Aika on oikea myös pakkorokotuksille.

vaccine

Juuri kun yhteiskunnallinen tilanne alkoi näyttämään kaikinpuolin epärehelliseltä, epäinhimilliseltä ja ennenkaikkea täysin käsittämättömältä kaiken sekasorron keskellä – nousivat esiin sosiaali – ja terveysalalla työskentelvien ihmisten pakkorokotukset. Kyllä. Pakkorokotukset.

Kuulostaa kenties hieman utopistiselta, että minä hoitotyön edustajana, sairaanhoitajana olen sitä mieltä, että rokotuksilla, ja erityisesti pakkorokotuksilla olisi jollain tapaa synkähkö kaiku.

Tosiasiassa – Minä En Ole Lainkaan Rokotevastainen.

Se mitä minä seuraavaksi pohdin – jääköön siis vain pohdinnan tasolle.

Esitän muutamia hypoteeseja, pohdintoja ja henkilökohtaisia tulkintojani siitä, mistä em. Pakkorokotukset saattaisivat johtua. Ennenkuin kuitenkaan lähden avaamaan asiaa sen enempää omien tulkintojeni kautta – aukaisen nyt käsillä olevaa pakkorokotusasiaa.

thl

Uusi Tartuntatautilaki määrittelee muutoksensa jälkeen seuraavaa:

Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta työssä. Työnantajan tulee tarkkailla ja arvioida työympäristön vaaroja ja haittoja ja ryhtyä toimiin niiden selvittämiseksi ja torjumiseksi. Tässä työnantajan on tarvittaessa käytettävä apuna työterveyshuollon ammattihenkilöitä.

Työnantaja kustantaa työntekijöilleen ne rokotukset, joilla työntekijää suojataan työstä johtuvilta vaaroilta (Työterveyshuoltolaki 1383/2001). Kansaneläkelaitos maksaa työnantajalle sairausvakuutuslain nojalla korvausta tarpeellisista ja kohtuullisista työterveyshuollon kustannuksista. Näihin kustannuksiin kuuluvat muun muassa rokotukset, jotka työterveyshuolto arvioi tarpeellisiksi työperäisen altistuksen tai työmatkaan liittyvän riskin takia.

Työharjoitteluun menevien opiskelijoiden rokotuksista huolehtii opiskeluterveydenhuolto. 

1.3.2017 voimaan tulleen uuden tartuntatautilain (1227/2016) mukaan työntekijällä on oikeus käydä tartuntatautilaissa mainituissa rokotuksissa työaikana, jollei se ole vaikeuksitta mahdollista muuna aikana. Rokotuskäyntiin kuluva aika luetaan työssäoloajaksi.

Uusi tartuntatautilaki tehostaa henkilökunnan rokotuksia potilaiden suojaksi. Se sisältää velvoitteita työntekijän ja työharjoittelussa olevan opiskelijan rokotussuojasta (§ 48). Kyseinen pykälä astuu voimaan vuoden siirtymäajalla eli 1.3.2018.

Tämän luulisi parahultaisesti ajatellen tarkoittavan, että on työnantajan tehtävä tarjota rokotteet kaikille rokotetta tarvitseville sote – alan ihmisille. Mutta asia ei tiettävästi ole ihan niin yksinkertainen. Rokotteiden vuosittainen ottaminen on tiettävästi muuttumassa pakolliseksi, riippumatta siitä mitä sote – alalla työskentelevä henkilö on omasta oikeusturvastaan mieltä.

Influenssarokotteesta ja sen käyttöaiheesta itsestään on sanottua, että Influenssavirukset saapuvat Suomeen talven tullen joka vuosi. Mikäli rokotuskattavuus saataisiin korkeammaksi, sairastuvuus influenssaan vähenisi. Lyhyesti: mitä parempi kattavuus, sitä parempi teho. Mainittava on – että henkilökohtaisella tasolla, olen tiettävästi kerran elämäni aikana (41-vuotta) sairastanut influenssan ja kerran ”sikainfluenssan” (H1N1), enkä ole koskaan ottanut influenssarokotetta. Olenko siis ollut vastuuton?

INFLUENSSAROKOTE

Influenssarokotteen antama suoja kestää noin vuoden verran. Viime vuoden puolella otettu rokote ei siis välttämättä suojaa tulossa olevalta influenssalta. Tämä on yleisesti todettu fakta eikä tämä ole muuttumassa lähiaikoina – tuskin koskaan. Influenssarokotteen hinta kaudella 2017-2018 on 33 € / rokotteen ottanut henkilö.

pandemrix

Ensimmäinen hypoteesini koskee kausi-influenssarokotteen pakottavaa tarvetta kansallisesti. Meillä suomessa sote – alalla työskentelee arviolta noin 300 000 ihmistä. Tämä tarkoittaa, että kun 300 000 ihmistä pakkorokotetaan seuraavan kahden – kolmen vuoden ajan, on seuraavaksi perusteltua pakkorokottaa myös loput noin 5 000 000 suomalaista. Tämä on täysin perusteltua siitä syystä, että koska asiakastyötä potentiaalisten taudinkantajien kanssa tekevien ihmisten pakkorokottamisella voidaan thl:n laskelmien mukaan ehkäistä jopa 40% influenssan aiheuttamista sairauspoissaoloista sote-alalla, niin tällöin influenssan aiheuttamien sairauspoissaolojen ehkäisemisen tulee (oletettavasti) olla osa kansallista rokoteohjelmaa. Kansallinen rokoteohjelma tullaan vähä vähältä ulottamaan yhä pidemmälle, uusien tautien torjuntaan, uusien rokotteiden avulla. Yritystä tähän on jo ollut – mm. Cervarix – rokotteen (HPV – ROKOTE) muodossa. Nyt ollaan kuitenkin jo paljon syvemmissä vesissä.

Influenssavirus muuntuu syklinsä vuoksi tietyin aikavälein pintarakenteeltaan välttääkseen elimistön puolustusmekanismeja. Tämän vuoksi valtavirukset, eli virukset jotka aiheuttavat eniten tautitapauksia, ovat joka vuosi hieman erilaisia kuin aiempina vuosina.

Jotta rokote suojaisi influenssalta, rokotteiden valmistamisessa käytetään juuri niitä viruskantoja, joiden oletetaan aiheuttavan seuraavan kauden epidemian. Tämän vuoksi Maailman terveysjärjestö määrittää rokoteviruskannat joka vuosi uudestaan.

Mutatoituvatko influenssavirukset jossain vaiheessa jopa niin radikaalisti, että mikään hoitomuoto, mikään otettu rokote ei enää auta? Koska viruksilla itsellään ei ole kykyä tuottaa biokemiallisissa prosesseissa tarvittavaa energiaa, ne ovat käsittääkseni täysin riippuvaisia isäntäsolustaan. Virusten elämänmuoto poikkeaa siis soluteoriassa määritellystä elämän perusyksiköstä, eikä virusten luokittelu eläviin organismeihin kuuluviksi ole näiltä osin kiistatonta.

SAIRAUSPOISSAOLOT

Joidenkin tutkimusten mukaan työpoissaolot putoavat 40% kun ihmiset eivät enää sairastu influenssaan. Tämä nyt ainakin on hyvä asia jos jokin.

fever

Toinen hypoteesini koskee rokotteiden valmistamisesta ja tuotannosta vastaavaa tahoa. Rokoteasiaa ollaan pöngätty tiettävästi eteenpäin siinä hengessä, että kansalliseen rokoteohjelmaan Influenssan torjumiseksi ollaan tarjoamassa kahta tai kolmea eri pakkorokotetta joista influvac, vaxigriptetra ja vaxigrip tullevat tiettävästi suoraan GlaxoSmithKline:n tarjonnasta. Mikä ei sinänsä ole lainkaan omituista – jos unohdetaan se tosiasia, että suomen kansallista rokoteohjelmaa on tiettävästi ollut ajamassa entinen GlaxoSmithKlineenkin yhteyksiä ylläpitänyt pääjohtaja, jonka nimeä en tässä yhteydessä mainitse.

Sote – ja maakuntauudistuksenkin puolestakin rumpua päristänyt em. pääjohtaja oli tiettävästi yksi voimakkaimmin Pandemrix – rokotetta suomeen ajaneista tahoista.

doctor-and-business-man

Kyllä – tämä on se samainen rokote joka aiheutti useita Narkolepsiatapauksia, ja jonka hoitokustannukset kasvavat tiettävästi vielä tänäkin päivänä. Yhteyttä Pandemrixin ja Narkolepsian välillä  GlaxoSmithKline ei tiettävästi ole tähänkään päivään mennessä myöntänyt. Vakuutusrahoja on saamatta ja työkyvyttömyyden tiimoilta useita valituksia on edelleenkin käsittelemättä. Tämäkö on siis vastaisuudessa suunta?

Merkittävää asiassa on myös se, että Helsingin Sanomat tituleerasi nykyistä THL:n pääjohtajaa rokotemieheksi vielä jokunen vuosi sitten (2014). Jo silloin epäiltiin ääneen, että astuuko remmiin nyt mies, joka vie lääkevalmistajien asiaa runnoen läpi suomalaisessa terveydenhuollossa. Lopputulos, jota pelättiin tapahtuvaksi – taisi juuri kolahtaa päivänvaloon.

On mielestäni eri asia antaa yksilöiden itse päättää siitä mitä lääkkeitä yksilöt käyttävät kuin pakottavin keinoin runnoa lääkkeiden pakkokäyttöä läpi. Minä ymmärrän kyllä, että rokotus suojaa rokotettua itseään ja hänen läheisiään. Kun ei sairastu, ei myöskään tartuta tautia eteenpäin.  Näin esimerkiksi perustautinsa takia tartunnoille alttiimmat ja ikänsä puolesta tai muusta syystä rokottamattomat voivat saada epäsuoraa suojaa muiden rokotuksista. Tätä kutsutaan laumasuojaksi. Tämä on terveydenhuollon peruskauraa, tämä on tartuntatautien torjunnan peruskauraa. Tätä pitää pystyä soveltamaan tuhkarokkoon kyllä, ja tätä pitää ehdottomasti pystyä soveltamaan sikotautiin ja vihurirokkoon – ja joissain tapauksissa myös vesirokkoon, mutta että influenssaan? Sen ymmärtäminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Se joka ymmärtää, millä perustein vuosittain otettava pakkorokote, vuosittain kannaltaan vaihtuvaa maailmanlaajuista epidemiaa vastaan on perusteltua niin kertokoon heti, elleivät tällaisen rokotusohjelman taustalla sitten hallitse sellaiset voimat, joiden alkuperäinen tarkoitus ei ole laumasuojan parantaminen vaan jokin muu rokotteiden pakkoantamista perusteleva tekijä. Ei sillä eikä millään – voittoa kansalliset pakkorokotukset tulevat tuottamaan rokotevalmistajille, rokotevalmistajien sidosryhmille jne.

