mm. työnantajapuolen käsityksistä sitä kohtaan mikä on riittävä toimeentulo – voimme olla varmoja, että Aktiivimalli ei jää ainoaksi työtätekevien asiaa heikentäväksi laukaukseksi.

Nyt olen varma, että joku ajattelee, että ”onpa tuo Salonen tyhmä! Eihän Aktiivimallilla ole mitään tekemistä palkansaajien asian kanssa.” Mutta miten on?

Kiima pienipalkkaisuutta kohtaan oikeistomielisessä puoluekoneistossa kasvaa huimaa vauhtia. Juhana Vartiainen ajaa sinnikäästi eteenpäin matalapalkkayhteiskuntaa tai ainakin sellaista yhteiskuntaa, jossa meillä olisi matalapalkkainen yhteiskuntaluokka, Jyrki Katainenhan tätä kohtaan jo selkeää vetoa esitti – keskimäärin 10 vuotta sitten, ja nyt  Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Timo Ritakallio on lähtenyt läikyttelemään bensaa liekkeihin. Unohtamatta tietenkään Björn Wahlroosin lukuisia erinäisiä lausuntoja, joiden tarkoitusta tuskin tarvitsee sen kummemmin avata.

Aktiivimallia vastustavat käytännössä kaikki, jotka ymmärtävät mihin tällä kaikella tähdätään.

Tarkoitus ei ole ainoastaan tehdä työtä tekemättömien elämäntilanteesta mahdollisimman vaikeaa vaan vähentää henkilöstömenoja maksettavien palkkojen muodossa jokaiselta työtä tekevältä saralta. Aktiivimallilla alistetuista ihmisistä saadaan tulevaisuuden oikeistohegemoniaa ajatellen sopivia rikkureita poliittisiin lakkoihin ja ulkomailta haalitut halvemmat työntekijät voidaan helpostikin rekrytoida toteuttamaan tätä samaa kaavaa pelottelemalla heitä esimerkiksi maasta ulosheittämisellä. Meneekö tämä minulla ylitse. En tiedä. Olisi kiva nähdä jotain myönteistä tämän päivän politiikassa, mutta käytännössä myönteisen näkemiseksi varatut paukut alkavat olemaan lopussa.

 

Anttiolavi Salonen

Kuka kiirehti ja miksi. Mänttä-Vilppula, Juupajoki ja Nokia. Kenen ehdoilla mennään?

nokianvaakuna

 

Se tuli SOTE – työntekijöille yllätyksenä, mutta samaan aikaan, sitä oltiin osattu jo tovi odottaakin. Kilpailukykyuudistus tai sopimus – leikkasi pienipalkkaisilta ja naisvaltaisilta aloilta oleellisia toimeentulon euroja.

Ei ehtinyt mennä vuottakaan, kun meillä Nokialla oltiin tilanteessa, jossa pienipalkkaisia sote – alan työntekijöitä oltiin sysäämässä vielä vähän ahtaammalle.

Siirto Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen tapahtuisi salamasotamaisen tehokkaasti, ja tieto prosessin kehittymisesti annettiinkin vain 4 päivää ennen ensimmäistä siirtoa. Mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Mitään ei vielä oltu kuulemma päätetty ja asia menisi selvitykseen palveluiden järjestämisestä. Vallitsi melkoinen sekaannus, sekasorto ja epätiedon ristiaallokko.

Meille annettiin hyvin vähän mahdollisuuksia sanoa asiaan yhtään mitään, vaikka tuskin sanominen yhtään mihinkään – yhtään millään tavalla olisi mitään aikaan saanutkaan.

Yht’äkkiä esiin nousi kuitenkin jos jonkinlaisia asian puolesta puhujia, jotka pitivät yhteenliittymän toteutumista hyvänä asiana – ja nimenomaan niin, että kun asia toteutuu, niin kaikki muuttuu hyväksi. Hyväksi kenelle? Ei ainakaan sote – alalla työskentelevällä ihmisille.

Tuli hieman sellainen tunnelma, että tämähän taitaakin olla jo valmis paketti, joka nyt vain sitten tapahtuu. Vaikka mitään ei siis ollut vielä päätetty.

Tämä vaikutti ensi alkuun varsin kummalliselta toiminnalta, mutta samaan aikaan kyseessä oli varmastikin politiikan arkipäiväinen ilmiö.

Se, että tällaisilla poliittisilla siirroilla tehdään kuitenkin lopulta hallaa sote – palveluita käyttäville asiakkailla, sote – palveluiden parissa työskenteleville työntekijöille ja lopulta koko järjestelmälle – on kuitenkin mielestäni osoitus jostain muusta kuin kuntalaisten asian ajamisesta kunnallispolitiikan taholta. Mahdollisesti kyseessä on jopa jotain sellaisesta, jonka ääneen lausuminen on rumaa, harmittavaa ja jo jossain määrin tavattoman epämiellyttävää.

Nyt kolme päivää myöhemmin tuntuu varsin absurdilta ajatella, että asiaa oltiinkin vähä vähältä rakenneltu jo marraskuulta 2017 asti. Tuolloin Nokian suunnalta oltiin oltu Mänttä – Vilppulan suuntaan yhteyksissä siirtymää silmällä pitäen. Ja yht’äkkiä – täysin ilmoitusluonteisesti tilanne olikin jo käsillä. Vaikka mitään ei siis oltu vielä päätetty ja asia oli vasta menossa selvitykseen. Paketti alkoikin aueta jotensakin kieroutuneissa tunnelmissa, koska selvitystyön kautta oli tarkoitus selvittää asiaa, joka ulkopuolisen silmin vaikutti (yhä) enemmän kuin selvästi jo valmiiksi päätetyltä päätökseltä, joka nyt sitten vain toteutettaisiin!

Se mikä minua kiinnostaa tässä tilanteessa todella on, että kenen etua tällä siirtymällä ajetaan? Mikä perustarkoitus Nokian kaikkien sote – palveluiden myymisellä PIHLAJALINNA Oy:lle tulisi olemaan? Kuka hyötyisi  eniten Nokian kaikkien sote – siirtymisestä juuri Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen?

Äärimmäinen perustelu tähän on, että me tarvitsemme seinät, jotka maksavat yli 30 000 000 euroa, eikä meillä ole tähän varaa itsenäisesti ryhtyä. Tämä on hyvin ymmärrettävää, mutta toisaalta STM:n hallitusneuvoksen ilmoitus siitä, että Nokian liittyminen ”Mänttä-Vilppulan ja Juupajoen sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistoiminta-alueeseen” on keinotekoinen ja mahdoton ”voimassa olevan lainsäädännön näkökulmasta”.

Toisinsanoen, asiaa oltiin tiettävästi valmisteltu jostain muista kuin lainsäädännöllisistä lähtökohdista katsoen. Tai siltä tämä ainakin minusta näyttää.

Ainoa muu lähtökohta, joka minulle nousee mieleen – josta asiaa ollaan kenties oltu valmistelemassa voi olla poliittinen ja ennenkaikkea poliittisesti sidoksissa olevaa taloudellista etua ajava lähtökohta.

Tiedossa on tänä sunnuntaina, että 5. helmikuuta asian tiimoilta järjestetään valtuustoinfo ja myöhemmin vielä erillinen äänestys jonka tulos ratkaisee asian tiimoilta jotain äärimmäisen oleellista.

Sairaanhoitajana ja Nokian Kaupungissa asuvana sekä työskentelevänä kuntalaisena olen enemmän kuin huolissani tilanteesta.

pakkolaki

Kuulun ammattiliitto TEHY:yn ja olen aktiivinen kunnallispolitiikan kommentoija Nokian kaupungissa. Henkilökohtaiseksi tämän asian minun kohdallani tekee juuri se, että uhkana tässä nyt tapahtuvassa siirroksessa on henkilökohtainen elintason romahtaminen työehtosopimuksen mahdollisesti muuttuessa KVTES:stä Pihlajalinna Oy:n työehtosopimukseksi, joka siis on AVAINTES.

Kävin asiasta aiemmin keskustelua ja TEHY:ä edustavalta taholta sain kuulla, että muutos asiassa tuskin tapahtuu kovin vauhdikkaasti. Muutos saattaa tapahtua vasta muutaman vuoden kuluttua, mutta tapahtuu silti. Muutosta on kokonaisuudessaan vaikea ennustaa. Vanhoina työntekijöinä uudelle työnantajalle siirtyvät työntekijät voivat mahdollisesti neuvotella itselleen jotain (mikä tuskin onnistuu missään yhdessäkään pyrkimyksessä neuvotella tarjottua parempaa, koska jonoa töihin tiettävästi riittää) mikä mielestäni kuulostaa samalta kuin, jotain sellaista mitä uusi työnantaja nyt on valmis neuvottelemaan.