Valitettavasti yhteiskunnallinen suuntaus näyttäisi olevan sellainen, jossa konteksti nojaa vahvasti taloudellisen kapitaalin pakottavaan lisäämiseen – ja ajattelevien yksilöiden riesaksi jää huomata epäkohtien helminauhassa jatkuvuuksia, joita luomassa ovat aina aika ajoin sellaiset tahot, joiden tarkoitus ei ole ajaa yhteiskuntien ja ihmisten – vaan pääoman asiaa.

Tekisi mieli kysyä ääneen, että onko erityisesti juuri influenssarokotusten pakkorokottamisen taustalla jonkinlainen vahva lobbausmentaliteetti, taloudellinen etu ja nykyhallituksen pääomaa suosiva ajattelu, vai ajetaanko rokotuskattavuutta nyt väkipakolla eteenpäin jostain muusta syystä?

POHDINTAA JA MIETISKELYÄ…

Jos olisin yhtään enemmän vainoharhainen – epäilisin, että koska sote – kenttämme on niin kovin kallis, ja koska halvemmallakin on työntekijöitä saatavilla (esimerkiksi Virosta, Filippiineiltä tai vaikkapa ukrainasta,)  niihin tehtäviin joita ei toistaiseksi voida digitalisaation kautta korvata, auttaa tilanteessa huomattavasti se, jos vaikkapa 20% sairastuisi huonon influenssalääke-erän seurauksena ja siirtyisi työkyvyttömyyden kautta työkyvyttömyyseläkkeelle. Onko tämä tuulesta temmattu ajatus?

Sinä olet tehy

Tehyvaalit 2017 osoitti, että ei ole – me sairaanhoitajat vaadimme nimittäin tällä erää palkkaamme huimaavaa 300 – 500e palkannousua käytyjen lisäkoulutusten ja lisääntyneen työtaakkamme alla. Tiettävästi ainakin osaa työnantajapuolen edustajista ollaan ohjeistettu muistuttamaan, että jonoa hoitajaksi irtisanotun hoitotyöntekijän tilalle on – mikäli pakkorokotuksista kieltäytyy. Rajalinjat ollaan siis jo valmiiksi vedetty; mikäli et ole kiltti, työnantajan pakottaviakin määräyksiä ja velvoitteita hiljaa totteleva hoitaja käy tiesi kilometritehtaalle. Näin ollaan myös pakkorokotuksia hieman epäsuorasti mutta kuitenkin selkeästi perusteltu. Onko tämä oikein? 

Hypoteettisesti ajatellen vuonna esitelty 2008 Jyrki Kataisen märkä uni 1 800 000 ulkomaalaisesta työntekijästä konkretisoituu monen eri mutkan kautta juuri siihen, että kalliit suomalaiset työntekijät korvataan halvoilla ulkomaalaisilla työntekijöillä, joita suomeen raijaavat yksityiset palveluntuottajat. Meillä Nokialla YT – neuvottelut osuvat nyt varhaiskasvatuksen puolelle. Väkeä vähennetään huomattavasti. Väkeä, joka on tähän asti hoitanut asiansa kaikinpuolin moitteettomasti uusien kansalaisten, kuntalaisten ja perheiden ehdoilla. Kenen luulette paikkaavan heidän lähtönsä?

Määritelmän mukaisesti – irtisanomisperusteet täyttyvät, ellei pakkorokotuksiin suostu, ja mikäli työnantaja ei vaihtoehtoisia tehtäviä työntekijälle löydä.

Sote-uudistus nojaa  toistaiseksi paljolti oletukseen, että kilpailu lisää palvelutuotannon tehokkuutta. Täten olisi perusteltua karsia niistä menoista, joita on eniten – eli henkilöstömenoista. Tätä yritettiin jo aiemmin filippiiniläissairaanhoitajien kohdalla. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui, kun filippiiniläissairaanhoitajat eivät suostuneetkaan huonommalla työehtosopimuksella tekemään työtä johon heidät oltiin suomenmaalle tavattomin upein lupauksin loistokkaasta elämästä raijattu.

Mitä ihmettä siis tapahtuu sote – alalla? Pakkorokotukset, joista kieltäytymällä voi tulla irtisanotuksi työtehtävistään, ellei vaihtoehtoista työtä työntekijälle löydy? Entä henkilö, joka pelkää rokotuksesta saatavia mahdollisia sivuvaikutuksia, mutta ei halua tulla irtisanotuksi. Tarjotaanko hänelle mahdollisuus tulla pakkorokotetuksi esimerkiksi MAPA – kiinnipidossa tai kevyesti nukutettuna, entä lepositeissä? Mitä sitten tapahtuu, kun yhtenä päivänä päätetäänkin, että kaikki sote – alan ihmiset ovat ihmisiä, ammattilaisia, työntekijöitä joilla ei saa olla kuin yksi jalka ja yksi käsi.

Mikäli kädestä tai jalasta – tai parhaimmillaan kummastakin ei luovu tulee irtisanotuksi.

Entä jos em. yksijalkaisuus tai yksikätisyys perustellaankin sillä, että yksijalkaiselle ja yksikätiselle sote – alan ihmiselle ei tarvitse maksaa kuin puolta palkkaa ja kahdelle jalattomalle ja kädettömälle sote – alan ihmiselle voidaan täten perustellusta maksaa yhden palkka, jolloin työttömyys helpottaa em. käytännön kautta. Ollaanko silloin oikealla tiellä?

rokotus, rokotteet RF

Pohdittava on myös ääneen, että mikä on työterveyspalveluita tarjoavien yritysten rooli jokavuotisten rokotusten antajina. Tuskin em. palveluntarjoajat ilmaiseksi rokotuksia käyvät ihmisille antamassa. Olematta täysin vainoharhainen voisi melkein ajatella, että kaikessa huulluudessa taitaa sittenkin olla jonkinlainen logiikka. Ja sitähän tällainen ajattelu on – silkkaa hulluutta. Meidän parastammehan tässä ajetaan? Minun täytyy tosin myöntää, että en ole vielä ehtinyt elämäni aikana influenssarokotetta ottamaan. Viime jouluna olin kuitenkin kolme päivää influenssassa. Sitä ennen sairastin ns. Sikainfluenssan joskus vuosia sitten. Siinä minun influenssaurani kaiken kaikkiaan.

Näinkö palvelutuotantoa ja palveluverkostoa kehitetään jatkossakin, pakottamalla ihmiset toimimaan jollain ennalta määritellyllä tavalla? Voisi sanoa, että tulevaisuudesta tuli juuri asteen verran pelottavampaa.

Toisinsanoen – lain kirjain on muuttunut niin, että vuosittainen ILMAINEN rokote on otettava, tai pahimmillaan työpaikka lähtee alta. Mutta onko ilmainen rokote vain näennäisesti ilmainen, koska vastaanottava taho ei toistaiseksi joudu siitä mitään maksamaan? Painotan sanaa ”toistaiseksi” täysin tietoisesti. Voisinpa melkein lyödä vetoa asian tiimoilta niin, että mikäli nyt ILMAINEN ROKOTE ei muutu tavalla tai toisella maksulliseksi seuraavan 20 vuoden kuluessa – tarjoan oluen tai kupin teetä ensimmäiselle joka tähän kirjoitukseen tohtii kantaa millään tavalla ottaa.

Haluan kuitenkin painottaa, että suosittelen kaikille riskiryhmiin kuuluville Suomalaisille kausi-influenssa rokotteen ottamista. Henkilökohtaiset pohdintani eivät saa olla – eivätkä ole millään tavoin vähentämässä lääketieteellisen tutkimuksen arvoa tai sen tarjoamaan suojaa esimerkiksi juuri tiettyjä tarttuvia tauteja vastaan. En kuitenkaan ole sitä mieltä nyt, enkä mitä luultavammin tulevaisuudessakaan – että ns. pakotettu, toistuva rokoteohjelma on tarpeen. Mitä luultavammin systemaattinen rokotteiden ottaminen tulee muuttamaan tilannetta vuosien saatossa niin, että virusten muuntautumiskyky ohittaa rokotteiden tarjoaman suojan ja tilanne muuttuu katastrofaaliseksi sitä kautta. Tämäkin on kuitenkin vain henkilökohtaista pohdintaani.

Itsekin tulen todennäköisesti alentumaan influenssarokotteen ottamisessa – yhdeksi rokotettavista – ensimmäistä kertaa elämässäni. Mutta tämä nyt vain siitä syystä, perheemme toimeentulo ei voi jäädä vain yhden aikuisen harteille.

LÄHTEET:

 

https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/eri-ryhmien-rokotukset/tyoelaman-rokotukset

https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/kaytannon-ohjeita/usein-kysyttya/influenssarokotuksista-kysyttya

https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/hyodyt-ja-haitat/haittavaikutukset/korvauksen-hakeminen

https://www.terveystalo.com/fi/Palvelut/Sairaanhoitajan-palvelut/Rokotukset/Influenssarokote/

https://www.google.fi/search?q=influvac+gsk&oq=Influvac+gs&gs_l=psy-ab.3.0.0i22i30k1.3749.4876.0.6687.3.3.0.0.0.0.149.399.0j3.3.0.dummy_maps_web_fallback…0…1.1.64.psy-ab..0.3.399…0j0i203k1j0i67k1.0.9KXuIXa99MQ

https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/hpv-rokote

https://www.thl.fi/fi/thl/organisaatio/johtoryhma/juhani-eskola

https://blogi.thl.fi/blogin-nayttosivu/-/blogs/uusilta-sote-palveluilta-voi-puuttua-hampaat-vahentaa-eriarv-1

https://en.wikipedia.org/wiki/Cervarix

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002700162.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pandemrix

https://blogi.thl.fi/sv/web/yhteiskuntapolitiikka/blogitekstit/-/blogs/hintakilpailu-laakarimarkkinoilla

Mainokset

Nokia – nimeä ei hyödynnetä riittävästi, tuskin lainkaan.