Minulle tästä ensimmäiseksi muodostuu ajatus löysässä hirressä roikkumisesta ja huonojen uutisten jatkuvasta odottelusta. Minä en ihan syystä usko, että paikallinen sopiminen, tai työpistekohtainen sopiminen palkoista ajaa yhdenkään ammattiryhmän etua, eikä varsinkaan pienipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla. 

Mutta välittääkö Nokian kaupungin tämän hetkinen poliittinen rintama sote – henkilökunnan asiasta? Näytöt eivät ole kovin lupaavia.

Minkälaista poliittista tahtoa asiassa siis on. Kenen etua sote – kentän kokonaisvaltainen yksityistäminen Nokialla ajaisi? Tokihan säästöjä voidaan luoda isoissakin määrin, kun palkat putoavat ja palvelut muuttuvat enemmän maksullisiksi, mutta onko se sitä mitä me juuri nyt tarvitsemme? Talouspoliittisesti ajatellen varmastikin on, mutta korjaantuuko talous sillä, että ihmisten käyttövaroja riivitään alemmas? Me olemme kuitenkin kohtuullisen suuri kuluttajien ryhmä Nokialla – me sote – palvelun työntekijät.

Yhtälailla, me olemme myös kohtuullisen suuri poliittinen voima, me sote – työntekijät. Edustammeko me sellaisia arvoja, joissa työntekijöiden elanto, toimeentulo ja turvallisuuden tunne on täysin mitäänsanomaton asia, joka voidaan heittää menemään vain, koska poliittista tahtoa tällaiseen on? Olemmeko me todellakin pelkkä menoerä kaikkien menoerien joukossa? Me emme tule olemaan ammattiryhmänä tämän muutoksen menestyjiä, eikä tämä muutos tule toteutuessaan olemaan meidän etuamme ajava, mutta jonkin sellaisen tahon etua tämä mahdollinen muutos kuitenkin ajaa.. kenen ja miksi?

Toivon todellakin olevani väärässä, mutta huonoltahan tämä nyt kaikinpuolin vaikuttaa. Ei pelkästään meidän Sote – alan ammattilaisten kohdalla, vaan käytännössä kaikkien sote -palveluita tarvitsevien kannalta.

Tulevaisuus näytää ja asia on hyvä kuitenkin pitää pinnalla.

Voimme sitten joskus tarkastella, että kuka sanoi ja mitä sanoi – ja ennenkaikkea miksi.

Lapsiperhepolitiikkaa Nokialaisittain.

 

nokianvaakuna

YLE TV 1:n Suuri presidenttivaaliväittely oli eilen surullista katsottavaa. Ei vain siksi, että kaikki ehdokkaat olivat erimielisiä käytännössä katsoen kaikesta, mutta myös siksi, että kysyttäessä lasten, – ja nuorten syrjäytymisen uhasta nyky-yhteiskunnassa – nostettiin valtaosin ehdokkaiden puheenvuoroissa esiin talouspolitiikka.

Ymmärrän toki, mitä ehdokkaat yrittivät sanoa; kun taloudella menee hyvin, syrjäytyminen vähenee, kun taloudella menee hyvin – usko tulevaisuuteen paranee ja kirkastuu ja kun taloudella menee hyvin ihmiset rakentavat yhdessä hyvää tulevaisuutta.

Nämä ovat kaikki tärkeitä huomioita ja ennenkaikkea tosiasioita. Syrjäytymisriskit pienenevät kun yhteiskunnan talouspolitiikka toimii, ihmisillä on rahaa – eikä deflaatio vaani jokaisen mahdollisuuden vanavedessä.

Oleellisesti huomioni kuitenkin kiinnittyi siihen, että kukaan ehdokkaista ei millään tavalla huomioinut niitä jo valmiiksi syrjäytyneitä reilua 70 000 alaikäistä ja niitä 120 000 syrjäytymisvaarassa olevaa alaikäistä lasta tai nuorta. Tai, mikäli huomioi, en minä lastensuojelun parissa työskentelevänä (Psykiatrisena) Sairaanhoitajana tätä mahdollisuutena tai millään tavalla merkittävänä muutoksena parempaan päin huomioinut.

Presidenttiehdokkaiden keinot ja ymmärrys syrjäytymisriskin korjaamiseksi olivat likimain täysin sellaisia, jossa uimataidoton heitetään suoraan syvään päähän allasta – ja sitten vain toivotaan, että se uimataito jostain löytyy. (Todettava on, että hukkunut ihminen ei enää mitään yhteiskunnalle maksa, mutta tätä ei yksikään presidenttiehdokkaista ääneen lausunut.)

Hyviä huomioita asian tiimoilta esitti ainoastaan paneelin puheenjohtajana toiminut YLE:n toimittaja, joka likimain suorasanaisesti viisasi syrjäytymiseen liittyviä tekijöitä, kuten päihde – ja mielenterveysongelmat osaksi syrjäytymisasteen syvyyttä.

Huomionarvoista oli myös se, että YLE:n toimittaja oli perehtynyt aiheeseen niinkin hyvin, että hän totesi täysin ymmärrettävästi myös sen tosiseikan, että lapsen – tai nuoren päihde, – mielenterveysongelmat ja syrjäytymisen muut kerrannaisvaikutukset vaikuttavat myös em. lapsen/nuoren perheen hyvinvointiin, joka itsessään kiihdyttää syrjäytymisriskiä myös perheen muiden lasten parissa ja heikentää työssäjaksamis perheen aikuisten keskuudessa. Näihin asioihin presidenttiehdokkaat eivät millään tavalla ottaneet minkäänlaista kantaa eilis illan paneelissa.

 

TILANNE NOKIALLA. 

 

Viime vuoden puolella keväällä istuin Nokian Lukion auditoriossa kuuntelemassa luentoa Kannabiksen käytön tilanteesta Nokialla. Tuon luennon jälkeen olin asteen verran enemmän huolissani nuorison tilanteesta Nokialla. Lasten – ja nuorten ääni ei tuolloin kuulunut missään muualla kuin vaalipuheissa, joita valtaosin pitivät sellaiset tahot, jotka ovat sittemmin moneen kertaan kääntäneet takkinsa asian tiimoilta erinäisin vaihtoehtoisin liikkein, mutta myös ihan suoranaisesti hylkäämällä jos valmiiksi syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat lapset, nuoret ja heidän perheensä.

Syrjäytyneiden nuorten ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tilanteen lisäksi myös syrjäytymisvaaraa ennakoiva koulupudokkuus on meillä Nokialla tiettävästi lisääntymään päin.

Tämä tarkoittaa, että yhä useampi nuori ei lähde jatko-opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Tämä ei itseasiassa olisi kehittyvässä maassa, tai alkuteollisessa yhteiskunnassa ongelma, koska linjastolla pystyy kuka tahansa työskentelemään, mutta vauhdikkaasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa tämä tarkoittaa vauhdikkaasti kumuloituvaa  työttömien syrjäytyneiden ja päihdeongelmaisten joukkoa.

Eilen ilmoitettu Nokian Kaupungin SOTE – PALVELUIDEN ALASAJAMINEN ja siirtäminen Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen ei tule helpottamaan tilannetta millään tavalla. Edessä on rankkaa karsintaa työvoimasta ja ns. itsensä turhaksi tekevien palvelualustojen poistamisia kuviosta. Tämä tarkoittaa, että se vähäinenkin ennaltaehkäisevä tuki lasten, nuorten ja heidän perheidensä asian edistämiseksi tulee katoamaan jonkin ajan saatossa palveluvalikoimasta Nokialla. Näin on tapahtunut vastaavanlaisten liikeluovutusten yhteydessä toisaalla – ja näin tulee hyvin oletettavasti tapahtumaan myös Nokialla.

Viime vuoden puolella (kevät 2017) Nokialla oli jo valmiiksi syrjäytyneitä nuoria ja syrjäytymisuhan alla olevia nuoria reilut 100. Nyt tilanne on mennyt pahemmaksi. Eikä loppua tilanteen pahenemiselle ole näkyvissä.

Osaa Nokian Kaupungin päättäjistä tuntuu vaivaavaan ”Presidenttiehdokkaiden tauti”, jossa kaiken voi selittää niin, että kunhan talous saadaan kuriin, niin tilanne paranee kaikilta osin. Tämä on totta. Mutta se osa, joka ei kuulu tähän ”kaikkeen”, se jo valmiiksi menetettyjen lasten ja nuorten joukko kasvaa. Isoja asioita on odotettavissa ja päätöksiä tunnutaan tekevän pääasiassa talouden ehdoilla. Tämä ei ole huono asia ollenkaan – koska talous on tärkeää. Mutta mitä me olemme valmiita tekemään esimerkiksi Nokialla niiden jo tällä hetkellä syrjäytyneiden lasten -, nuorten ja heidän perheidensä asialle? Päätökset, joilla sote – palveluissa työskentelevien ihmisten työn teon mahdollisuudet vedetään minimiin eivät paranne yhdenkään sote- palveluita tarvitsevan kuntalaisen tai kansalaisen asiaa.