 

frisbee golf

Uskoisitteko, että frisbeegolfin ja Nokian yhdistäminen ja erilleen repiminen olisi millään tavalla merkittävä juttu? Ette varmastikaan, mutta pohdinnan tasolla – frisbeegolfin Euroopan avoimet Nokialla ja Nokia brändin yhdistäminen voisi olla. Pohdinnan tasolla  voisi jopa kysäistä, että miksi ihmeessä minä en tiedä frisbeegolfin Euroopan avoimista kilpailuista muutoin kuin Facebookin kautta. Luulisi, että juuri Nokia – nimenä sekä tuotemerkkinä ja frisbeegolf yhdistettynä voisi tavalla tai toisella olla merkittävässä asemassa luodessa rahavirtojen valumista Nokian kaupungin kassaan. Näin ei kuitenkaan ole. Selkeästikin meillä Nokialla olisi tilausta sellaiselle ajattelulle, jossa maailmanluokan tapahtumaa mainostettaisiin myös Nokialaisena tapahtumana. Ravintoloiden tarjonnan soisi kukoistavan, musiikkijuhlia Poutunpuistoon soisi pystytettävän ja Tehdas 108:n toivoisi tavalla tai toisella täyttyvän tekno-pippaloista tai jostain vastaavasta häppeningeistä näin Euroopan avoimien frisbeegolf – tapahtuman varjolla, mutta ei! Minkäänlaista mainontaa tai korvinkuultavaa pohdintaa asian ympärillä ei ole ollut.

Tähän meillä Nokialla olisi varaa, ja tähän meidän Nokialla tulisi panostaa. Sen sijaan, että asiaan millään tavalla otettaisiin kantaa – yhtään miltään suunnalta, jäävät Euroopan avointen frisbeegolfareiden pirskeet ja majoituspyrkimyset lähikaupunkimme – Tampereen huoleksi. Meillä Nokialla – tähänkään ei olla päätetty panostaa.

Älkää ymmärtäkö väärin. Minä en halua kuulostaa ilkikuriselta tai ivalliselta. Minä todella toivon, että Nokia lähtisi etsimään rohkeasti sellaisia myyntivaltteja, joilla kaupunkikuvamme nousisi tavalla tai toisella hieman enemmän kukoistavaksi. Mitä kukoistuksen edesauttamiseksi tarvittaisiin? Nokian kaupunki on hyvin tyypillinen nukkumalähiö. Me olemme rohkeasti hiljaa Tampereen kainalossa, emmekä juurikaan siis pidä meteliä itsestämme. Meillä on Tapsan Tahdit, meillä on myös frisbeegolfin Euroopan avoimet mestaruuskilpailut. Tapsan Tahtien huippu ollaan tiettävästi saavutettu, eikä enempää enää haluta saavuttaa. Mutta voitaisiinko Tapsan Tahdeilla saavuttaa vielä jotain? Mielestäni voitaisiin. Nelmu ry on lähtenyt tässä asiassa rohkeasti eteenpäin. Tai no, Nelmu ry:n alaisuudessa järjestetään tiettävästi Poutunpuistossa 5. elokuuta ilmaistapahtuma nuorisolle. Kyseinen tapahtuma kulkee nimellä ”Tunefest”.

Se mikä on kuitenkin silmiinpistävää – on kuinka vähin äänin Tunefestia ollaan viety eteenpäin. Ongelmalliseksi näkisin myös sen, että Tunefest – tapahtumaa tukemassa on ainoastaan Nokian Kaupungin sisäisiä järjestämistahoja. Eikö tuollaiseen tapahtumaan kannattaisi satsata hieman enemmän ja hieman isommalla otteella? En halua tämänkään tiimoilta olla mitenkään ynseä, mutta Tahtiasema, Nokian Kaupunki, Teollisuusaseman Liikekiinteistöt oy ja Nokian Palloseura? Siinäkö kaikki? Tuntuu siltä, että olemme sukeltaneet takaisin Rock-musiikin alkupäiviin, jolloin ”Vitalis” tuotemerkki oli harvinaisuus mainostajien joukoissa.

TAPSAN TAHDIT 2017

Miten sitten Tapsan Tahdit? Miten hyvin ne tunnetaan? Jos vertaukseksi otetaan Pori Jazz, niin kyllä me Nokialla vielä jäämme kauas taa. Ei sillä eikä millään, mutta kuten Tapsan Tahtien (2017) sivuilla kerrotaan

tapsan tahdit

Pirkkalaistorin iltatapahtumassa torstaina 3.8. on luvassa Einö Grön – Sä kuulut päivään jokaiseen -konsertti. Perjantaina 4.8. lavalle nousevat Paula Koivuniemi sekä  ja lauantaina 5.8. Markku Aro & Diesel, Finnhittien kuninkaat: Danny, Frederik ja Tapani Kansa sekä Suvi Teräsniska.

Hyviä esiintyjiä kaikki tyynni, mutta pystyisimmekö me parempaan? Miten olisi nuorison oma ”Tapsan Tahdit”. Meillä Nokialla on useita tyhjänpanttina seisovia urheilukenttiä joille tapahtumaa voisi laajentaa ja soisi laajennettavan.

En sano, että Tapsan Tahtien on millään tavalla se, että Tahdit itsessään sijoittuvat niin visusti juuri Nokian keskustan alueelle, mutta miltä kuulostaisi esimerkiksi Sahan alueelle sijoitettu nuorison oma ”Tapsan Tahdit”? Samalla voisimme hyötykäyttää Sahan aluetta muutenkin kuin ajoharjoitteluratana paikallisille autokouluille.

Sahan alueesta puheen ollen –  aasinsillan kautta Nokian Kartanon alueella sijaitsevaan (tällä hetkellä myynnissä hintaan 850 000e) tyhjään Navettarakennukseen. Kävin mielenkiintoisen keskustelun taannoin Nokian ”tarjontatyhjillään” olevasta keskustasta. Eräs keskustelijoista heitti loistavan idean siitä, että meillä Nokialla olisi todentotta tilausta jonkinlaiselle Tampereen Kauppahallin – kaltaiselle sisätorille. Paikalle jossa myytäisiin esim. kahtena päivänä viikossa lähituotettua ja lähivalmistettua ruokaa, tavaraa ja palveluita. Ei tämä paljoa ratkaisisi, mutta mitä luultavammin juuri niinä päivinä kun kyseinen sisätori olisi auki ja erityisesti – mikäli mainostus toimisi tehokkaasti, olisi lähiruualle, paikallisten tuottajien tuottamille leiville, leivonnaisille ja monille muille artikkeleille varmasti tilausta.  Kyseinen sisätori voisi olla omalta osaltaan Nokian Kaupungin uusi Nokia! Ei tosin varmastikaan ihan niin suuressa mittakaavassa kuin se Nokia ”NOKIA”, mutta ehkä jotain Tampereen Kauppahallin, Moilasen Leivän, Turun sinapin kaltaista. Kuka tietää. Kenties tällä keinoin lähituotannon myötä jonkinlaisia veroeuroja ja mainetta poikkeuksellisen sisätorin ylläpitäjänä myös kaupungin laariin sataisi.

Henkilökohtaisen ajatushautomoni perukoilla minä näen myös nuorison osaamiseen ja kiinnostuksen kohteisiin liittyvää potentiaalia. Olen ehkä hieman nurinkurisesta näin vanhemmalla iällä palannut yhä enenevissä määrin tietokone- ja konsolipelien maailmaan. Tätä kautta olen saanut tutustua myös moniin tämän päivän nuoriin ja nuorten tietokone – , sekä konsolipelimaailmaan. Ja uskokaa tämä huviksenne  – meillä Nokialla nuoret ovat varsin innokkaita tietokoneharrastajia juuri pelien kautta!Ymmärrän toki hyvin, että nuorille halutaan tarjota viihtyisiä nuorisotiloja, viihtyisiä leikkikenttiä ja ennenkaikkea viihtyisää tekemistä  –  uudessa kirjastorakennuksen yhteyteen rakennettavassa nuorison kokoontumistilassa (not), mutta ollaanko nuorilta itseltään kysytty, että mikä heitä todella kiinnostaa? Varmasti osa nuorista vastaa, että ”mua ei kiinnosta mikään” ja silloin tarvitaan juuri sitä aikuisten ihmisten tarjoamaa turvallista ohjausta kohti kiinnostavia asioita, mutta tietokoneiden ja pelien harrastajille ei olla tarjottu Nokialla esimerkiksi juuri riittäviä tiloja LANien järjestämiseen ja tietokoneharrastamiselle.

LANIT

En ole kovinkaan hyvä ennustaja, mutta LANien kautta saisimme melko kevyellä panostuksella – melkoisen määrän rahaa kunnan kassaan ja samaan hengenvetoon oletettavasti myös jokusen kymmentä uutta yrittäjähenkistä pelitapahtumien toimijaa. Yhdistettynä nimeen ja tuotemerkkiin NOKIA – tästä saattaisi aikojen saatossa tulla jopa se uusi ”NOKIA”, jonka kehittely lähti liikkeelle nuorille suunnatusta tietokoneharrastajien tapahtumasta.  Mutta mikä siis junnaa. Miksi tällaiseen ei satsata, miksi tällaista ei viedä edes ajatuksen tasolla eteenpäin?

Me oletamme Nokialla, että meidän täytyy saada kaikki tarjonta tarjottua juuri paikallisesti. Me emme ole vieläkään oppineet, että valtaosa liiketoiminnasta, liiketoiminnan markkinoinnista ja myynnistä sekä mahdollisuuksista syntyy verkkotodellisuudessa, verkkomarkkinoinnin kautta  – emmekä me ole vieläkään hyväksyneet sitä tosiseikkaa, että niinkuin on aina ollut  – tulee olemaan myös tulevaisuudessa; nuoret luovat huomisen markkinat. Halusimmepa sitä tai emme.

Me emme ole kuitenkaan täysin hukassa. Meillä on Nimi, meillä on yksi toimiva brändi.

Se mikä meiltä kuitenkin tuntuu jatkuvasti uupuvan on pelisilmä, jolla asioita voitaisiin viedä eteenpäin – eikä suinkaan osaksi mennyttä maailmaa. Tämän kun oppimisimme ja tähän kun uskaltaisimme panostaa, niin silloin myös alati muuttuva tulevaisuus voisi olla helpommin kohdattavissa.

 

Palkkaluokkakyselyiden tulos: Palkkaluokka G21 katsotaan sairaanhoitajalle sopivaksi.

Sinä olet tehy

Olette tiettävästi kuulleet tarinan menestyksekkäästä tai menestyneestä insinööristä. Itse olen törmännyt tämän kaltaiseen tarinaan useammin kuin kerran.

”Hänestä tuli oikein menestynyt insinööri”, ”Hän teki loisteliaan uran insinöörinä” ja se kaikista eniten mieltä lämmittävin ”Hänen työnsä insinöörinä aiheutti kateutta muissa insinööreissä ja pelkoa niissä, joille hän ei tehnyt työtä”.