Seinät voidaan saada Nokialle mihin tahansa hintaan, mutta seinät itsessään eivät valtaosin tee työtä. Työstä kuuluu saada sellaista palkkaa, että sillä tulee toimeen, voi elättää perheensä ja huolehtia lapsistaan. Nokian Kaupungin sote – työntekijöiden siirtyminen Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen tulisi eittämättä johtamaan siihen, että KVTES muuttuisi AVAINTATES:ksi. Tämä tarkoittaa, että pudotus palkoissa tulee olemaan useita satoja euroja per. sote – työntekijä.

Muutamien julkisuuteen päätyneiden sanomisten ja lauseiden perusteella voimme jo nyt päätellä, että selvitystyö sote – palveluiden uudelleenjärjestämisestä ja Nokian Sote – palveluiden siirtymisestä Pihlajalinna Oy:n alaisuuteen ollaan jo valmiiksi tehty. Tosiasiassa – mitään selvitystyötä ei tulla tekemään, koska poliittinen tahtotila on valtaosin sellainen, jossa siirtymä seinien rakentamiseksi on tärkeämpää kuin aito palveluiden laadun kehittäminen.

 

Sairaanhoitaja (AMK)

Anttiolavi Salonen

Kuva

Ongelmista ratkaisuihin?

 

nokianvaakuna

Nokian uusi Prisma ottaa ensihenkäyksensä aivan näiden päivien kynnyksellä. Tarkemmin ottaen Prisma avautuu 16.11.2017. Tämä on tiettävästi historiallinen päivä, koska nyt Nokia siirtyy niiden Prismaisten kaupungien joukkoon, joka on alati kasvava.

Yrittäjäkadusta tulee todellakin iso yritysrypäs, jossa kaikki palvelut alkavat olemaan saatavilla yhden ja saman katon alla. Ymmärrettävästi Prismaan siirtyvät ainakin apteekkipalveluista vastaava Härkiapteekki, Alkoholin myyntiin erikoistunut Alko sekä Musti ja Mirri, useita muita palveluyksiköitä unohtamatta. Jopa Sote-kioski NOSTE aloittaa Prisman tiloissa. Ilmassa on todellakin muutoksen tuulia!

Itseäni tilanne muistuttaa pitkälti niistä päivistä, jolloin suomessa siirryttiin käyttämään valuuttana Euroa. Mutta nostalgia sikseen – riittääkö Prisman ovien aukaiseminen nostamaan Nokiaa maailmankartalla?

Mikäli lähiseutujen medioihin on uskominen, niin Kaupunki Nimeltä Nokia puuskuttaa kovaa kyytiä eteenpäin. Voidaankin puhua todellisesti talvipäivän ihmeestä jota ollaan kyhäilty pitkän kaavan mukaisesti useammalla eri taholla.

Kolmenkulman lähiseudulle nouseva yritysparkki herättää kiinnostusta, samaan tapaan kuin uusi Prisma. Näistä jälkimmäisen kohdalla innostus on varsin Nokialaista, mutta hyvä alku sekin. Kyseenalaiseksi kuitenkin jää, että mitä tapahtuu Nokian citymarketille ja jo valmiiksi autioituvalle Keskustan alueelle.

 

NOKIAN ONGELMA ON…

 

Nokian ongelma ei ole niinkään sijainti. Me makaamme komeasti Turun ja Tampereen välisen moottoritien varressa. Tämän lisäksi, Pori – Tampere väylä kulkee ohitsemme, eikä Vaasaan johtavalta tieltäkään ole pitkä matka Nokialle. Viimeisimmän reitin ongelma lienee tiettävästi meidän kannaltamme kuitenkin Tampere ja erityisesti Lielahden ostoskeskuskeskittymä.

Itse vanhan liiton Nokialaisena olen hyvinkin tietoinen niistä teistä, ”jotka vievät Nokian keskustaan”, mutta ulkopaikkakuntalaisten silmin Nokialle pääseminen, saati Nokian tarjoamien palveluiden ääreen pääseminen on mitä luultavammin työn ja tuskan takana. Näin ei suinkaan saisi olla.

Nokian ongelma lieneekin se, että meille ei oikein ole selkeää reittiä. Me olemme nimemme perusteella yksi tunnetuimmista seutukunnista suomessa. Toisinsanoen – brändi, jota Nokia nimi edustaa on valmis myyntivaltti monessa suhteessa. Olen ottanut tähän kantaa aiemminkin.