Haluan heti alkuun painottaa, että arvostan suuresti insinöörien työtä. He ovat omistaneet elämäntehtävänsä jollekin sellaiselle, joka helpottaa, tekee miellyttävämmäksi tämän elämän jota me kaikki elämme. Tästä ei ole kuitenkaan tämän kertaisessa blogitekstissäni kyse. Tämän kertainen blogitekstini käsittelee palkkaa ja ajatusta menestyksekkäästä sairaanhoitajasta.

Olen täysin tietoisesti viime päivinä lähestynyt (tai oikeammin jo pidemmän aikaa) useita eri yksityisiä hoito- ja hoivapalveluita tarjoavia suuryrityksiä muutaman erinäisen kysymyksen voimin.

Olen tiedustellut http://www.mol.fi – sivuilla työpaikkaa Sairaanhoitajalle tarjoavien yritysten yhteyshenkilöiltä, että minkälaista palkkaa he tarjoavat sairaanhoitajalle ja miksi työtehtävien palkasta sovitaan toistuvasti yksityisen sosiaalipalvelualan TES:n mukaan, vaikka työtehtävien kuvaus olisikin erikoissairaanhoidon piiriin kuuluvien työtehtävien toteuttamista ja kolmantena; voiko palkasta neuvotella.

Mikäli asia olisi niin, että meitä sairaanhoitotyön ammattilaisia voitaisiin kuvailla nimikkeillä ”menestynyt sairaanhoitaja” tai ”loisteliaan uran sairaanhoitajana tehneinä” – sairaanhoitajina, ja mikäli asia katsottaisiin niin, että työnantajain puolella nähtäisiin hyvin palkatun sairaanhoitajan potentiaali yhä tyytyväisempinä  asiakkaina ja asiakkaina, jotka myöskin palaavat saman palveluntarjoajan luokse – saamaan hyvää palvelua, niin silloin meillä varmastikin olisi ”menestyneitä sairaanhoitajia”, jotka ovat tehneet hoitotyössä ”loisteliaan uran”.

Sen sijaan, että asia kuitenkaan näin olisi, olen saanut suurimmilta yksityisiltä terveydenhoitopalvelun suurtarjoajilta seuraavaksi esittelemiäni vastauksia, koskien juuri palkkausta, palkasta sopimista (työehtosopimus) ja sairaanhoitajan tarjoaman sairaanhoitajuuden siirtämistä likimain kokonaan sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen piiriin kuuluvaksi.

Edellämainittuja kysymyksiä sairaanhoitajalle maksettavasta palkasta ja siitä voiko palkasta neuvotella – sekä siitä miksi erikoissairaanhoidon piiriin kuuluva sairaanhoitotyö lasketaan sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen piiriin kuuluvaksi olen siis esittänyt kaikille suuryrityksille/yhtiöille, joilla http://www.mol.fi – sivuilla työpaikkailmoituksia on ollut.

Tuloksien suhteen haluan pidättää oikeuden olla mainitsematta kyseisiä yrityksiä/yhtiöitä nimeltä, mutta kerron kuitenkin avoimesti lähettämieni kysymysten kautta saamistani vastauksista rehellisesti ja avoimesti.

TULOKSET:

Lähetin em. kysymykset sataan eri työpaikkailmoitukseen aikavälillä 1.4.2016 – 1.7.2017.

Yleisin tarjottu palkkaluokka oli G21 (44kpl), ilman mahdollisuutta neuvotella palkasta.

Toiseksi yleisin palkkaluokka oli G23 (21kpl), ilman mahdollisuutta neuvotella palkasta.

Kolmanneksi yleisin palkkaluokka oli G20 (19kpl), ilman mahdollisuutta neuvotella palkasta.

Neljänneksi yleisin palkkaluokka osui kahdelle eri palkkaluokalle, eli G19 ja G17 (Kumpaakin 7kpl = 14), ilman mahdollisuutta neuvotella palkasta.

Kahteen sähköposti tiedusteluun palkasta vastattiin seuraavalla tavalla:

  1. Ei meille tuleminen ole koskaan palkasta jäänyt roikkumaan.
  2. No se vähän riippuu siitä että minkälaiseen sopimukseen päästään.

Palkkaa sairaanhoitajalle tarjottiin siis vaihteluvälillä palkkaluokissa

G17 – G23.

Palkkaluokka G17 palkka on ilman ikälisiä Pääkaupunkiseudun ulkopuolella on 1876,67€. Korkein mahdollinen palkka, eli täysillä ikälisillä (11 vuotta työkokemusta) G17 palkkaluokassa nautittu palkka on 2102,08€.

Palkkaluokka G19 palkka on ilman ikälisiä Pääkaupunkiseudun ulkopuolella on 1915,74€. Korkein mahdollinen palkka, eli täysillä ikälisillä (11 vuotta työkokemusta) G19 palkkaluokassa nautittu palkka on 2150,05€.

Palkkaluokka G20 palkka on ilman ikälisiä Pääkaupunkiseudun ulkopuolella on 1953,61€. Korkein mahdollinen palkka, eli täysillä ikälisillä (11 vuotta työkokemusta) G20 palkkaluokassa nautittu palkka on 2196,66€.

Palkkaluokka G21 palkka on ilman ikälisiä Pääkaupunkiseudun ulkopuolella on 2116,08€. Korkein mahdollinen palkka, eli täysillä ikälisillä (11 vuotta työkokemusta) G21 palkkaluokassa nautittu palkka on 2389,09€.

Palkkaluokka G23 palkka on ilman ikälisiä Pääkaupunkiseudun ulkopuolella on 2246,30€. Korkein mahdollinen palkka, eli täysillä ikälisillä (11 vuotta työkokemusta) G23 palkkaluokassa nautittu palkka on 2548,48€.

MIKSI YKSITYISEN SOSIAALIPALVELUALAN TES?

 

Vastaus em. kysymykseen oli toistuvasti sellainen, jossa kuvattiin sairaanhoitajalle tarjottuja työtehtäviä tekevän myös lähihoitajan vakanssilla työtä hoitavia ammattilaisia, sosiaaliohjaajan vakanssilla työtä tekeviä ammattilaisia jne, mutta myös sellaisia, joissa yksinkertaisesti todettiin, että ”työtehtävät eivät itsessään vaadi sairaanhoidollista osaamista”.

Mielenkiintoisin vastaus oli erääseen sairaalaan sijoittuvien, erikoissairaanhoidollisten työtehtävien hoito sairaanhoitajana. Vastauksessa annettiin ymmärtää, että koska työtä tehdään myös ”kehitysvammaisten asiakkaiden kanssa” niin ”ammattinimike on toissijainen tekijä.”

Tämän lisäksi vastauksessa annattiin kuitenkin ymmärtää, että työtehtävät joita tehdään muiden kuin kehitysvammaisten potilaiden kanssa vaativat sairaanhoitajan pätevyyden. Palkkaluokka ko. työtehtävässä oli G21.

POHDINTAA KYSELYN TIIMOILTA

Näin jälkeenpäin joudun pohtimaan omaa ammatti-identiteettiäni. Miksi minä olen sairaanhoitaja. Miksei minusta voinut tulla menestyksekästä sairaanhoitajaa. Kuka todella voisi vaikuttaa minun ja muiden sairaanhoitajien asemaan niin, että meillä olisi menestyneiden insinöörien ohella myös menestyneitä sairaanhoitajia.

Mielestäni sairaanhoitotyön arvostusta voitaisiin lisätä nostamalla naisten euro miesten euron kanssa samalle viivalle, mutta myös sillä, että hoitotyön merkitys yhteiskunnallisena ilmiönä tulisi enemmän selväksi kaikille yhteiskunnan jäsenille. Kyse ei todellakaan ole ammatinvalinnasta. Kyseessä on yhteiskunnallinen moraalikysymys!

Mielestäni palkka-asialle, arvostuksen nostamiselle ja sote – menojen syntyyn vaikuttavien tekijöiden tarkastelulle pitäisi antaa nyt todella hieman enemmän huomiota. Pelkät puheet eivät enää riitä.

Hoitotyön ammattilaisena on todettava, että olen harmistunut ja pettynyt sote -aloilla meneillään olevaan työvoiman osaamisen alasajoon sekä
heikentämisiin – säästösyihin ja kilpailukyvyn kehittämiseen vedoten.
Pahimmillaan tämä on johtanut siihen, että esimerkiksi sairaanhoitajan työtehtäviä ja vastuualueita ollaan siirretty lähi – ja perushoitajien tehtäväksi ilman riittävää koulutusta sekä ilman minkäänlaista
palkanlisää. En esimerkiksi usko, enkä pysty näkemään, että
muutaman päivän tai toisinaan jopa muutaman tunnin pikakoulutuksella 
voitaisiin tarjota riittävä pätevyys työtehtävien siirtoa varten sairaanhoitajalta
lähi- ja perushoitajien vastuulle! 
 
Ihmisenä, kansalaisena ja kuntalaisena minua huolestuttaa kärsijöiksi joutuneiden kanssakansalaistemme tilanne; säästösyihin ja kilpailukyvyn parantamiseen liittyvistä tekijöistä ja oikeutuksista johtuvista syistä –
kärsijöinä tulevat olemaan potilaat, asiakkaat ja asukkaat, mutta myös
hoitotyötä tekevien rakoileva yhteisrintama. 
Anttiolavi Salonen, Sairaanhoitaja (AMK) –
Mielenterveys ja päihdehoitotyö.

 

 

Miksi ihmiset ovat kuluttajia?

Consume,  Consumer, subst; a person who purchases goods and services for personal use.  Consumer tarkoittaa hieman hämäävästi sekä ahmijaa, että kuluttajaa. Missä vaiheessa ihmisestä tuli kuluttaja? Miksi ihminen on kuluttaja, eikä esimerkiksi luoja? Tosiasiassahan me luomme kulutustarvikkeita ylikapasiteetilla verrattuna esimerkiksi siihen, miten me ehdimme kuluttaa tavaroita. Toki, tällä perusteella me voimme ajatella, että kenties kuluttamisella tarkoitetaan jo varsin niukoiksi käyneitä luonnonvaroja.

Ahmimisesta puhuttaessa on hyvä muistaa, että; Ahmimishäiriöön sairastuminen alkaa usein tyytymättömyydestä itseen ja omaan kehoon sekä tarpeesta laihtua; ”Samaan aikaan henkilö kuitenkin nauttii herkkujen syömisestä ja laihduttaminen on tämän vuoksi vaikeaa. Niinpä hän alkaa esimerkiksi oksentelemaan herkuttelutuokioiden päätteeksi ja vähitellen tästä aiheutuu ahmintakohtausten ja oksentamisen sitkeä kierre.” Jollain tapaa tämä bulimiaan viittaava oirekuvaus sopii mielestäni hyvin myös kuluttamiseen ja erityisesti rajattomaan kuluttamiseen. Kun yksilö lähtee niin sanotusti hummailemaan ja kuluttaa liikaa on seurauksena yleensä se – että ongelmat kasaantuvat. Toinen ääripää on luonnollisestikin se, että yksilö ei saa päivittäistarpeidensa mukaisia kulutustavaroita käyttöönsä – jolloin ongelmat myöskin kasaantuvat. Kuinka paljon kulutusjuhlasta todella on tarpeellista kulutusta? Onko shoppailu mielenterveydelle tukitoimi, jonka kasaamme itsemme ja sen todellisuuden väliin jossa elämme – ja jonka avulla suljemme silmämme olemassa olevalta tosimaailmalta – ikäänkuin katselisimme televisiosta nälkää näkeviä Afrikkalaisia lapsia? Vähänkään enemmän ajattelevat ihmiset saattaisivat sanoa, että kyllä ”shoppailu voi olla mielenterveyden tukitoimi – mutta mitä sitten.”

LUOMISTYÖTÄ KEHITYKSEN EHDOILLA?

Miksi luominen on kuluttajakontekstin mukaan yrittämistä ja mitä yrittäminen on? Onko yrittäminen sama asia kuin kulutustavaroiden kautta jatkuvaa pyrkimystä (yritystä) saada yhteys tavaroita ja artikkeleita kuluttaviin kanssaeläjiin. Kenties meidän tulisikin kutsua yrittäjiä pyrkyreiksi, koska sanana se on kokolailla samaa tarkoittava kuin yrittäjä. Toisaalta, semanttisesti näsäviisaaksi ei parane heittäytyä; silloin me söisimme munakkaan sijaan munasolukasta ja äiti voisi yhtä hyvin olla emä. Mitä yrittäminen siis on?

Yrittäminen on ensinnäkin hitonmoisen kovaa työtä ja arvokasta sellaista. Yhteiskunnallisesti onkin varsin kieroa, että se sama yrittäminen joka työllistää kuluttajia ja mahdollistaa kuluttajien kuluttamisen – ja täten toimimisen yrittäjien kautta saatavien tuotteiden kuluttajina – toimittaa kuluttajille kulutustavaroita joita kuluttajat kuluttavat. Helpommin tämän voisi kai muotoilla niin, että kuluttaja saa palkkaa ja ostaa palkallaan useimmiten – jollain tavalla oman työnsä tuloksia. Hieman maalaisesti taas ajatellen voisi sanoa, että ”se joka viljaa pui – syö myös leipää jota viljasta valmistetaan”. Mutta onko kuluttajana oleminen suoranaisesti oman työnsä hedelmistä nauttimista?

Kuluttajabarometrin mukaan ei ole. Kuluttajabarometri kertoo, että yli 75% yrittäjien palveluksessa työtä tekevistä kansalaisista ei pysty ostamaan oman työnsä tuloksia riittävästi sillä palkalla jota he työstään saavat. Toki voimme ajatella, että kaikki työhän nimenomaan on yrittäjien tai ainakin palvelusten, artikkeleiden tai tuotevalmistajien palveluksessa olemista. Ja kyllä –  tämä pitää paikkaansa.

Valtaosa työn tekemisestä on kuitenkin sellaista, jossa yrityksen tuottaman palvelun/artikkelin hinta ylittää yritykselle työtä tekevien varallisuuden juuri esimerkiksi niiden tavaroiden/artikkeleiden ostamiseen, joita työntekijä yrityksessä valmistaa tai jonka valmistusketjuun hän kuuluu. Kuinka tuotteita siis voidaan ostaa?

LAINARAHALLA LAINAA – TUOTANTO KAIPAA UUTTA SUUNTAA.

Lainarahan käyttö on suomessa hurjassa nousussa. Tätä kirjoittaessani minun osuuteni valtionvelasta on rapiat 18 990 euroa ja kello tikittää hurjaa vauhtia eteenpäin. Onko syy siinä, että minä ajattelen asiaa jollain tapaa kriittisesti? Ei. Lainarahajärjestelmä on valtiotasolla hiljaa hyväksytty tapa ajatella asioita ja juontaa juurensa hieman nurinkurisesti juuri kapitalistisen järjestelmän järjettömyyteen. Kapitalistinen unelmajärjestelmä on Noam Chomskya ja Friedrich Wilhelm Christian Karl Ferdinand von Humboldtia siteeratakseni järjestelmä, jossa kukaan ei tee työtä itsensä ja lähimmäisensä vuoksi vaan niillä ehdoilla – joilla hän lähimmäisestään huolta pitää jonkun muun määrittelemien ehtojen mukaisesti. Tämä ei ole suora lainaus vaan lainaus Friedrich Wilhelm Christian Karl Ferdinand von Humboldtin ajatuksesta, että työtä tekevä proletaari tekee työtä herran tarpeiden tyydyttämiseksi niillä ehdoin, jotka herra on itsessään määritellyt. Ei lienekään ihme, että herravihalla käsitetään juuri autoritääristä arvojen määrittelijää, jonka murusilla me tavallinen kansakunta elämme.

Ei tule unohtaa myöskään lukuja, joilla asioita voidaan selittää selkeämmin näinä kvantitatiivisiin arvoihin nojaavina aikoina; vuodesta 2003 lähtien Suomessa ollaan eletty yhä enenevissä lainarahapainotteisesti. Tämä tarkoittaa, että kuluttajien rahat eivät tosiasiassa enää riitä arjen pyörittämiseen ilman, että lainaa otettaisiin tavalla tai toisella. Vuonna 2003 suomen valtionkonttorin valtionvelka oli 63 320 miljoonaa euroa, eli noin 41,8% koko BKT:sta, oli se vuonna 2016 jo peräti 102 352 miljoonaa euroa. Kun tarkastelemme hallituspuolueiden painopistettä vuodesta 2003 lähtien käy enemmän kuin selväksi – ketkä ovat olleet vetelemässä naruista ja missä tilanteessa.

Toki voimme syyttää kuluttajaa tai kuten joissakin kapitalistisissa piireissä on ollut tapana sanoa ”ostajaa” siitä, että hän tekee väärän ostopäätöksen ostaessaan tuotteen, jota hän ei todella pystyisi ostamaan tai jolla hän ei todellisuudessa tee yhtään mitään. Mutta tämäkö on se yhteiskunta jossa meillä kaikilla on hyvä olla? Yhteiskuntana me suomalaiset olemme saavuttaneet sen lakipisteen, jossa joukossamme vaeltelee sellaisia kanssaeläjiä, joilla ei ole yhtään mitään – lukuunottamatta velkaa. Velka alkaa olemaan likimain yhtä yleinen tapa selittää kansalaisen ominaisuuksia kuin esimerkiksi ihonväri, kansallisylpeys tai teräväpiirtotelevisio. Mitä se todellisuudessa tarkoittaa, että joukossamme on ihmisiä joilla ei ole mitään muuta kuin velkaa? Se tarkoittaa että olemme menneet jossain todella pahasti vikaan. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä. Käytännössä juuri velka selittää kuluttajuutta paremmin kuin mikään muu kuvaava elementti. Consumer – jolla siis tarkoitetaan ahmijaa ja kuluttajaa on henkilö joka ottaa kakusta aivan liian ison palasen ja voi tämän tiimoilta lopulta huonosti. Me olemme velkaantuneet huimaa vauhtia ja vauhti kiihtyy. Mikä siis ratkaisuksi?

TASA-ARVON UTOPIA?

Meidän tulisi kansalaisina hoitaa huono-osaisimpiemme asiat kuntoon. Me olemme päästäneet yhteiskuntamme siihen pisteeseen, jossa joukossamme todella kuljeskelee ihmisiä, joiden omistus on kaikilta osin velkapainotteinen ja apean toivoton. Velkaantuneiden masentuneisuus on muita ihmisiä keskimäärin 70% yleisempää. Varsin pelottavana tosiasiana voidaan pitää myös sitä – että masennukseen taipuvaisista ihmisistä yli puolet ovat potentiaalisia velan ottajia, seksihurjastelijoita ja päihteiden väärinkäyttäjiä. Ei lienekään ihme, että juuri pelkästään velkaa omistavilla ihmisillä on tyypillisimmin rikkonaisuuksia perhesuhteissa, perheensisäistä väkivaltaa ja merkittävissä määrin korkeita lukemia itsemurhatilastoissa. Myös tällaisten perheiden lapset kärsivät ja nuorten – sekä nuorten aikuisten syrjäytymisistä 1/3 onkin perheen taloushuolista johtuvaa. Taloushuolet johtavat yhä enenevissä määrin päihteiden väärin käyttöön, väkivaltaan perheen sisällä, lastensuojelullisiin toimenpiteisiin ja alati suurentuviin sosiaali – ja terveysalan menoihin. Kulutusyhteiskunnan kannalta tällä ei kuitenkaan tunnu olevan merkitystä; elintasojuopa tuntuu kasvavan, terveyserot suurenevat ja tulevaisuus tältä osin on varsin uhkaavan sävyinen.

Minä olen vastaan sellaista ajatusta, jonka mukaan perusturvan peruspalvelut, peruselämän edellytykset olisivat syy sille, että me maana ja kansakuntana velkaannumme tätä vauhtia. Kun nyt ajatellaan – ja varmasti tämän pystyy osoittamaan millä tahansa mittarilla, ollaan meillä suomessa – suomalaisessa yhteiskunnassa velkaa juuri nyt – enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja velka kasvaa. Mistä syystä velka kasvaa? Johtuuko se siitä, että meillä on verovaroin kustannetut peruselämän palvelut? Vai johtuuko velkaantumisen huikea kasvusuora siitä, että ihmiset eivät yksinkertaisesti tämän päivän yhteiskunnassa pysty elämään sellaista elämää, jossa meidän jokapäiväinen tarpeemme tulee tyydytetyksi ilman, että otamme lisää velkaa? Kuka tällaiseen ajatteluun meitä sitten kannustaa?

Kuten totesin tämän blogimerkinnän puolenvälin tienoilla – hieman alun jälkeen; ahmiminen on jokin sellainen tapahtuma, jossa yksilö ottaa liian suuren määrän jotain syötävää ja syö sen liian nopeasti.

Tästä seuraa pahoinvointia, oksentelua ja voinnin heikkenemistä. Mitä seuraa voinnin heikkenemisestä? Siitä seuraa eittämättä se, että tällainen yksilö voidessaan huonosti ulottaa huonovointisuuttaan ympärilleen – jolloin pahoinvointi muuttuu muutenkin kuin kollektiivisena peilisoluilmiönä alati kasvavaksi pahoinvoinniksi. Toisinsanoen – pahoinvoinnistä tulee tapa.