Se mihin meidän Nokialla pitäisi aktiivisemmin pyrkiä on, että kulkuväylät mahdollistaisivat enemmän ”Nokian kautta kiertämisen” matkalla jonnekin sinne, mihin tätä nykyä mennään Nokian ohitse. Voisiko ratkaisu olla alikulkutie tai jopa tunneli Turuntieltä Nokian keskustaan tai Nokian valtatielle, ehkä jopa pikaväylä, tai suomen pisin maakaistaleen ylittävä silta? Entä Porintieltä paremmin suunnattu liikenne Nokian keskustan kautta Tampereen suuntaan – tai päinvastoin, Tampereelta pohjoiseen päin suuntaava väylä yhä selkeämmän Nokian kautta tapahtuvaksi kiertoväyläksi. Mikä olisi keino, jolla potentiaalisia asiakkaita saataisiin enemmän Nokiaa hyödyttäviksi asiakkaiksi? Mitä se vaatisi?

En totta vieköön tiedä.

Nämä olisivat kalliita, mutta saman aikaisesti kuitenkin varsin innovatiivisia ratkaisuja, mikäli keskustan yleiskaavaan ei muulla tavoin voida koskea.

Prisman herättämä vitsien ja herjojen virta on likimain käsinkosketeltavaa, mutta samaan aikaan se on myös uusi mahdollisuus Nokian keskusta-alueen elävöittämiseksi; Nokian keskusta nimittäin laajenee vihdoinkin keskustaa kohden! Nousemassa oleva ”Nokian Tetris”, sekä jo valmis ”Maamerkki” ovat myös hyvä alku sille, että Nokian keskusta-alueen potentiaalia voitaneen tulevaisuudessa hyödyntää kunnallispalveluiden tarjoajien ohella myös pienten palveluiden  kehittyvävänä alustana. Mikä olisikaan upeampaa kuin pienyrittäjien Nokia! Toivoisin, että vielä ennen kuin vuosikymmen kääntyy 2025 paremmalle puolelle, Nokian korkeat rakennukset olisivat omalla tavallaan Nokialainen ilmiö omassa mittakaavassaan.

Tulevaisuudessa toivoisin näkeväni tämän lisäksi, että meille Nokialla kulkisi paikallisjunan ohella myös Tampereen ratikka.

Raitiovaunulinja itsessään  toisi enemmän liikennettä Nokialta pois päin, mutta samaan aikaan myös uusia asukkaita alati kasvavaan kyläämme. Ongelmista ratkaisuihin Nokian kokoisessa kaupungissa lähtee ajatuksesta, jossa Nokialla on hyvä ja helppo asua, mutta kuitenkin niin, että Nokialta on hyvät ja toimivat yhteydet ympäri lähialueita esimerkiksi työtehtävien perässä. Tärkein valttimme tällä hetkellä ovatkin uudet asukkaat ja heidän muodostamansa verotulot, mutta samaan aikaan myös se tärkein – eli, uusien potentiaalisten yritysten hilautuminen kohti Nokiaa. Vain yritysten kautta Nokian sisäiset työmarkkinat voivat eheytyä, muuttua joustavammaksi ja ennenkaikkea tarjota työtä yhä useammalle Nokialaiselle – mutta samaan aikaan myös syyn muuttaa Nokialle.

Me siis tarvitsemme uusia asukkaita, uusia yrittäjiä, uutta innovaatiota mutta myös kauttakulkua. Ja kauttakulkua me tarvitsemme paljon lisää. Mitä olisivat ne Nokian alueelle mahdollisesti uusina nousevat palvelurakenteet ja verkostot? Mitä me Nokialla voisimme tarjota ulkopaikkakuntalaisille? Uusia asuntoja tänne tuntuu nousevan enemmän kuin paljon, mutta riittääkö se meille, että meistä tulee Tampereen kainalossa köllivä nukkumalähiö?

 

OLISIKO RATKAISU LIITTYÄ OSAKSI TAMPERETTA?

Vastaan omaan hölmöön kysymykseeni – vanhan liiton Nokialaisena, että ei. Mielestäni ratkaisu ei saa olla, että sulaudumme vähä vähältä osaksi Tamperetta. Meidän ei tule antaa tulevaisuuden viitoittaa tietämme siihen suuntaan, jossa meistä – Nokiasta, Nokialaisista tulee Tampereen Kaupunginosa. Me olemme jo pelkästään nimenä niin merkittävä brändi, että sen hyödyntäminen lysähtäisi kokonaan osana Tampereen Kaupunkia.