Ja kun pahoinvointi leviää, muuttaa muotoaan ja jalostuu – voidaan lopulta puhua maan tavasta voida pahoin. Me voimme huonosti syystä. Ja se syy meidän on jokaisen pystyttävä kohtaamaan rohkeasti. Velkataakkamme on kasvanut ja kasvaa yhä. Meidät ollaan houkuteltu monitahoisesti toimimaan niin, että peruselämämme tarpeet ovat muuttuneet vuosien saatossa sen hintaisiksi, ettei meillä ole enää varallisuutta elää rahalla jonka tienaamme, sellaista elämää, johon meillä tulisi olla varaa. Ratkaisuiksi meille ollaan tarjottu palveluita, jotka ollaan yhytetty vastaamaan talouden mittareita, markkinoiden mittareita ja palveluntarjoajien toiveita. Ostajan vika? Kyllä. Mutta kuinka pitään voidaan ajatella, että ostaja on kaikesta vastuussa? Varmasti nopeasti voidaan vastata, että aina. Mutta silloin pitää hyväksyä se tosiseikka, että jos koko yhteiskunta perustuu ajatukselle jossa ostajalla on kaikki vastuu  kaupankäynnistä, niin silloin kaupankäyntiä ei enää ole. Silloin kaupankäynnistä on tullut pakkopullaa. Silloin kaikki tarpeet voidaan luoda eikä tarpeita edelleenkään tyydytetä tarpeiden edellyttämällä tavalla; asiakkaiden todellisen tarpeen mukaisesti.

Onko ihmisellä siis varaa valita? Voiko nykyihminen olla jotain muuta kuin kuluttaja, ja mitä se vaatisi? Platon on todennut kirjassaan ”VALTIO”, että ne joilla hyvinvointia on, eivät siitä luovu levittääkseen hyvinvointia. Mielestäni tuo on varsin hyvä ajatus ja pitää myös paikkansa. Toisaalta – oliko Platon oikeassa. Hän myös väitti, että se joka tietää miten hyvinvointia voidaan säilyttää osaa myös hyötyä siitä, että on olemassa kanssaihmisiä, jotka todella tarvitsisivat osakseen  hyvinvointia kaiken kokemansa kurjuuden sijaan. Kokolailla nopeasti ajatellen – Platon olisi oikeassa. Mutta riittääkö se? Me emme voi lähteä sokraattiseen väittelyyn aivan kaikesta vain koska haluaisimme sokraattisia vastauksia kaikkeen. Siksi meidän on uskallettava esittää tasa-arvoinen vaatimus siitä, että ne – joilta kaikkea puuttuu saisivat osakseen muutakin kuin ei mitään tai hyvin toimeentulevien määrittelemää lisävelkaa olemassaololleen.

MITÄ ON KULUTUKSEN TULEVAISUUS?

Kulutuksen tulevaisuudesta voidaan luonnollisesti todeta sen olevan varsin vakaalla pohjalla. Se mikä on huomattavaa on – että nuoret ihmiset kuluttavat huomattavasti enemmän välittämättä minkäänlaisesta sovinnaisuudesta. On olemassa myös nuoria ja nuorten ihmisten ryhmittymiä, jotka ymmärtävät kulutuksen kuluttavan ominaisuuden. Tässä ryhmässä nuorilla on useimmiten elämäntapana jokin ihan muu kuin kertakäyttöisen materiaalin hyödyntäminen tai sitten palvelut, joita nämä nuoret hyödyntävät ovat e- tuotteita. Kulutuksen tulevaisuuden lisääntyminen johtuukin pitkälti siitä, miten nuoret tienaavat tulevaisuudessa elantonsa. Itse liikun kokolailla paljon nuorten ja nuorten aikuisten maailmassa. Ei – tämä ei tarkoita, että olisi pyrkimässä jollain tavalla ikuiseen nuoruuteen takaisin. Minua kiinnostavat ensisijaisesti nuorten mielikuvat, nuorten toiveet ja nuorten kokemat haasteet – nuorten arkipäivän lomassa. Työni kautta minulla on mahdollisuus olla ns. lähellä niitä nuoria jotka tämän päivän yhteiskunnassa luovat huomispäivän suuntaviivoja. Toisinsanoen; vanhan vallan alta versoaa uutta toivoa. Mutta onko nuorten hahmottelema todellisuus lopulta toiveikasta? Nuorisotyöttömyys, koulupudokkaiden huima määrä, syrjäytymisuhan alla oleva nuoriso, jo syrjäytyneiden nuorten määrä – ne ovat kaikki isoja asioita. Ne kaikki ovat kalliita asioita – ja ne kaikki tulevat meille kaikille eteen ajan kanssa – mutta juuri nyt niiden hahmottaminen saattaa olla liian aikaista esimerkiksi kunta – tai edes maakuntatasolla.

Platon viittaa tähän toisessa kirjassaan ”Valtio”, kohdassa, jossa Sokrates keskustelee Adeimantoksen kanssa valtion merkityksestä. Yhtä hyvin Platon olisi voinut todeta asian koskevan myös kunta – , tai maakuntapolitiikkaa itsessään. Sokrates toteaa, että kun meillä on monenlaisia tarpeita, jotka vaativat tulla tyydytytetyiksi – niin yksi tarve kutsuu yhden ratkaisun tätä tarkoitusta varten. Tässä me olemme mielestäni menneet vikaan. Meillä on käsissämme yhteiskunta, joka nojaa vahvasti trendien mukaiseen ajatteluun. Ei niinkään ajatteluun, että tosiasiassa jollekin tarpeelle – todelliselle tarpeelle, tulisi löytää todellinen ratkaisu, vaan pikemmin ratkaisu joka myötäilee todellista tarvetta ja luo lisätarpeita, joiden avulla tarve alkuperäiselle tarpeelle korostuu. Helpompi tätä asiaa olisi selittää niin, että jokainen ”luotu” tarve toimii ikäänkuin skimmaukseen tähtäävänä ”tarpeen” korostajana, joka ei ratkaise alkuperäisen tarpeen merkitystä; tarvetta itsessään. Ikäänkuin mereen hukkuvalle miehelle todella tarjottaisiin oljenkorsia, paperisilppua, betoniporsaita, käpyjä, keppejä, tietokoneita, MP3 – soittimia, halpoja ja heikkolaatuisia vaatteita ja jotain muuta – kaiken tämän lisäksi – millä hetkellinen pinnallapysymyminen mahdollisesti mahdollistuisi.  Ylikapasiteetin merkitys yhteiskunnan tuotantojärjestelmässä, joka perustuu siis lainoitettuihin ostoihin alkaa mielestäni selkeästikin hahmottua – eikä syy lopulta taidakaan olla ostajassa itsessään. Miksi siis ihmiset ovat kuluttajia? Tämä vastaa kysymykseeni, jonka esitin aiemmin tämän kirjoituksen alussa; koska vain kuluttamalla yhteiskunta joka meillä on – pysyy niiden voimien hallinnassa, jotka tällaisesta yhteiskunnasta hyötyvät. Kulutuksen tulevaisuus on turvattu – samaan tapaan kuin kuluvan maailman, elinympäristömme suunta, joka ollaan näiden voimien tiimoilta valmiiksi osoitettu.

http://www.anttiolavisalonen.fi

http://www.mielenkartta.fi

Mistä Rahat?

Kysymykseni saattaa olla varsin harhaanjohtava. Enhän minä lastensuojelussa työskentelevänä sairaanhoitajana osaa tähän vastata millään tavalla niin, etteikö joku terävämpi pääsisi sanomaan, että “ähäkutti! Ei noin, Salonen”. Joskus, joitakin kertoja minulta ollaan tätä asiaa kuitenkin kysytty. Useimmiten kysymykseen antamani vastaus on seuraavanlainen: “niin – mistä rahat ylipäätänsä mihinkään”.

Priorisointi. Se inhottava, mutta paljonkin merkitsevä sana, joka pistää aina kuntalaisen miettimään – että miksi ihmeessä meidän hyvinvointimme pitää olla tavalla tai toisella priorisoitu. Minä ymmärrän priorisoimista. Asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta mielestäni priorisointi ei koskaan saisi johtaa lisäpriorisointeihin. Valitettavasti suunta näyttäisi nyt olevan kuitenkin sellainen, että ilman priorisointien lisäpriorisointeja emme tule selviämään.

Mistä siis rahat esimerkiksi aikaisemmassa blogikirjoituksessani pohdiskelemaani ennaltaehkäisevään nuoriso – ja perhetyöhön? Mistä ihmeestä saisimme rahat etsivään nuorisotyöhön? Oliko vikatikki säästää kirjaston rakentamisessa niin, että säästimme ehkä muutaman miljoonan kun emme sijoittaneet monitoimitilan kaltaiseen kirjastoon – jonka oheen oltaisiin ympätty myös nuorisotilat – vai oliko ratkaisu sittenkin oikea?

Varmasti vastauksia on yhtä monia kuin on vastaajiakin. Minä olisin halunnut kirjastorakennuksen, joka ei ole pelkästään kirjastorakennus vaan myös monitoimitila – jotain missä nuorisoon saadaan yhteys. Sillä sitähän nuoret tarvitsevat; turvallista aikuista, turvallisen ympäristön ja turvallisia malleja. Nyt päätös ollaan kuitenkin tehty ja voittajia ovat talouden lukuja tänä päivänä tuijottavat aikuiset. Ja uskokaa, että näin aikuisena tämä ei tunnu kovin hyvältä. Nuorisolle tarkoitettuja uusia tiloja ei ynnätä monitoimitilamuotoisena kirjaston yhteyteen. Piste. Näin lastensuojelun (psykiatrisena) sairaanhoitajana ja aikuisena kuntalaisena minun tekisi mieli huutaa ääneen – että “mitä helvettiä te olette menneet tekemään!”.

MISTÄ SIIS RAHAT – JA MIHIN RAHAT OVAT MENNEET?

Muistan kun aloitin vaalikampanjani. Törmäsin heti kiviseinään. Minulta kysyttiin, että mistä rahat; Mistä rahat syrjäytyvien nuorten ja heidän perheidensä tukemiseen. Totta vieköön – en tiennyt vastausta silloin, enkä tiedä sitä tarkkaan ottaen tänäkään päivänä. Mikä saa minut siltikin ajamaan tätä asiaa itsepintaisesti eteenpäin? Miksi minä en vain luovu tästä asiasta? Olisi varmasti helpompiakin asioita – joista voisin jutella sujuvasti. Vastaus on yksinkertaisesti se, että kaikki nämä vuodet joita olen tehnyt töitä nuorten kanssa ovat osoittaneet sen, että nuorissa on mahdollisuus. Nuoret ovat tulevaisuudessa niitä, joiden kyytiin me tämän päivän nelikymppiset, kolmevitoset joudumme maatuvan tomumajamme ja mielenvirtamme antamaan.

Vielä tänäkin päivänä minä ihmettelen, että minkälainen oli se ihminen joka kysyi tätä “raha” – asiaa. Eikö hän näe kuinka tärkeää olisi saada nämä puolitoistasataa (100 – 150) syrjäytymisuhan alla tai jo valmiiksi syrjäytynyttä nuorta sellaiseen kuntoon, että he jonain päivänä voisivat nauttia aikuisuudesta. Eikö kaikkien lasten ja nuorten tulisi antaa mahdollisuus elää onnellisena, huolettomana tämä ainoa elämä joka meillä on. Mistä siis rahat heille tämän elämän rakentamiseen? Voisinko minä yksittäisenä ihmisenä päättää mistä rahoitus tälle asialle saadaan? Vastaan kokolailla kylmin huulin omaan kysymykseeni: En.

Olisiko tuo “mistä rahat” kysymyksen esittäjä pystynyt osoittamaan mistä rahat saataisiin yhtään mihinkään kunnalliseen asiaan? Oliko hän pystynyt osoittaman – mistä hän yksittäisenä ihmisenä saisi rahaa yhtään mihinkään; ei. Siinä me olemme kuitenkin samanlaisia.

Miten rahoitus siis tälle asialle saataisiin? Olen joskus sanonut tämän ääneen ja sanon tämän jälleen; päätökset joita me kuntapoliitikkojen suista olemme tottuneet kuulemaan ja jotka ovat arkeemme tulleet todeksi – ovat omalta osaltaan myös heijasteita kuntapolitiikkojen arvomaailmasta. Kyllä. Miksi meillä siis on alati paheneva tilanne esimerkiksi koulunsa keskeyttäneiden nuorten parissa? Miksi meillä on nuoria ja nuoria aikuisia jotka ovat jo valmiiksi päihderiippuvaisia ennen kuin he ovat päivääkään aikuisuutta ehtineet elää? Miksi meillä on koululaisia joilta puuttuu koulukirjat? Miksi koulumme ovat muuttuneet homeitiöitä sylkeviksi pahoinvointilaitoksiksi?

Tämä on vastineeni kysymykseen, jolla aloitin tämän blogimerkinnän. Mistä rahat. Todella – mihin ovat rahat menneet, joilla koulut olisi pitänyt laittaa kuntoon? Mihin ovat menneet rahat joilla oltaisiin voitu turvata perheiden, nuorison ja nuorten aikuisten elämän alkutaivalta! Miksi päätökset joita kuntapolitiikassa ollaan tehty eivät ole tehneet em. asioille yhtään mitään! Miksi minun pitää vaahdota tämän asian tiimoilta nyt!  Koska hitto vieköön – minä olen ehdolla Nokian vasemmistoliiton listalla ja minä haluan tälle asialle jotain tehdä! Minä tiedän, että yksin minä en mihinkään pysty. Minä en voi mitään luvata – mutta ääntä minä olen valmis tämän asian eteen pitämään. Mistä rahat? Sieltä – mistä päätökset. Keinot ovat olemassa – politiikka junnaa paikallaan.

TUOKO SOTE – SOPIMUS MUUTOKSEN?

Ensinnäkin olisi hyvä tehdä selväksi mitä me tarvitsemme. Me tarvitsemme mielestäni palveluita, jotka ollaan sovitettu kuntalaistemme tarpeiden mukaan. Jos sote – sopimus todella toteutuu – ei riitä, että me hyväksymme meille tarjotut palvelut sellaisenaan – halvimmalla mahdollisella hinnalla. Meidän täytyy uskaltaa ja osata ostaa sellaisia palveluita, jotka palvelevat kuntalaisten hyvinvointia – ei kunnan kassaa. Jos kunnan kassalla on tähän jotain sanottavaa – niin palveluiden tarjoaja ei ole meitä varten!

Vain oikea lääke auttaa sille tarkoitettuun vaivaan. Mikäli tarjotut palvelut ovat sitä – mitä oletan niiden olevan – ne tulevat olemaan ns. Bulkki – palveluita, jotka kyllä kattavat ison alueen kunnallisesta tarpeesta. Mutta toisaalta – me voisimme yhtälailla hoitaa esimerkiksi mielenterveyshäiriöitä c – vitamiinilla ja parasetamolilla. Ne tepsivät ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa hoito – jos sijoitamme kaikki sote – palveluihin tarkoitetut rahamme sen mukaan mikä on halvinta mahdollista palvelua – riippumatta palvelun tasosta!

Riittääkö tämä? Varmasti – mutta tarvitseeko meidän hyväksyä tämä; ei helvetti vieköön missään nimessä! Ostajana me voimme myös sanella, mitä palveluita me haluamme. Ja se maksaa! Se maksaa aivan hemmetisti. Mutta – silloin meidän olisi hyvä muistaa, että jos tilattu palvelu maksaa enemmän kuin julkisesti tuotettu palvelu, me voimme toimittaa asioita myös niin, että käytämme monituottajamallia tai vaihtaa palveluntarjoajaa.

Toisinsanoen – mikäli laatuvaatimuksemme eivät kata niitä palveluita, joihin meillä on varaa – ei meidän tule tällaisiin asioihin sijoittaa. Ollaanko Nokialla toimittu näin?  Onko palveluiden suhteen jokin tietty yritys lyömässä itseään läpi monopoliasemaan? Toivottavasti ei. Entä muuten – mikä on meininki palveluiden ostossa?

Ostetuilla palveluilla ollaan perinteisesti tarkoitettu ratkaistavan jonkin tietyn osa-alueen palveluiden tuottamista ulkoistetun palveluntarjoajan palveluiden kautta. Mitä nämä palvelut esimerkiksi Nokialla voisivat olla? Varmasti juuri niitä ei niin kovin hankalia tapauksia – joiden hoitaminen maksaa paljon rahaa – vaan pikemminkin juuri niitä palveluita, jotka ovat palveluiden toimittajalle kohtuullisen huokeahintaisi, mutta tuottavat samaan aikaan isoja voittoja.

Minä olen lähtenyt kunnallispolitiikkaan mukaan

yksinkertaisesti siitä syystä, että useamman vuoden työskentely sosiaali – ja terveyspalveluissa on antanut minulle valitettavan selvää osviittaa siitä, että paljon parjatut, suuret sosiaali – ja terveysalan menot koostuvat suomen kansalaisten pahasta olosta, jota me suomalaiset sitten lääkitsemme itsellemme epäsuotuisin keinoin.

Vaikka Sote – menot ovatkin suuria, eivät ne kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, mikä on inhimillisen kärsimyksen hinta. Inhimillisen kärsimyksen hinta on sanoinkuvaamattoman suuri. Mielestäni näin ei saisi olla. Minä haluan tehdä enemmän hätää kärsivien perheiden, päihdeongelmaisten nuorten aikuisten, mielenterveysongelmista kärsivien kuntalaisten, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja heidän läheistensä  tukemiseksi.

Ratkaisu ei mielestäni saisi olla pääosin sellainen, että kun tilanne on jo kriisiytynyt – vasta sitten lähdetään tukemaan asiakasta. Ratkaisun pitäisi olla ennaltaehkäisevää, kohdennettua, erikoistunutta ja asiakkaan tarpeista lähtevää työskentelyä.

Kuntatasolla meillä Nokialla perheiden hätä, pahoinvointi ja ahdinko näyttäytyvät esimerkiksi niin, että kriisiytyneiden perheiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Myös päihde – ja mielenterveysongelmat ovat kasvaneet syrjäytymisen vanavedessä yli sosiaaliluokkien.

Nuorison ja nuorten aikuisten syrjääntyminen on lisääntynyt yksilöllisellä ja kollektiivisella tasolla huolestuttavan suureksi.

Luonnollisesti syrjäytymiseen, ja erityisesti nuorison kollektiiviseen syrjäytymiseen liittyy vahvasti itselääkintä, jota nuoret toteuttavat päihteiden kautta. Tähän on syytä hakea muutosta!

Nuoret on otettava puheeksi toden teolla kunnallispolitiikassa!

Puheeksiottamisen lisäksi Nokialla on lisättävä ennaltaehkäisevää perhetyötä ja etsivää nuorisotyötä jo ennen kuin tilanne perheessä nuoren kanssa kärjistyy. Ennaltaehkäisyn lisääminen, työskentely niiden perheiden kanssa, joissa ongelmat ovat tulleet todeksi säästää paitsi yhteiskunnallisia menoja, mutta myös perheiden kokemaa hätää ja ahdistusta.

NÄMÄ OVAT AJAMIANI ASIOITA MEILLÄ NOKIALLA.

Nokian vasemmistoliiton Kunnallisvaaliehdokas

Anttiolavi Tero Salonen

Ehdokasnumero: 239.

http://www.anttiolavisalonen.fi

http://www.mielenkartta.fi

Hintojen karkaaminen saattaa kääntyä itseään vastaan.

Hintojen nousu kuohuttaa monella eri yhteiskunnan osa-alueella. Tuntuu väistämättä siltä, että hintojen karkaamisella pyritään joko huomioimaan yhä syvenevä lama tai yrittäjien mahdollisuuksien vähyys palveluiden tarjonnassa ja kilpailutilanteessa johon pienyrittäjät ovat joutuneet tämän päivän suomessa.

Asiaa ei millään tavoin helpota yhteiskunnallinen tila jonka muassa suuryritysten esiinmarssia pidetään jatkuvasti voimissaan juuri viimeaikaisilla yhteiskunnallisilla muutoksilla. Yhteiskunnalliset muutokset joihin tässä viittaan ovat toistuvasti esiin putkahtavat hyväveli -kauppoja ja toimeksiantoja, joiden takaa paljastuu veroparatiisikytköksiä, suoranaisia lainrikkomisia, lain venytystä, liikelainsäädännön väärinkäytöksiä ja perustulain jatkuvaa halveksuntaa.

Juuri kuluneella viikolla Liikenneministeri Berner toi julki Hallituksen tarkoituksen muuttaa valtiollinen tieverkko maksulliseksi – tyyliin yhdysvallat, jota ylläpitäisivät mm. vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokaupat. Liikenneväylien huollosta Berner tyytyi mainitsemaan kuitenkin vain sen oleellisen seikan, että tämän – – myötä kyky investoida väyliin voisi kaksin- tai kolminkertaistua nykyisestä. Voisi ei suinkaan ole sama kuin ”tulee tapahtumaan”. Voisi on jotain mikä saattaa tapahtua tai ehkä tapahtuu.