Ratkaisu olisi, ellei sitten tehokkaampi tieverkosto joka vie Nokian läpi – niin vähintäänkin se, että Nokia leviäisi Prisman ja kolmenkulman alueelta lähemmäs ”vanhaa keskustaa”, mutta samaan aikaan myös koskenmäen ja kartanon alueen kautta Nokian Rantasipi Edenillepäin. Näin me voisimme mahdollisesti valjastaa Nokian potentiaalisena tuottavuuden ja palveluiden keskittymänä lähellä Tampereen vanhaa ja arvokasta kulttuurikaupunkia.

Olen aiemmissa kirjoituksissani pohtinut Kartanonalueelle perustettavaa lähiruokakeidasta. Se ei toistaiseksi ole ottanut oikein tuulta siipiensä alle. Miten olisi siis Nokia, joka leviäisi keskustasta Sahan alueelle päin, kohti Hotelli rantasipiä. En ole varma, mutta luulen, että Nokianvirran rantamaisemat voisivat olla omalla tavallaan houkuttelevia sijoituskohteita muutenkin kuin asuinsijoiksi. Alueenahan Sahan alue itsessään on täynnä mahdollisuuksia. Luova hulluus kuitenkin askarruttaa. Miten tehdä Nokiasta vieläkin parempi Nokia?

Itseohjautuneisuutta, saneltuja käytänteitä.

 

 

 

eduskunta2_750Itseohjautuvia laivoja, itseohjautuvia lennokke, itseohjautuvia henkilöautoja. Tulevaisuus näyttää upealta, uudelta uljaalta maailmalta, jossa tilaa itseohjautuneisuudelle on enemmän kuin koskaan. Työvälineinä robotit ovat jo nyt marssimassa yhteiskuntaa pyörittäville aloille kovalla sykkeellä. Puhutaan lääkärikunnan eräiden tehtävien osittaisesta katoamisesta, lakimiesten osittaisesta katoamisesta..

Tosiasiassa – koneet ovat jo nyt korvanneet esimerkiksi kaupan kassahenkilökuntaa monessa pienessä ja vähän suuremmassakin kaupassa. Voimme siis hyvin mielin odottaa, että tulevaisuudessa väijyvä tulevaisuus tulee vahvasti nojaamaan koneiden tekemään työhön, jossa ihmisten tehtäväksi jää jonkinlainen Herroina ja Rouvina elämästä nauttiminen.

Mutta onko asia todella näin. Omituista kyllä – kaiken tämän tehtävien siirtelyn vuoksessa koneille ollaan toistuvasti ja yhä enenevissä määrin siirretty tehtäviä, joita ovat tavallisesti tehneet yhteisölliset ammattikunnat.

Eräs hallituksen viimeisistä lakialoitteista ei kuitenkaan koske itseohjautuvia laivoja tai edes lennokkeja. Törkeyden huipentumana lienee yksi viimeisimmistä lakialoitteista jonka tiimoilta työntekijä ei saisi tietyin perustein keskustella esimerkiksi työnantajaliittoaan edustavan lakimiehen kanssa riita-asioiden sisällöstä työpaikalla. Tämä ollaan verhoiltu näyttämään siltä, että kyseessä on tavalla tai toisella liikesalaisuuksien ja teknisten tietojen välittäminen eteenpäin asioiden selvittelyssä. Tässä kuitenkin tunnutaan unohtaneen, että salassapitoa ja yritysten liikesalaisuuksia varten ollaan jo aikapäiviä sitten määritelty ne lainkohdat, joista rangaistus heilahtaa kokolailla helposti, mikäli kyseisiä lainkohtia on valmis rikkomaan.

Hallitus valmistelee lakia, joka estäisi työntekijää kertomasta keskeisiä tietoja liiton juristille työpaikan riitatilanteissa. Tämä tarkoittaa, että työntekijä ei voisi enää kertoa liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia teknisiä tietoja esimerkiksi ammattiliittonsa juristille, vaikka riita koskisi työsuhdetta ja liikesalaisuuksia.
Näin ei voisi toimia, vaikka tieto olisi keskeistä työntekijän kiistellessä työnantajan kanssa aiheesta, joka jollakin tavalla liittyy liikesalaisuuteen tai teknisiin tietoihin. Työntekijä voisi myös saada rangaistuksen, jos hän vilauttaa liikesalaisuuden tai teknisen ohjeen asiaansa avustavalle työpaikkansa ulkopuoliselle ihmiselle. Ongelmaa lisää se, että työnantajat vaativat sopimuksiin yhä useammin kirjausta salassapitovelvollisuudesta, mutta puhumisrajoite olisi voimassa, vaikka sopimuksessa ei olisi mitään mainintaa salassapidosta.