Itse saan olla aitiopaikalla tarkastalemassa oman ammattiryhmäni kautta tätä samaa ”voisi” – ajattelutapaa. Tarkoitan tällä sitä, että se mikä jää yksityisiltä ”investoijilta” puolitiehen viedään lainsaneleman mallin mukaisesti päätökseen julkisin varoin. Hurraa! Kukapa tällaisesta voisi kieltäytyä.

 

Ajatelkaapa seuraavankaltaista hypoteesia – yritys tai yksityinen yhtiö joka on tekemässä jotain/tarjoamassa jonkinlaista palvelua jonkin kunnan alueella saa kilpailulain mukaisen rahoituksen – mutta sitten lopulta se ei kykenekään tekemään/tarjoamaan siltä odotettua/ostettua palvelua siihen hintaan, johon se on palvelun luvannut tuottaa. Mitä tapahtuu?

Sopimuskausi ei suinkaan pääty vaan julkista rahoitusta lisätään palvelun loppuun saattamiseksi ja palveluiden saattamiseksi sille tolalle, joka täyttää tarvittavat laatukriteerit. Laatukriteereitä valvotaan pääasiassa ostopalveluiden toteuttajan toimesta ja niiden pääsisältö raportoidaan eteenpäin palvelun ostajalle, eli julkista taloutta pyörittävälle koneistolle, joka tarkastaa laatukriteereiden yhteensopivuuden tehtyjen/tuotettujen raporttien/tapahtuneiden/tuotettujen palveluiden kanssa.

No, miten siis käy tämän hypoteesin mukaan valtakunnalliselle tieverkolle, jos väyläyhtiöiden toimintaa alkavat ylläpitämään vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokaupat? Luullakseni – tulee tapahtumaan niin, että valtion rahoituksella turvataan näiden em. instanssien toiminta ja luodaan näin ollen monopoliasetelma, jonka valvonta ei enää kuulu palvelunostajalle vaan em. instanssien alihankkijoina toimiville yrityksille, joilla on omat alihankkijansa ilman eri sopimusta minkäänlaisesta vapaasta kilpailusta.

Helpommin ymmärrettävänä kokonaisuutena voisi käyttää sanaa pyramidihuijaus; tässä ajattelutavassa vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokaupat hääräilevät capoina ja rahoituksen ostoon tarvittavan taloudellisen potentiaalin tarjoavat tahot taas capo di tutti capoina. Tämän lisäksi varmaan myös lainsäädäntötyötä tekevien joukosta löytyy omalta osaltaan consigliereja ja jonkinsortin underbosseja ja itse työn tekevät toimivat näiden tahojen edustamat, ennalta määritellyt yritykset. Kuulostaako tämä vapaalta kilpailulta?

Yksityistäminen tällä tavoin tulee lopulta nostamaan hinnat sille tasolle, että palveluntuottaminen näine hyvineen osoittautuu mahdottomaksi. Sitä eivät halua palveluntuottajat, mutta eivät myöskään palveluiden tarvitsijat. Kaikista vähiten sitä toivovat ne, jotka ovat pyyteettömästi lähteneet sille tielle, jossa palveluita ollaan päätetty hankkia esim. kuntalaisten aidon tarpeen toteuttajiksi.

Nyt käynnissä olevasta mallista seuraa väistämättäkin se, että yhteiskunta ei enää voi tällaisia yrityksiä/yksityisiä yhtiöitä pitää palveluiden tuottajinaan. Toki he ovat jo siinä vaiheessa saaneet omansa ja siirtyneet voittoinensa jonnekin toisaalle taikomaan lisää rahaa ja valtaa. Mutta miten tämä vaikuttaa tällä hetkellä – sillä aivan tavallisella kaduntallaajan tasolla?

Toinen mielenkiintoinen uutinen johon törmäsin oli yksityisiä eläinlääkäreitä koskeva kirjoitus. Siinä kerrottiin kuinka helsingin seudulla asuvien kotieläimen omistajien arkea lamaa ja tummentaa tieto siitä, että rakkaan haukun tai kissin kohtaloksi saattaa koitua tavallista palkkatyötä tekevien kukkarolle sopiva julkisten palveluiden puuttuminen eläinlääkinnän puolelta  – eli toisin sanoen palkkatyötä tekevien kukkarolle sopiva huokea hinnoittelu. Sen sijaan – ollaan törmätty ongelmaan, jossa lemmikkieläimelle ei enää ole varaa ostaa yksityiseltä eläinlääkäriltä palveluita.

Itse olen koira – ja kissaihmisiä. Toisinsanoen, meiltä löytyy molempia. Kissamme alkoi vuoden 2015 joulukuussa kakomaan omituisesti, oksenteli toistuvasti ja alkoi menemään huonoon kuntoon. Eläinlääkäreiden tarjontaa tutkaillessamme huomasimme sen valitettavan tosiseikan, että julkista eläinlääkäriä ei kuntataholta löydy. Yksityisiä kylläkin. No, eläinrakkaana ihmisenä ajattelin, että ihan sama – makoi mitä maksoi – Kissa pitää saada kuntoon; ja niin lopulta se yhden tunnin käynti yksityisellä eläinlääkäriasemalla maksoi 660e. Ja minä en asu Helsingissä. (Vaihtoehtoisesti kissan eutanasia olisi maksanut vain 180e.) Vaihtoehtona oli myös seuraavanlainen kokonaisuus – mikäli minulla ei olisi varaa maksaa tutkimuskuluja, tarvittavia hoitoja ja jälkihoito-ohjeita, voisin minä maksaa kyseisen yksityisen eläinlääkärifirman hoitokulut kätevästi osissa Intrum Justitian kautta alkaen 90e/kk seuraavien 10 kk:n ajan. Tällöin hinta siis nousisi kokonaisuudessa 900e. Melkoista – eikö totta. Sanottakoon sen verran, että kyseinen kissa on edelleenkin elossa ja voi hyvin.

Mitä olette mieltä; kuinka pitkälle täytyy ajassa mennä, että tilanne on sama myös terveydenhuollon puolella. Sote tekee kovaa vauhtia tuloaan ja sen mukanaan kantamat merkit ovat kaikkea muuta kuin huojentavia. Ollaan annettu aivan selkeästi ymmärtää, että terveydenhuolto muuttuu kaikilta osin kilpailuksi – samaan tapaan kuin tieverkoston huoltaminen. Luuletteko, että tieverkkoa huolletaan vastaisuudessa paremmin? Siitä ei olla vielä toistaiseksi puhuttu yhtään mitään – ollaan vain mainittu, että väylien kunnossapito ”voisi” muuttua tehokkaammaksi. Millä perusteella näin odotetaan? Koska joku lupaa näin tapahtuvan? Itse Berner on näin luvannut – mutta merkitseekö se yhtään mitään?

Kuinka pitkä askel pitää eteenpäin ottaa, että terveydenhuollon palveluita on tarjolla vain niille, joilla on varaa niistä maksaa riittävästi. Minä veikkaan, että mikäli tämä suunta johon olemme nyt matkalla säilyy – meillä on vuonna 2025 kymmenkertainen määrä köyhiä, kymmenkertainen määrä asunnottomia ja kymmenkertainen määrä sellaisia ihmisiä, joilla ei ole varaa riittäviin terveydenhuollon palveluihin. Mitkä muut palvelut jäävät näiden ihmisten ulottumattomiin? Aika näyttää – ja tähän suuntaan me olemme menossa.

Mutta mikä on tämän kirjoitukseni sanoma? Miten siis hintojen karkaaminen voisi vaikuttaa ratkaisevasti suomen tilanteeseen. Yksinkertaista – suomalaiset eivät enää tarvitse (pakon sanelemana) tarjottuja palveluita, jolloin palvelurakenne eittämättäkin muuttuu. Liian kallilla palveluita tarjoavien yhtiöiden ja yritysten palveluksia ei enää kukaan pysty ostamaan tai saa ostetuksi, jollon näiden samaisten yritysten tarjoamat palvelut – joista valtaosa on osa ns. luodun tarpeen varaan rakennettua palvelurakennetta – menettää merkityksensä. Tämä johtaa tietenkin siihen, että koko yritysverkosto romahtaa oman himmelinsä mukana ja yrityskenttä aukeaa jälleen sellaisille palveluntarjoajille, joiden palveluille on  kollektiivisesti ajatellen kysyntää.

Luotu tarve ei ole kovin merkittävässä asemassa kun pakko tarpeen merkityksettömyydelle käy selväksi. Ei pidä unohtaa, että Suomen kansalaisia hallitaan pitkälti mielikuvien, ajatusten, uhkakuvien ja suomalaisuuden hengessä tapahtuvan kansallistunteen keinoin. Mutta samaan aikaan myös ylläpitämällä menttaalimallia siitä minkälainen suomen kansalaisen tulisi olla sen sijaan minkälainen suomen kansalainen on. Se mikä 75 – 90 vuotta sitten tapahtui viidessä vuodessa tapahtuu nyt päivässä – mitä tulee siis mielialojen, mielipiteiden ja näkemysten muuttamiseen. Tarvitaan kuitenkin riittävän massiivinen kokonaissykäys, joka ollaan höystetty riittävän emotionaalisella mielikuvalla, joka osuu riittävän laajalle alalle kansan syviä rivejä.

Harmittavaa ja mahdollisuuksia lamaavaa tässä aikakaudessa kuitenkin on se, että tämän hallituksen jälkeen luotto yrittäjiin ja yhtiöiden pyrkimyksiin alkaa olemaan vähissä. Se mitä suomi todellakin tarvitsee on pienyrittäjiä – mutta kuka haluaa lähteä pienyrittäjäksi, kun isot-, kasvottomot suuryritykset ja pörssiyhtiöt toimivat lainsäätäjien luoman hyväveliverkoston suojeluksessa ja voivat likimain täysin – lakien ulottumattomissa luoda oman monopolinsa toimintaehdot juuri sellaisiksi kuin ne parhaaksi näkevät.

Se, että yrityksille annetaan mahdollisuuksia tarkoittaa myös sitä, että näiden mahdollisuuksien joukkoon ollaan mahdutettu myös mahdollisuus kaatua. Eikä se  ole mitään muuta kuin elämää. Vaikka minä kannatankin pienyritysten/pienyrittäjien asemaa suomessa, niin ensisijaisesti minä näen pienyrittäjien aseman merkittävimpänä osa-alueena sen, että ne luovat kollektiivista hyvää ympärilleen. Samaan tapaan kuin kuka tahansa työtätekevä suomalainen on luomassa kollektiivista hyvää ympärilleen.