Tällä uudella, nyt valmistelussa olevalla lailla pyritään venyttämään kokolailla yksipuolisesti – kaikkea riitelyä työpaikoilla niin, että mikäli työnantaja katsoo em. salaisuuksia rikottavan on työnantajalla mahdollisuus soveltaa Rikoslain 30 luvun 5 pykälää työntekijää vastaan, jolloin alkuperäinen riitatilanne – riippumatta mikä tahansa se ikinä olikaan – jää tulkinnanvaraiseksi.

Salassapidettävien asioiden kohdalla toteutetaan jo nyt merkittävää yksipuolista ja paikallista sopimista. Työnantajan määrittelemien salassapitosopimusten puitteissa voidaan toimia vast’edes tulkinnanvaraisesti, mikäli työntekijä turvautuu esimerkiksi oman ammattiliittonsa tarjoamiin lakipalveluihin. Mitä tästä lopulta sitten seuraa? Tämä tulee johtamaan ajan kanssa lakko-oikeuden kaikinpuoliseen mitätöintiin, työnantajan tekemien päätösten kyseenalaistamatta jättämisiin, paikallisten sopimusten lisääntymisiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joissa paikallisesti voidaan asioista sopia.

Näyttää valitettavan paljon siltä, tämä hallitus – kaikessa oikeistohegemoniassaan on valmis romuttamaan kaiken sen, minkä eteen edelliset, jopa ne vähän heikomminkin toimineet hallitukset – ovat tehneet tosissaan työtä. Eikä pelkästään sitä – vaan myös sen, että uskoa parempaan huomiseen todella on. Meillä suomessa on näillä näkymin edessä tulevaisuus, joka sanellaan kaikilta osin rahan ehdoilla. Minkäänlaiseen inhimilliseen aspektiin ei enää haluta aikaa tai varoja tuhlata.

Mihin tämä uusi, nyt valmisteilla oleva laki siis nojaa ajatuksensa; työntekijäpuolen vaatimusten mitätöintiin, ristiriitatilanteiden ohittamiseen työnantajapuolen etujen mukaisesti, työntekijäpuolen saavutettujen etujen alas ajamiseen.Toisinsanoen, kaikkiin niihin tekijöihin, joita hallitus on nyt antanut ymmärtää olevan tuloillaan – joista tyypillisesti työtätekevä väestö on nostanut äläkän.   Teorian tai käytännön kautta toteennäytettävän esimerkin tiimoilta nyt valmisteilla olevan lain heikkouksia on kuitenkin vaikea osoittaa tosiksi.

Voimme luonnollisestikin hakea referenssiä historiallisesta perspektiivistä asiaan ja pohtia syitä sitä kautta miksi tällaisen lain valmistelu todennäköisesti ollaan laitettu käyntiin, vaikka esimerkiksi yrityssalaisuuden säilyttämisen kohdalla laki jo tällä hetkellä suojaa työnantajaa, yritystä ja yhtiötä – tai muuta sellaista tahoa, joka työllistää työntekijöitä/työtä tekeviä henkilöitä. Paikallisten sopimusten kautta ollaan kuitenkin yhä enenevissä määrin luotu pontta sille tosiasialle, että työnantaja voi vaatia sopimuksiin yhä useammin kirjausta salassapitovelvollisuudesta, mutta myös ”puhumisrajoitteen” muodossa, vaikka sopimuksessa ei olisi mitään mainintaa salassapidosta.

Mikäli tarkoituksena on lietsoa lakkoa, ristiriitoja ja eriarvoisuuden kasvua on tämä operaatio menestys. Liitoista tuskin on pääosin enää vastusta työnantajien pyrkimyksille – päinvastoin; liittojen päättävinä eliminä häärivät työnantajapuolen asiaa ajavat sidosryhmäuskovaiset, joille oma tontti on juuri sellainen kuin asiassa ollaan kaavailtukin.

Luotto tulevaisuuteen tulee kuitenkin säilyttää. Kun tämä farssi lopulta päättyy on työntekijöillä kova työ edessään asioiden saattamiseksi sille tolalle, jossa työntekijöiden yhteiskunnallinen arvo ja merkitys jälleen myönnetään. Sitä ennen meillä on kuitenkin paljon vielä roskaa edessämme joka pitää selvitellä asiallisesti, mutta vakuuttavin keinoin.